KKO:2005:60

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Hannu ja Irma L olivat 6.6.2001 tehneet sosiaalilautakunnan samana päivänä vahvistaman elatussopimuksen, jonka mukaan Hannu L maksoi elatusapua puolisoiden lapselle Anni L:lle 500 markkaa kuukaudessa 1.8.2001 alkaen 20.8.2008 saakka. Lisäksi puolisot olivat sopineet, että Anni L asui isänsä luona vähintään 1/3:n kuukaudesta.

Hannu ja Irma L olivat 11.7.2001 solmitussa ositussopimuksessa sopineet, että Irma L:n Hannu L:lle tasinkona maksettavasta 285 000 markasta kuitattiin elatussopimukseen 1.8.2001 - 30.4.2007 väliseltä ajalta perustuvat 70 kuukauden elatusmaksut maksetuiksi sitä vastaan, että Irma L vapautui 35 000 markkaa vastaavasta tasingon maksuvelvollisuudesta. Tämän lisäksi Irma L:n oli maksettava 250 000 markkaa tasinkoa. Irma L sai yksin omistukseensa puolisoiden yhdessä omistaman omakotitalokiinteistön.

Kanne Forssan käräjäoikeudessa

Hannu L vaati 18.2.2003 vireille tulleella kanteellaan, että 6.6.2001 tehtyä elatussopimusta muutetaan siten, että hänen velvollisuutensa maksaa elatusapua Anni L:lle poistetaan 1.8.2001 lukien ja että Irma L velvoitetaan suorittamaan elatusapuna Anni L:lle 1.1.2002 lukien summan, joka vastaa puolta Anni L:lle maksettavasta lapsilisän ja hoitotuen yhteisestä määrästä. Samana päivänä vireillä tulleella toisella kanteellaan Hannu L vaati, että Irma L velvoitetaan suorittamaan hänelle perusteettoman edun palautuksena 35 000 markkaa vastaavat 5 886,61 euroa laillisine korkoineen.

Käräjäoikeuden tuomio 4.4.2003

Hannu L:n velvollisuus maksaa elatusapua Anni L:lle

Käräjäoikeus lausui, että lapsen elatuksesta annetun lain 11 §:n nojalla vahvistetun elatusavun määrää voidaan muuttaa, jos elatusapua koskevan sopimuksen harkitaan olevan kohtuuton tai jos niissä olosuhteissa, jotka on otettava huomioon elatusapua vahvistettaessa, on tapahtunut niin olennaisia muutoksia, että elatusavun muuttamista on sekä lapsen että elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena.

Jutussa oli riidatonta, että Anni L:n oikeus tavata isäänsä oli käytännössä, toisin kuin elatussopimuksessa oli sovittu, toteutunut siten, että Anni L vietti yhtä paljon aikaa isänsä ja äitinsä luona. Lisäksi jutussa oli riidatonta, että Irma L:n veroton kuukausiansio oli ollut sopimuksen vahvistamishetkellä 1 042 euroa, kun se oikeudenkäynnin aikana oli 1 446 euroa. Hannu L:n tulot olivat hänen ilmoittamansa perusteella pysyneet koko ajan muuttumattomina ja olivat suunnilleen samansuuruiset kuin Irma L:llä.

Elatussopimusta ei voitu pitää laissa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana, ottaen huomioon ne olosuhteet, joiden vallitessa se oli tehty, kun oli sovittu, että Anni L oli ajasta vähintään 1/3:n isänsä luona ja kun elatusavun määräksi oli sovittu 500 markkaa.

Elatussopimusta solmittaessa oli ollut tiedossa, että kumpikin puoliso tulisi ottamaan lainaa asunnon rahoittamista varten ja että Irma L tulisi lunastamaan itselleen puolisoiden yhteisen asunnon ja menemään töihin voidakseen huolehtia lainan hoitamisesta. Elatussopimusta solmittaessa oli siten ollut tiedossa, että olosuhteet tulisivat muuttumaan siten kuin sitten oli käynytkin. Anni L oli kuukaudessa sovitun 10 päivän asemasta ollut isänsä luona 15 päivää ja Irma L:n kuukausiansiot olivat nousseet 40 prosenttia.

Käräjäoikeus katsoi muun muassa sillä perusteella, että isä voi huolehtia elatusvelvollisuudestaan muullakin tavoin kuin maksamalla elatusapua, että laissa tarkoitetut edellytykset elatusavun muuttamiselle olivat olemassa.

Kun Anni L:n sairaudenhoidosta aiheutuvat kustannukset aivan ilmeisesti olivat katettavissa vakuutuksista ja kun Irma L ei ollut esittänyt luotettavaa selvitystä siitä, että hän olisi käyttänyt Anni L:n elatukseen enemmän varoja kuin Hannu L, käräjäoikeus katsoi Hannu L:n täyttävän elatusvelvollisuutensa pitämällä Anni L:ää yhtä paljon luonaan kuin Irma L.

Käräjäoikeus muutti Hannu L:n ja Irma L:n 6.6.2001 tekemää sosiaalilautakunnan vahvistamaa elatussopimusta siten, että Hannu L:n velvollisuus maksaa elatusapua Anni L:lle poistettiin 1.3.2003 lukien. Sen sijaan Hannu L:n vaatimus suoritusvelvollisuuden poistamisesta 1.8.2001 lukien hylättiin, koska oikeuskäytännössä vakiintuneen kannan mukaan elatusapua voitiin muuttaa ainoastaan kanteen vireilletulosta lukien.

Irma L:n velvollisuus maksaa elatusapua Anni L:lle

Lapsilisälain 6 §:n mukaan oikeus lapsilisän nostamiseen kuuluu sille henkilölle, joka pääasiassa huolehtii lapsen hoidosta ja kasvatuksesta. Lapsen hoitotuesta annetun lain 8 §:n nojalla hoitotuki maksetaan sille, jonka huollossa lapsi on. Jutussa oli Hannu L:n vaatimuksen perusteella siis tosiasiassa kysymys siitä, oliko edellä mainitut tuet jaettava puoliksi vanhempien kesken, kun lapsi tapaamisoikeutensa perusteella vietti yhtä paljon aikaa kummankin vanhemman luona.

Oikeuskirjallisuudessa oli todettu, että vaikka lapsi tapaamis- ja luonapito-oikeuden puitteissa viettäisi paljonkin aikaa muualla asuvan vanhempansa luona, hän voi virallisesti asua vain yhdessä paikassa. Asumistukea ja muita sosiaalietuuksia myönnettäessä lapsi voitiin ottaa huomioon vain yhden ruokakunnan jäsenenä, vaikka hänelle ehkä oli varattu omat tilat kummankin vanhemman luona.

Oikeuskirjallisuuden mukaan jokaisesta lapsesta lakisääteisesti maksettava ja nimenomaan hänen elatukseensa käytettäväksi tarkoitettu elatus oli luontevaa vähentää lapsen kulutustarpeesta suoraan päältäpäin vanhempien välistä elatusvastuun jakautumista punnittaessa. Lisäksi oli todettu, että jos vanhempi, joka nosti lapsilisät, päätti säästää lapsilisät lapsen tulevaisuutta varten, hän joutui täyttämään elatuksessa syntyvän vajeen itse, ellei elatusvelvollisuuden kannalta ollut toisin sovittu. Sanottuja tukimuotoja ei käräjäoikeuden käsityksen mukaan käsiteltävänä olevassa jutussa voitu katsoa Irma L:n sellaiseksi tuloksi, että Irma L olisi sillä perusteella velvollinen maksamaan elatusapua Anni L:lle.

Lisäksi oikeuskäytännössä oli lähtökohtaisesti katsottu, että vanhempi, jonka luona lapsi oli sopimuksen tai määräyksen perusteella asunut, täytti sanotuilla luontaissuorituksilla elatusvelvollisuutensa, eikä häntä ollut määrätty lisäksi maksamaan elatusapua. Sen sijaan oikeuskirjallisuudessa oli katsottu, että jos lasta runsaasti luonaan pitävän vanhemman elatuskyky oli huomattavasti parempi kuin lapsen kanssa pysyvästi asuvan vanhemman, hänen velvollisuutensa osallistua lapsen elatukseen rahapanoksin tuli kysymykseen, vaikka lapsi tosiasiallisesti oleskelisi kummankin vanhemman luona yhtä paljon.

Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi Hannu L:n vaatimuksen, että Irma L määrättäisiin maksamaan elatusapua Anni L:lle.

Perusteettoman edun palautus

Käräjäoikeus totesi päättäneensä, että Hannu L:n velvollisuus maksaa Anni L:lle elatusapua oli päättynyt 1.3.2003 alkaen. Hannu ja Irma L:n ositussopimuksen mukaan Hannu L:n elatusapu Anni L:lle katsottiin maksetuksi 30.4.2007 saakka.

Oikeuskäytännössä (KKO 1995:195) oli maksun saanut puoliso velvoitettu palauttamaan osituksessa kertamaksuna maksetuksi kuitatut kuukausittain maksettavat elatusavut siltä ajalta, jonka lapsi myöhemmin vakiintuneeksi osoittautuneen järjestelyn nojalla oli asunut maksun suorittaneen puolison luona.
Kun Hannu L:llä ei ollut velvollisuutta maksaa Anni L:lle elatusapua 1.3.2003 lukien, käräjäoikeus edellä selostettuun ennakkoratkaisuun sisältyvän oikeusohjeen mukaisesti velvoitti Irma L:n palauttamaan Hannu L:lle perusteettomana etuna Hannu L:n 1.3.2003 ja 30.4.2007 väliseltä ajalta eli yhteensä 50 kuukaudelta etukäteen maksaman elatusavun yhteensä 4 204,70 euroa (25 000 markkaa) korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuine korkoineen 4.5.2003 lukien.

Asian on ratkaissut laamanni Juhani Hirvonen.

Turun hovioikeuden päätös 17.11.2003

Hannu L valitti hovioikeuteen uudistaen käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimukset siltä osin kuin ne oli hylätty.

Hovioikeus lausui, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan elatusapua voitiin muuttaa ainoastaan kanteen vireilletulosta lukien. Elatusapua oli vaadittu alennettavaksi ja jo maksettuja elatusapuja palautettaviksi paitsi sillä perusteella, että lapsi asui yhtä paljon kummankin vanhemman luona, myös muilla käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla. Kun elatusavun perusteettomuus oli tullut selvitetyksi vasta tässä oikeudenkäynnissä, ei ollut syytä määrätä Irma L:ää palauttamaan perusteettomasti saamiaan elatusapuja kanteen vireilletuloa edeltävältä ajalta.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Allan Salonen, Mariitta Lehmus ja Riitta Sandholm. Esittelijä Katriina Heiskanen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Hannu L:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan Hannu L vaati, että vaatimus perusteettoman edun palauttamisesta hyväksytään kokonaan ja että Irma L velvoitetaan suorittamaan Anni L:lle elatusapuna 18.2.2003 lukien puolet lapselle maksettavasta lapsilisän ja hoitotuen määrästä.

Irma L antoi häneltä pyydetyn vastauksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Hannu ja Irma L ovat 6.6.2001 tehneet sosiaalilautakunnan vahvistaman elatussopimuksen heidän lapselleen Anni L:lle maksettavasta elatusavusta. Sopimuksen mukaan Hannu L:n tuli maksaa elatusapua 500 markkaa kuukaudessa 1.8.2001 alkaen 20.8.2008 saakka. Sopimukseen on sisältynyt määräys, jonka mukaan Anni L asui isänsä luona vähintään yhden kolmasosan kuukaudesta.

2. Hannu ja Irma L ovat 11.7.2001 sopineet omaisuutensa osituksesta siten, että Irma L on saanut muun muassa puolisoiden asuinkiinteistön, rahavaroja ja erään toisen kiinteistön. Irma L on sitoutunut maksamaan Hannu L:lle tasinkoa 285 000 markkaa. Tuosta määrästä 35 000 markkaa on kuitattu Hannu L:n Anni L:lle 1.8.2001 alkaen maksettavaksi sovittua elatusapua vastaan siten, että elatusapu on kuitattu maksetuksi 30.4.2007 saakka.

Kanteet ja alempien oikeuksien ratkaisut

3. Hannu L on Anni L:ää vastaan ajamassaan, 18.2.2003 vireille tulleessa kanteessa vaatinut edellä kohdassa 1 mainitun elatussopimuksen muuttamista ensinnäkin siten, että Hannu L:n velvollisuus maksaa elatusapua poistetaan 1.8.2001 lukien, ja toiseksi siten, että Irma L velvoitetaan maksamaan 1.1.2002 lukien elatusapua Anni L:lle määrä, joka vastasi puolta Anni L:lle maksettavan lapsilisän ja hoitotuen yhteisestä määrästä. Sanottu elatusapu tuli maksaa Hannu L:lle, joka käyttäisi varat Anni L:n hyväksi. Hannu L on perustellut vaatimuksiaan sillä, että Anni L oli puolisoiden eron jälkeen tosiasiassa asunut vähintään puolet ajastaan Hannu L:n luona. Lisäksi Hannu L on vedonnut Irma L:n ansiotulojen kohoamiseen, sopimusten alkuperäiseen kohtuuttomuuteen ja vanhempien elatuskykyyn.

4. Hannu L on toisessa Irma L:ää vastaan ajamassaan, samana päivänä vireille tulleessa kanteessa vaatinut, että Irma L velvoitetaan maksamaan Hannu L:lle perusteettoman edun palautuksena 5 886,61 euroa (35 000 markkaa) laillisine korkoineen. Tätä vaatimustaan Hannu L on perustellut sillä seikalla, että hän oli sopimusosituksen mukaisesti maksanut Irma L:lle elatusmaksun etukäteissuorituksena 35 000 markkaa. Suorituksen tapahduttua oli kuitenkin käynyt ilmi, ettei Hannu L:n olisi pitänyt maksaa lainkaan elatusapua Anni L:lle.

5. Käräjäoikeus on tuomiossaan ensin arvioinut, oliko asiassa lapsen elatuksesta annetun lain 11 §:ssä tarkoitettuja edellytyksiä muuttaa elatussopimusta. Käräjäoikeus on katsonut riidattomaksi sen, että Anni L:n oikeus tavata isäänsä oli käytännössä, toisin kuin elatussopimuksessa oli sovittu, toteutunut siten, että Anni L vietti yhtä paljon aikaa isänsä ja äitinsä luona. Koska isä voi huolehtia elatusvelvollisuudestaan muullakin tavalla kuin maksamalla elatusapua, laissa tarkoitetut edellytykset muuttaa elatusapua täyttyivät. Käräjäoikeus totesi edelleen, että Anni L:n sairaanhoidosta aiheutuvat kustannukset olivat aivan ilmeisesti katettavissa vakuutuksesta ja että Irma L ei ollut esittänyt luotettavaa selvitystä siitä, että hän käyttäisi Anni L:n elatukseen enemmän varoja kuin Hannu L. Käräjäoikeus on poistanut Hannu L:n velvollisuuden maksaa elatusapua Anni L:lle 1.3.2003 lukien, mutta on hylännyt vaatimuksen elatusavun suoritusvelvollisuuden poistamisesta 1.8.2001 lukien, koska oikeuskäytännön vakiintuneen kannan mukaan elatusapua voitiin muuttaa ainoastaan kanteen vireilletulosta lukien.

6. Irma L:ään kohdistetun elatusapuvaatimuksen osalta käräjäoikeus on katsonut kysymyksen olevan tosiasiassa siitä, onko lapsilisä ja lapsen hoitotuki jaettava vanhempien kesken puoliksi, kun lapsi tapaamisoikeutensa perusteella viettää yhtä paljon aikaa kummankin vanhempansa luona. Käräjäoikeuden näkemyksen mukaan sanottuja tukimuotoja ei voitu katsoa sellaiseksi Irma L:n tuloksi, että tämä olisi sillä perusteella velvollinen maksamaan elatusapua Anni L:lle. Käräjäoikeus on hylännyt vaatimuksen.

7. Perusteettoman edun palautusvaatimuksen osalta käräjäoikeus on todennut, että Hannu L:n velvollisuus maksaa Anni L:lle elatusapua oli edellä kerrotuin tavoin päättynyt 1.3.2003 alkaen. Viitaten ratkaisusta KKO 1995:195 ilmenevään oikeusohjeeseen käräjäoikeus on velvoittanut Irma L:n palauttamaan Hannu L:lle perusteettomana etuna ajalta 1.3.2003 - 30.4.2007 eli yhteensä 50 kuukaudelta etukäteen maksettu elatusapu 4 204,70 euroa (25 000 markkaa) korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuine korkoineen 4.5.2003 lukien.

8. Hannu L:n valitettua käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeus on myös ensin todennut, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan lapsen elatusapua voitiin muuttaa ainoastaan kanteen vireilletulosta lukien. Elatusapua oli vaadittu alennettavaksi ja jo maksettuja elatusapuja palautettaviksi paitsi sillä perusteella, että lapsi asui yhtä paljon kummankin vanhemman luona, myös muilla perusteilla. Kun elatusavun perusteettomuus oli tullut selvitetyksi vasta tässä oikeudenkäynnissä, ei ollut syytä määrätä Irma L:ää palauttamaan perusteettomasti saamiaan elatusapuja kanteen vireilletuloa edeltävältä ajalta. Sanotuilla lisäperusteluilla hovioikeuden voidaan katsoa pysyttäneen käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

9. Perusteettoman edun palautusvaatimuksen osalta alemmat oikeudet ovat edellä kerrotuin tavoin katsoneet, että Irma L:n on palautettava perusteettomasti maksettuja elatusapuja, mutta vasta kanteen vireilletulosta lähtien. Hannu L:n valituksen johdosta kysymys on ensinnäkin siitä, onko Hannu L:llä oikeus saada kertasuorituksena maksamansa elatusapu palautetuksi kokonaan eli siis myös kanteen vireilletuloa edeltävältä ajalta. Toiseksi kysymys on siitä, voidaanko Irma L velvoittaa maksamaan huollettavanaan olevalle Anni L:lle elatusapuna puolet lapsilisän ja hoitotuen määristä.

Kysymys perusteettoman edun palauttamisesta

10. Lapsella on oikeus riittävään elatukseen, ja vanhemmat vastaavat elatuksesta kykyjensä mukaan. Tässä tapauksessa Hannu ja Irma L ovat järjestäneet elatusvastuunsa jakautumisen sopimuksilla, ensin elatussopimuksella ja sitten sopimusositukseen otetulla määräyksellä, jolla he ovat muuttaneet elatussopimusta. Sopimusosituksen mukaan Hannu L:n Anni L:lle suoritettaviksi sovitut elatusavut, yhteensä 35 000 markkaa, ovat tulleet maksetuiksi kertasuorituksena elatussopimuksessa sovitusta elatusavun alkamisajankohdasta 1.8.2001 alkaen 30.4.2007 saakka. Vastikkeeksi Hannu L on luopunut vastaavasta määrästä tasinkoa, jonka hän muutoin olisi saanut. Elatusvastuu on siten alunperin sovitun elatusavun suorittamisen osalta siirtynyt Hannu L:ltä Irma L:lle, joka myös on saanut sopimuksen perusteella edellä mainitut varat tuon elatusvastuun täyttämiseen.

11. Hannu ja Irma L:n sopimus elatusavun suorittamisesta kertasuorituksena kytkeytyy heidän väliseensä elatusvastuun jakautumiseen, eikä tuolla elatusavun suoritustavasta tehdyllä sopimuksella ole sellaisenaan ollut vaikutusta Anni L:n oikeuteen saada tarpeidensa mukaista elatusapua. Näin ollen sillä seikalla, että Hannu L on kanteessaan myös vaatinut elatussopimuksen mukaisen elatusavun muuttamista, ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko elatusavun kertasuoritus johtanut siihen, että Irma L olisi saanut perusteetonta etua.

12. Ratkaisevaa sen arvioimisessa, onko kertasuorituksena saatu elatusapu perusteetonta, onkin se, onko suoritus oikeassa suhteessa sen elatusvastuun kanssa, joka elatusapua maksavalla vanhemmalla on. Suoritus voidaan katsoa perusteettomaksi siltä ajalta, jonka lapsi vakiintuneesti asuukin kertamaksulla elatusavun suorittaneen vanhemman luona, jolloin tämä vanhempi täyttää elatusvastuunsa pitämällä lasta luonaan ja huolehtimalla tällöin hänen elatuksen tarpeestaan. Ennakkoratkaisussa KKO 1995:195 onkin katsottu, että tapauksessa, jossa elatussopimuksen mukaan kuukausittain maksettavat elatusavut oli osituksessa kuitattu maksetuksi kertamaksuna toisen puolison saadessa kokonaan itselleen puolisoiden siihen saakka yhteisesti omistaman kiinteistön, maksun vastaanottanut puoliso oli saanut perusteetonta etua siltä ajalta, jonka lapsi myöhemmin vakiintuneeksi osoittautuneen järjestelyn nojalla olikin asunut maksun suorittaneen puolison luona. Ratkaisussa KKO 1996:29 on puolestaan katsottu, että kertamaksuna suoritettu elatusapu voitiin lapsen elatuksesta annetun lain 12 §:n 1 momentin estämättä määrätä palautettavaksi sillä perusteella, että lapsi oli pian kertamaksun jälkeen asettunut pysyvästi asumaan maksun suorittaneen vanhemman luokse.

13. Koska ratkaisevaa edun perusteettomuuden kannalta on elatusvastuuseen vaikuttava tosiasiallinen olosuhteiden muutos, ei edun palauttaminen ole myöskään ajallisesti sidoksissa edun palauttamista tarkoittavan kanteen vireilletuloon.

14. Asiassa on siten arvioitava, milloin Anni L:n asumiseen liittyvät järjestelyt ovat vakiintuneet sellaisiksi, että hän on ollut puolet ajastaan Hannu L:n luona. Käräjäoikeuden tuomiossa on todettu riidattomaksi seikaksi, että Irma L oli sopimusten solmimisen jälkeen aloittanut täysipäiväisen vuorotyön, ja sen vuoksi Anni L asui puolet ajasta äitinsä ja puolet isänsä luona. Asianosaisten lausumista käräjäoikeudessa on pääteltävissä, että Irma L on aloittanut vuorotyön vuoden 2002 alussa. Merkille pantavaa tässä suhteessa on myös se, että Hannu L on haastehakemuksessaan vaatinut Irma L:n velvoittamista suorittamaan elatusapua Anni L:lle 1.1.2002 alkaen.

15. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että Anni L on vakiintuneeksi katsottavalla tavalla asunut puoliksi vuoroin isänsä ja vuoroin äitinsä luona 1.1.2002 alkaen.

16. Anni L:n asumisessa tapahtunut muutos on merkinnyt sitä, että hänen asumisensa Hannu L:n luona on lisääntynyt kuukausittain suunnilleen 10 päivästä 15 päivään. Alunperin sovittu elatusapu on ollut sidoksissa siihen edellytykseen, että Anni L asui Hannu L:n luona yhden kolmasosan kuukaudesta. Tämän vuoksi muutosta voidaan pitää merkityksellisenä. Muutoksen jälkeenhän Anni L on asunut yhtä paljon kummankin vanhemman luona, jolloin näiden elatusvastuu on ollut lapsen luonapidon osalta samanlaista.

17. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että elatusavun maksu kertakaikkisena suorituksena on ollut perusteetonta 1.1.2002 alkaen.

Irma L:n velvollisuus suorittaa elatusapua Anni L:lle

18. Hannu L on elatusapuvaatimuksen osalta Korkeimmassa oikeudessa vedonnut siihen, että Anni L asuu vähintään puolet ajastaan hänen luonaan ja hän maksaa yli puolet lapsen elantokustannuksista. Näin ollen Hannu L on katsonut, ettei ole perusteita sille, että Irma L saisi lapsilisälain ja lapsen hoitotuesta annetun lain mukaiset tuet kokonaan itselleen. Hannu L:n mukaan tuet olisi jaettava puoliksi vanhempien kesken, mikä tulisi toteuttaa velvoittamalla Irma L maksamaan Anni L:lle elatusapua, jonka elatusavun olisi tultava Hannu L:lle käytettäväksi edelleen Anni L:n elatukseen.

19. Lapsilisälain 1 §:n mukaan lapsilisä maksetaan valtion varoista lapsen elatusta varten. Mainitun lain 6 §:ssä säädetään siitä, kenellä on oikeus nostaa lapsilisä. Lapsen hoitotuesta annetun lain 2 §:n mukaan lapselle, joka on sairauden, vian tai vamman johdosta erityisen hoidon ja kuntoutuksen tarpeessa maksetaan kansaneläkelaitoksen toimesta hoitotukea. Tämän lain 8 §:ssä säädetään siitä, kenelle hoitotukena suoritettavat varat maksetaan.

20. Edellä mainitut tukimuodot voivat olla huomioon otettavia seikkoja arvioitaessa lapsen elatuksen tarvetta ja elatusavun vahvistamista, jos tuen vaikutus vanhemmilta saatavan elatuksen tarpeeseen ja vanhempien elatuskykyyn on sellainen, että tähän on perusteita. Nyt ratkaistavana olevassa tapauksessa on kuitenkin kysymys tilanteesta, jossa Hannu ja Irma L ovat edellä kerrotuin tavoin tehneet Anni L:n elatuksesta sopimuksen. Hannu L on kanteellaan vaatinut sopimuksen muuttamista niin, että hänelle vahvistettu velvollisuus elatusavun maksamiseen Anni L:lle poistetaan ja Irma L vuorostaan velvoitetaan maksamaan elatusapua, koska hoitotuki ja lapsilisä suoritetaan Irma L:lle, vaikka lapsi asuu vuoroin kummankin vanhemman luona.

21. Lapsen elatuksesta annetun lain 11 §:n 1 momentista ilmenevän periaatteen mukaisesti elatussopimuksen muuttaminen niin, että Irma L velvoitettaisiin maksamaan elatusapua sillä perusteella, että Anni L:n hoitoa ja elatusta varten maksettava yhteiskunnan tuki suoritetaan Irma L:lle, edellyttäisi, että olosuhteissa olisi tapahtunut mainitussa säännöksessä tarkoitettu olennainen muutos. Elatussopimusta tehtäessä Hannu L:n on täytynyt olla tietoinen lapsilisästä sekä siitä, että Anni L saa sairautensa johdosta hoitotukea. Asiassa ei ole näytetty eikä edes väitetty, että lapsilisä ja hoitotuki olisivat sopimusta tehtäessä vaikuttaneet siihen, miten elatusvastuu sopimuksessa jaettiin. Tuolloin lähtökohtana oli, että Anni L asuisi kaksi kolmannesta ajasta Irma L:n luona ja kolmanneksen Hannu L:n luona, mutta nyttemmin Anni L asuu Hannu L:n luona jossain määrin suuremman osan ajasta kuin sopimusta tehtäessä oli oletettu. Näissä olosuhteissa se seikka, että tuet on edelleen suoritettu Irma L:lle, vaikka Hannu L on nyttemmin osallistunut Anni L:n elatukseen pitämällä tätä luonaan aikaisempaa enemmän, ei ole tukien huomioon ottamisen kannalta olennainen muutos verrattuna elatussopimuksesta päätettäessä vallinneeseen tilanteeseen. Lapsen elatuksesta annetun lain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettuja edellytyksiä sovitun elatusjärjestelyn muuttamiselle ei siten ole.

Viivästyskorko palautettavalle määrälle

22. Käräjäoikeus on tuominnut palautettavalle määrälle viivästyskorkoa 4.5.2003 alkaen. Hannu L on valituksissaan hovioikeudelle ja Korkeimmalle oikeudelle vaatinut palautettavalle määrälle ainoastaan laillista korkoa vaatimatta muutosta koron alkamisajankohtaan tai lausumatta siitä, mistä alkaen hänen käsityksensä mukaan korko tulisi määrätä. Näin ollen viivästyskoron alkamisajankohta määräytyy käräjäoikeuden tuomiossa mainitusta alkamisajankohdasta siitäkin huolimatta, että palautettavaa määrää korotetaan Korkeimmassa oikeudessa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan seuraavasti.

Irma L velvoitetaan maksamaan Hannu L:lle perusteettoman edun palautuksena hovioikeuden tuomitseman määrän asemesta 5 382,01 euroa käräjäoikeuden tuomiossa mainittuine korkoineen.

Muilta osin hovioikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Gustaf Möller, Eeva Vuori, Kari Kitunen ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Elisa Mäntysaari.