Korkeimman oikeuden tuomioiden prejudikaattimerkitys ja tuomioiden perustelut

Korkeimman oikeuden tuomioiden prejudikaattimerkitys ja tuomioiden perustelut

1. Prejudikaatit ja lainsäädäntö

Suomen oikeusjärjestelmässä korkeimman oikeuden ennakkotapauksilla on oikeuslähteenä pääosin lainsäädäntöä täydentävä merkitys. Prejudikaatit ovat ohjeena lain tulkinnasta ja soveltamisesta sekä tuomarin harkintavallan käytöstä yksittäisissä oikeustapauksissa. Mutta prejudikaattien merkitys ei rajoitu tähän. Niillä luodaan oikeutta lailla sääntelemättömissä tilanteissa (esim. ankara vastuu vahingonkorvausoikeudessa) ja kehitetään sitä olosuhteiden muuttuessa.

Korkeimman oikeuden prejudikaattitehtävässä on toisinaan haluttu nähdä kilpailua lainsäätäjän kanssa ja jopa uhkaa valtiovallan kolmijako-opille. Tällaiset käsitykset on aihetta torjua. Enemmän on syytä kantaa huolta tuomioistuinten riippumattomasta asemasta. Korkeimmalle oikeudelle annettu tehtävä valvoa ja ohjata alempien oikeuksien lainkäyttöä perustuu lakiin ja käytännön tarpeisiin. Verrattuna esim. EY-tuomioistuimeen korkein oikeus on omaksunut varsin varovaisen roolin oikeuden kehittäjänä.

Tuomioistuimet toimivat ratkaisupakon alaisina ja joutuvat sen vuoksi ottamaan kantaa sellaisiinkin asioihin, joissa lainsäädäntö olisi tarpeen. Mainittakoon esimerkkinä KKO 2000:85, joka koski isyyden kumoamista ja elatusvelvollisuutta keinohedelmöitystapauksessa. Prejudikatuurin merkitys suhteessa lainsäädäntöön voi korostua myös sen vuoksi, että lainsäätäjä tietoisesti siirtää poliittisesti tai muista syistä vaikeat ratkaisut tulkinnanvaraisten säännösten muodossa lainkäyttäjälle.

2. Prejudikaattien sitovuus

Presidentti Olssonin mukaan prejudikaatit on tarkoitettu alemmissa oikeuksissa noudatettaviksi. Kanta on perusteltu; ohjailuvaikutuksen aikaansaaminen edellyttää, että ennakkopäätökset otetaan vakavasti ja niitä käytetään hyväksi. Tarkoituksena on helpottaa alempien oikeuksien ja luonnollisesti myös asianosaisten päätöksentekoa sekä yhtenäistää oikeuskäytäntöä. Samanlaista sitovuutta prejudikaatteihin ei kuitenkaan liity kuin esim. anglosaksisessa, pääosin prejudikaatteihin perustuvassa oikeusjärjestelmässä.

Myös KKO:n sisällä aikaisemmilla ennakkotapauksilla on tietty merkitys päätöksenteossa. Riittävien ennakkotapausten olemassaolo saattaa ensinnäkin olla esteenä valitusluvan myöntämiselle; lupa ei ole tarpeen. Materiaalisessa suhteessa olemassa oleva ennakkotapaus muodostaa harkinnan lähtökohdan. Ratkaisulla ei sinänsä ole sitovaa merkitystä, vaan sen oletetaan omalla painollaan ja perustelujensa voimalla pätevän myös uudessa soveltamistilanteessa. Jos näin ei kuitenkaan käy, vaan enemmistö 5-jäsenen ratkaisukokoonpanossa päätyy muulle kannalle, presidentti voi saattaa asian KKO:n työjärjestyksen 16 §:n mukaisesti täysistunnon tai 11-jäsenestä koostuvan vahvennetun jaoston käsiteltäväksi. Työjärjestys luo siten KKO:n sisällä tarpeellisen kynnyksen prejudikaattien muuttamiselle.

Mutta entä uudet oikeuskysymykset? Mitä takeita on siitä, että ratkaisut niiden suhteen vastaavat enemmistön käsitystä? Jollain tavoin tulisi voida varmistaa, että KKO:n ratkaisukokoonpanon ehkä äänin 3-2 antama tuomio jossakin uudessa oikeuskysymyksessä vastaa KKO:n jäsenten enemmistön kantaa. Tähän olisi tarvetta ottaen huomioon KKO:n varsin suuri jäsenmäärä.

Eräänä esimerkkinä puheena olevasta ongelmasta voidaan mainita yrityssaneerauslain 35 §:ää koskenut tulkintakysymys, josta syntyi KKO:ssa erilaisia käsityksiä ratkaisun 1995:130 johdosta. Erimielisyys huipentui vahvennetun jaoston ratkaisuun 1997:187, jossa äänin 6-5 päädyttiin jättämään tutkimatta saneerausvelallisen Osuuskunta Eka-yhtymän kymmenien miljoonien takaisinsaantikanteet, koska selvittäjä ei ollut nimennyt itseään kantajaksi.

3. Prejudikaattien tosiasiallinen ohjailuvaikutus

Perusedellytyksenä KKO:n prejudikaattien ohjailuvaikutukselle on, että ratkaisut ovat oikeita ja perusteltuja ja että ne sellaisiksi tunnustetaan oikeusyhteisössä eli asiaa ymmärtävien lakimiesten keskuudessa. Perusteluista ilmenevän oikeudellisen analyysin ja argumenttien vakuuttavuus ratkaisevat. Työn laadun tulee siten olla KKO:ssa keskeinen huolenaihe ja sen tulee myös ohjata KKO:n organisaation ja työtapojen kehittämistä. Pelkästään KKO:n hierarkiseen asemaan oikeuskäytännön ohjailutehtävää ei voida perustaa.

Oikeudellinen ratkaisu muodostaa prejudikaatin vain silloin, kun siitä ilmenee tai siitä voidaan pelkistää sellainen oikeusohje, jolla on merkitystä myös muita samanlaisia asioita ratkaistaessa. Prejudikaattia käytettäessä ratkaisu yleistetään koskemaan myös muita vastaavanlaisia asioita. Erilaisia käsityksiä on esitetty siitä, millä tavoin ratkaisun prejudikaattiluonne tulee ottaa huomioon ratkaisua tehtäessä ja perusteluja kirjoitettaessa. Onko yleistävä näkökulma otettava myös tuossa vaiheessa huomioon? Kysymys on keskeinen ja voidaan muotoilla myös siten, nähdäänkö prejudikaatit KKO:ssa pääasiana vain ratkaisutoimintaa häiritsevinä sivutuotteina.

Selvää on, ettei jutun lopputulos voi riippua siitä, julkaistaanko ratkaisu prejudikaattina. Kysymys on siten perusteluista ja lähinnä niiden abstraktiotasosta. Jos perusteluista ilmenevä oikeusohje, esim. lakitulkinta on lausuttu julki yleisessä muodossa, on tapana puhua ns. etenevästä prejudikaattitekniikasta. Esimerkkinä voidaan mainita KKO 2000:100, joka koski AL 41 §:n tulkintaa siinä suhteessa, voitiinko avio-oikeus avioehtosopimuksessa sitoa ositusperusteeseen. Ratkaisusta on suoraan luettavissa, että tämä on mahdollista.

Toinen vaihtoehto on ns. takautuva prejudikaattitekniikka, jossa vältetään yleistäviä perusteluja ja keskitytään käsillä olevaan yksittäiseen ratkaisuun. Kukin voi sitten tehdä ratkaisun perusteella omat johtopäätöksensä. Oikeusohjetta ei lausu julki ratkaisun kirjoittaja, vaan sitä koskevan päättelyn suorittaa perustelujen lukija. Tällaiset ratkaisut voivat olla paikallaan silloin, kun jutussa esiintyvä oikeuskysymys on suuremmassa määrin sidoksissa faktapuoleen kuin esim. puhtaissa laintulkintakysymyksissä.

Kun prejudikaattien antaminen on KKO:n päätehtävä, on sen oltava keskeisellä sijalla valituslupia myönnettäessä, mutta myös asioita ratkaistaessa. Se asettaa omat vaatimuksensa oikeudelliselle analyysille ja perustelutavalle. Rakennusaineet tulevat yksittäisestä jutusta, mutta niistä tulee voida pelkistää oikeusohje, joka soveltuu muihinkin vastaaviin tapauksiin. Prejudikaattiin liittyvä yleistämistendenssi on siten välttämätöntä ottaa huomioon jo ratkaisua tehtäessä. Miten se kulloinkin voi parhaiten tapahtua, riippuu suuressa määrin tapauksen ja siinä esiinnousevan oikeuskysymyksen luonteesta.

Prejudikaatti ei välttämättä tarjoa valmista ratkaisua siitä apua etsivän oikeudelliseen ongelmaan. Ennakkoratkaisusta ilmenevällä oikeudellisella tarkastelutavalla ja argumentoinnilla voi kuitenkin olla ohjaavaa vaikutusta sikäli, että ne tarjoavat aineksia myöhemmille oikeudellisille arvioille ja ratkaisuille. Tässä mielessä hyödyllisiä voivat olla myös tuomioista ilmenevät eriävät mielipiteet, jotka tarjoavat vaihtoehtoisia lähestymistapoja ratkaistaviin kysymyksiin.

Prejudikaatin ohjailuvaikutus riippuu myös siitä, miten usein toistuvaa oikeuskysymystä ratkaisu koskee. Tässä suhteessa prejudikaatit ovat varsin erilaisia. Sopimusoikeuden alueella tai esim. takaisinsaannissa ratkaisun perustana oleva tosiasia-aineisto voi vaihdella tapauksesta toiseen tavalla, joka rajoittaa prejudikaatista saatavan oikeusohjeen soveltamisalaa. Sen sijaan tyypilliset lain tulkintaa koskevat prejudikaatit voivat olla hyvinkin laajalti sovellettavia. Mainittakoon esimerkkinä KKO 1999:66, joka koski ulosoton suojaosuuden laskemista.

Ohjailuvaikutuksen kannalta on merkityksellistä, että prejudikaatteja annetaan tarpeellisista ja ajankohtaisista aiheista. Esimerkkeinä tältä kannalta onnistuneista prejudikaateista voidaan mainita 1991:10 ja 1992:50. Edellinen ajoittui laman alkuun ja sisälsi seuraavan selkeän ja yleisluonteisen ohjeen: "Huomioon ottaen takauksen tarkoitus varmistaa päävelan maksu takaussitoumuksen soveltaminen täysimääräisenä ei kuitenkaan tälläkään perusteella johda kohtuuttomuuteen". Jälkimmäinen prejudikaatti ratkaisi pankkien yksipuolista koronnostoa koskevan kanteen, jota oli ajettu ns. pilottijuttuna. Yhtä hyvin ei ajoitus onnistunut pankkivastuujutuissa, joissa hovioikeudet eivät jääneet odottamaan KKO:n ennakkoratkaisuja.

4. Julkaiseminen ja tiedottaminen

Ylimmän oikeusasteen ratkaisujen julkaiseminen alkoi jo 1800-luvulla ensin JFT:n liiteosana ja vuodesta 1916 Senaatin oikeusosaston ja sittemmin korkeimman oikeuden omasta toimesta. Ratkaisujen julkaisuperiaatteet ilmenevät vuosikirjan alkusivuilta. Niiden mukaan

"Otsikko käsittää tiivistelmän julkaisemisen perusteena olevasta oikeuskysymyksestä sekä tarvittaessa sitä selventäviä tietoja asiasta ja ratkaisun perusteista. Otsikko varustetaan hakusanoilla.

Otsikon laatii asian ratkaissut jaosto tai täysistunto. Sanamuodon vahvistaa puheenjohtaja.

• ---

Ratkaisuselosteena on korkeimman oikeuden ratkaisu, jota voidaan lyhentää tai muuten muokata julkaistavaan asuun. Ratkaisuselosteeseen kuuluvat myös eriävät mielipiteet.

• ---"

Olennaista on havaita, että prejudikaattimerkitys on KKO:n ratkaisulla. Otsikon ja hakusanojen merkitys on tarkoitettu informatiiviseksi. Niillä pyritään helpottamaan prejudikaattin perehtymistä ilmaisemalla ratkaisijan käsitys siitä, mikä on juttuun liittyvä oikeuskysymys. Kovin pitkälle meneviä itsenäisiä johtopäätöksiä ei ole aihetta otsikon perusteella tehdä. Esimerkiksi ratkaisuperusteita - jos ne otsikossa mainitaan - ei ole mahdollista siinä selvittää samalla perinpohjaisuudella kuin ratkaisun perusteluissa. Valitettavasti käytössä oleva hakusanasto ja sitä tukeva ohjaussanasto ovat pahasti vanhentuneet. Uusi oikeudellisen systematiikan mukainen hakusanasto on laadittu, mutta sen käyttöönotosta ei ole tehty päätöstä.

KKO:n vuosikirjan ohella saatavissa on ollut vuodesta 1998 Kauppakaari Oy:n julkaisu KKO:n ratkaisut kommentein. Se sisältää samat ratkaisutiedot kuin vuosikirja yliopistotutkijain selostuksilla ja kommenteilla varustettuina. Oikeustapauskommentaareja löytyy myös lakimieslehdistä.

Merkittävää informaation lisäystä merkitsi FINLEX-tietopankin perustaminen 1980-luvun lopulla. Oikeusministeriön tarkoituksena on muuttaa FINLEX aivan lähiaikoina maksuttomaksi vapaasti käytössä olevaksi tietopankiksi (osoitteella www.finlex.fi), jonka hakuominaisuuksia pyritään samalla kehittämään. KKO:n ratkaisut ovat sen jälkeen kaikkien saatavilla ja yhdistetyillä hauilla tehokkasti hyödynnettävissä. Saatavilla on myös rekisteri myönnetyistä valitusluvista, jolla on asianajajille merkitystä. Jo pari vuotta on ollut käytössä maksuton KKO:n kotisivu (www.kko.fi), josta ilmenevät tuoreimmat prejudikaatit ja muutakin tietoa KKO:sta.

Tässä yhteydessä on vielä mainittava lakikirja, johon on sisällytetty oikeustapauksia eri säännösten alle, mutta myös laajemmiksi kokonaisuuksiksi: "Keskeistä vahingonkorvausoikeudellista oikeuskäytäntöä" ja "Keskeistä sopimusoikeudellista oikeuskäytäntöä". Kumpikin katsaus on professori Mika Hemmon laatima. Lakikirjan säännöskohtaista oikeustapausaineistoa on pyritty vaiheittain uudistamaan. Näiden oikeustapausten valinnasta ja ajantasaisuudesta KKO ei ole vastuussa.

5. Prejudikaattien käyttö

Suomessa tai muissakaan Pohjoismaissa ei ole onnistuttu kehittämään selkeitä yleisiä periaatteita prejudikaattien käytölle ja tulkinnalle. Tämä johtunee siitä, ettei myöskään prejudikaattiratkaisujen kirjoittamisessa ole yhtenäistä käytäntöä. Ilmeisesti kuitenkin teoreettiset vaikeudet ovat suuremmat kuin käytännössä esiintyvät ongelmat.

Käytännön tasolla prejudikaattien käyttössä voidaan erottaa ainakin neljä toisistaan erotettavaa vaihetta:

1) Haluttuun aihepiiriin liittyvien tapausten haku. Tekstihaulla ja otsikon hakusanoja käyttämällä on mahdollista FINLEX:in avulla kerätä mahdollisesti kysymykseen tulevat tapaukset. Unohtaa ei pidä muitakaan tietolähteitä, joihin edellä viitattiin.

2) Niiden prejudikaattien tunnistaminen, joissa käsitellään sitä oikeuskysymystä, johon hakija haluaa selvitystä. Tässä suhteessa ratkaisujen otsikoilla on käytännön merkitystä. Otsikossahan KKO:n jaosto on pyrkinyt määrittelemään, mitä oikeuskysymystä prejudikaatti koskee.

3) Sen selvittäminen, ovatko oikeudelliselta kannalta merkitykselliset tosiseikat hakijan tapauksessa samanlaiset kuin löydetyssä ennakkotapauksessa.

4) Prosessuaalisen asetelman tarkistaminen. Tämä on tärkeätä väärien johtopäätösten välttämiseksi etenkin silloin, kun prejudikaatista tehdään johtopäätöksiä varsinaisen prejudikaattikysymyksen ulkopuolelta. Esimerkiksi korvauksen tai rangaistuksen määrää arvioitaessa on syytä tarkistaa muutoksenhakutilanne, joka määrää KKO:n harkintavallan rajat.

Oikeustapausten vertailu ja prejudikaatin relevanssin ratkaiseminen saattaa olla vaikea tehtävä.

Hyvän esimerkin ongelmista tarjoavat KKO:n ratkaisut 1992:165 ja 166 sekä 1994:5, joista kaksi ensimmäistä on täysistuntoratkaisuja. Kaikki koskevat työntekijän korvausvastuuta työnantajan sopimuskumppanille ja kaikissa työntekijää vastaan ajettu kanne on hylätty, "koska hänen tuottamuksensa on ilmennyt vain hänen työnantajansa sopimus- velvoitteen täyttämisessä". Asiat on siis ratkaistu samalla tavoin ja oikeusohje on selvä: työntekijä ei ole vastuussa. Mutta ovatko jutut samanlaiset?

Ensimmäisessä tapauksessa (1992:165) pankin notariaattiosaston lakimies unohti lahjakirjasta saajan aviopuolison avio-oikeuden poissulkevan ehdon. Asiassa 1992:166 tilitoimiston kirjanpitäjä aiheutti tilitoimiston asiakkaalle jälkiveroa kirjanpitosäännösten vastaisella menettelyllä. Tapauksessa 1994:5 katon korjaustyötä suorittanut työntekijä aiheutti asiakkaan kiinteistöllä tulipalon varomattomalla tulenkäsittelyllä, josta hänet tuomittiin rangaistukseenkin.

Identtisyyskysymys kohdistuu siihen, onko työnantajan sopimusvelvoitteen ohella samalla loukattu myös sellaista yleisen lain normia, joka perustaa rikkomusperusteisen korvausvastuun.

Prejudikaatteja käytettäessä on tärkeätä, että tapausten kartoitus on riittävän kattava. Monesti (esim. takaisinsaantijutuissa) riittävä käsitys oikeuskäytännön kannasta on saatavissa vasta sellaisesta useamman prejudikaatin sarjasta, jossa asian eri puolet tulevat valaistuiksi. Tässä suhteessa lakikirjaan sisällytetyt sopimus- ja vahingonkorvausoikeudelliset oikeustapauskatsaukset ovat hyödyllisiä.

Prejudikaatin voimassaolo on sidoksissa sen taustalla olevaan lainsäädäntöön. Kun laki muuttuu, prejudikaatti voi menettää kokonaan tai osaksi merkityksensä. Samoin voi käydä siitä syystä, että samasta asiasta on annettu uusia prejudikaatteja. Yleensä kovin vanhoihin prejudikaatteihin on syytä suhtautua varauksella. Paitsi lainsäädännön muuttuminen myös olosuhteiden muutokset saattavat vaikuttaa asiaan.

6. Tuomioiden perusteluista yleensä

Perustelemisvelvollisuudesta ei ole erimielisyyttä. Oikeus saada perusteltu päätös kuuluu nykyisin perusoikeuksiin (PL 21.2). Erilaisia käsityksiä sen sijaan esiintyy siitä, millaiset olisivat hyvät perustelut.

Takavuosina tuomioiden perustelut olivat sangen niukat ja koostuivat usein pelkästään lopputuloksen kannalta välttämättömien oikeustosiseikkojen mainitsemisesta ja mahdollisesti säännöksen sisällön toistamisesta. Nyt on muodissa laveampi tyyli, joka ei kuitenkaan läheskään aina tuota sen parempaa lopputulosta, kun perustelut usein pyritään korvaamaan jutun vaiheiden, asianosaisten vaatimusten ja tosiasia-aineiston selostamisella.

Olennaista tuomion rakentamisen ja perustelujen kannalta on asian oikeudellinen luonnehdinta ja yleensäkin oikeudellinen näkökulma. Vasta se luo sellaista järjestystä asiaan, että johdonmukainen perustelu on mahdollinen. Sama ajatus on lausuttu julki 41. tuomarinohjeessa: "Kaikissa asioissa pitää tuomarin ensin tietää, mikä nimi asialle on annettava..." Nykyajalle tyypillinen juttujen paisuminen ja tuomioiden sekavuus kertovat osaltaan siitä, että oikeudellinen näkökulma on jäänyt tosiasiapuolen varjoon.

Usein esitetään, että perustelut tulee kirjoittaa siten, että asianosaiset ymmärtävät, mitä on tuomittu ja mistä syystä. Näkemykseen on helppo yhtyä. Samanaikaisesti perustelujen tulisi kuitenkin olla moitteettomia oikeudellisen järjestelmän ja käsitteistön kannalta ja myös lakimiesten ymmärrettävissä ja hyväksyttävissä. Nämä kaksi näkökulmaa tulee voida perusteluissa yhdistää.

Tuomioiden perustelujen tulee olla todellisia eikä vain näennäisiä. Jutusta toiseen samanlaisena toistuva yleisluontoinen perustelulitania tuskin täyttää perustellun ratkaisun vaatimusta.

7. Perustelut KKO:ssa

Prejudikaattitehtävä asettaa KKO:n perusteluille erityisiä vaatimuksia, joita on osittain jo edellä kosketeltu.
Prejudikaattitehtävästä seuraa, ettei perusteluja voida kirjoittaa yksinomaan asianosaisia silmälläpitäen. Samalla tulee harkita myös ohjausfunktion toteutumista asianmukaisella tavalla.

KKO:n perustelut syntyvät esittelijän ratkaisuehdotuksen pohjalta, johon jäsenet tekevät pienempiä tai suurempia muutoksia. Toinen mahdollisuus on se, että jäsen kirjoittaa perustelut, mikä ei ole harvinaista. Eriävät mielipiteet ovat jäsenten kirjoittamia. Usean henkilön osallistuminen perustelujen kirjoittamiseen voi parantaa perusteluja, mutta useimmiten vaikutus on päinvastainen. Kompromissit ja näkökantojen yhteensovittamiset tahtovat sekoittaa ja sumentaa perustelujen johtoajatusta ja vaikeuttaa sen seuraamista. Tilanne ei kuitenkaan ole niin paha kuin esim. EY-tuomioistuimessa, jossa perustelut muodostavat yhdistelmän sekä lopputulosta kannattavien että sitä vastustavien mielipiteistä. Meillä olennaisissa kysymyksissä eri mieltä olevat jäsenet äänestävät.

Perustelujen kirjoitustavassa on KKO:ssa jonkin verran vaihtelua. Varsin vakiintunut on kuitenkin sellainen suhteellisen lyhyt, 1-3 sivua käsittävä perustelu, jossa esitetään keskeiset tosiseikat ja niiden oikeudellinen arviointi siten, että lukija saa kokonaiskuvan asiasta tarvitsematta kaivaa esille alempien oikeuksien ratkaisuja. Ne ovat tarvittaessa todettavissa prejudikaattiin liittyvästä selosteesta. Selosteen toimittaminen on varsinkin käräjäoikeuksien ratkaisujen osalta nykyisin suuri työ.

Korkeimman oikeuden ratkaisuja on toisinaan arvosteltu sen johdosta, ettei niissä aina nimenomaisesti käsitellä kaikkia asianosaisten esiinnostamia kysymyksiä tai alempien oikeuksien tuomioissaan mainitsemia näkökohtia. Totta onkin, että tällaisia kannanottoja saattaa KKO:n perusteluista puuttua. Kun tavoitteena on selkeä ja johdonmukainen oikeudellinen analyysi ja argumentointi, on ymmärrettävää ja hyväksyttävääkin, että perusteluissa keskitytään siihen ja jätetään vähemmälle huomiolle sellaiset seikat, joilla ei omaksuttu perustelulinja huomioon ottaen ole oikeudellista merkitystä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että perusteluissa voitaisiin esittää vain yhdensuuntaisia argumentteja. Avoimuusvaatimus edellyttää, että kantaa otetaan myös vastakkaista rat- kaisua puoltaviin seikkoihin ja että kannanottojen perusteet lausutaan julki. Perustelujen punainen lanka on kuitenkin tärkeätä säilyttää.