KKO:2005:70

Asian käsittely Turun hovioikeudessa

Turun hovioikeuden tuomio 10.2.2004

Hovioikeus lausui pääasiaa koskevan ratkaisunsa yhteydessä, että A oli hovioikeudelle toimittamissaan valituksessa ja vastauksessa käyttänyt loukkaavaa ja epäkunnioittavaa kirjoitustapaa mainitessaan eräiden nimeämiensä henkilöiden syyllistyneen rikollisiin tekoihin. Sen vuoksi hovioikeus tuomitsi A:n oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla järjestysrikoksesta sakkorangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Liesivuori, Riitta Jousi ja Salla-Maaret Keränen. Esittelijä Kaarlo Mikkola.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A vaati valituksessaan, että hänelle tuomittu järjestysrangaistus poistetaan tai sitä ainakin alennetaan. A vaati, että asia palautetaan järjestysrangaistusta koskevalta osin hovioikeuteen, koska häntä ei ollut ennen rangaistuksen määräämistä kuultu.

Välitoimet

Hovioikeus antoi Korkeimmalle oikeudelle selityksensä A:n valituksen johdosta. A antoi häneltä selityksen johdosta pyydetyn lausuman.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Järjestysrangaistukseen tuomitseminen ja muutoksenhakemus

1. Hovioikeus on ratkaistessaan elatusapusopimusten muuttamista koskevan asian tuominnut A:n, joka on asiassa käyttänyt alaikäisten lastensa edustajana puhevaltaa, oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla järjestysrikoksesta sakkoon. Ratkaisu on perustunut siihen, että A oli laatimissaan ja hovioikeuteen toimittamissaan valituksessa ja vastauksessa käyttänyt loukkaavaa ja epäkunnioittavaa kirjoitustapaa mainitsemalla eräiden nimeämiensä henkilöiden syyllistyneen rikollisiin tekoihin. Hovioikeus ei ole kuullut A:ta ennen järjestysrangaistukseen tuomitsemista.

2. A on valituksessaan vaatinut sakon poistamista, koska hänen kirjoituksensa eivät sisältäneet loukkaavia tai epäkunnioittavia lausumia. A on lisäksi vedonnut siihen, ettei häntä ollut kuultu ennen rangaistukseen tuomitsemista eikä hän siten ollut saanut tilaisuutta esittää selvitystä lausumiensa todenperäisyydestä.

Hovioikeuden selitys

3. Hovioikeuden ratkaisukokoonpano on Korkeimmalle oikeudelle antamassaan selityksessä viitannut seuraaviin näkökohtiin: Oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:n säännös menettäisi merkityksensä, jos järjestysrangaistukseen tuomitsemisen katsottaisiin edellyttävän asianomaisen kuulemista. Lainkohdan sanamuodosta ilmenee myös, ettei kuulemisvelvollisuutta ole. Järjestysrangaistukseen tuomitun muutoksenhakumahdollisuus koskee myös sanottua kysymystä.

Korkeimman oikeuden kannanotto

4. Oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan sitä, joka oikeudessa tahi oikeuteen annetussa kirjoituksessa käyttää loukkaavaa tai epäkunnioittavaa puhe- tai kirjoitustapaa, saa oikeus omasta aloitteestaan heti rangaista sakolla. Kysymys on siitä, saako tuomioistuin tuomita järjestysrangaistuksen varaamatta ensin sen mielestä lainkohdassa tarkoitettuun menettelyyn syyllistyneelle asianosaiselle tilaisuutta lausua rangaistuksen määräämiseen vaikuttavista seikoista.

5. Asianosaisen oikeus tulla kuulluksi hänen oikeuksiaan koskevassa asiassa kuuluu oikeudenkäynnissä noudatettaviin keskeisiin oikeusperiaatteisiin. Perustuslain 21 §:n 2 momentissa on säädetty nimenomaisesti, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin kuuluu henkilön oikeus tulla tuomioistuimessa kuulluksi häntä koskevassa asiassa. Lailla voidaan säätää poikkeuksia tähän kuulemisperiaatteeseen. Näin onkin tapahtunut silmällä pitäen sellaisia tilanteita, jossa kuuleminen on ilmeisen tarpeetonta. Lainsäädännöllisesti on siis lähtökohtana, että ilman nimenomaista säännöstäkin asianosaista on kuultava häntä koskevassa asiassa.

6. Kuulemisperiaatteen keskeisenä tarkoituksena on se, että asianosainen saa lausua käsityksensä vastapuolena olevan asianosaisen esittämästä oikeudenkäyntiaineistosta, mutta siihen voidaan katsoa kuuluvan myös asianosaisen oikeus saada esittää käsityksensä viran puolestakin huomioon otettavista seikoista ja siihen liittyen oikeudenkäyntiaineiston oikeudellisesta arvioinnista. Varsinkin silloin, kun tuomioistuimen viran puolesta tekemästä ratkaisusta seuraisi asianosaiselle haitallinen taloudellinen tai muu seuraamus, ei tämän kuulematta jättämiseen ole lähtökohtaisesti perusteita. Tässä tapauksessa kysymys on rikosoikeudellisen seuraamuksen määräämisestä (KKO 2003:69).

7. Laissa ei ole säännöstä, jonka nojalla järjestysrangaistukseen tuomitseminen oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:n 1 momentin perusteella voisi tapahtua tuomittavaa asianosaista kuulematta. Siitä, että tuomioistuin saa omasta aloitteestaan tuomita järjestysrangaistuksen, ei seuraa, että kuulemisperiaatteesta voitaisiin poiketa. Asianosaisen kuulemiseen tuomioistuimella on myös käytännössä mahdollisuus sekä suullisessa että kirjallisessa oikeudenkäyntimenettelyssä. Asianosaisen mahdollisuus hakea muutosta tuomioistuimen ratkaisuun ei myöskään tee kuulemista tarpeettomaksi, koska nimenomaan järjestysrangaistuksen tuomitsevan tuomioistuimen velvollisuutena on varmistautua siitä, että sillä on ennen ratkaisun tekemistä kaikki tarpeellinen oikeudenkäyntiaineisto, mihin kuuluu myös asianosaisen itsensä esittämä käsitys tuomitsemiseen vaikuttavista seikoista.

8. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei hovioikeus olisi saanut tuomita A:ta järjestysrangaistukseen varaamatta hänelle ensin tilaisuutta saada esittää käsityksensä siitä, ovatko hänen kirjoituksensa olleet oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla loukkaavia ja epäkunnioittavia ja myös muutoin perusteista, joita järjestysrangaistusta tuomittaessa tulee ottaa huomioon. Tämän oikeudenkäyntimenettelyssä tapahtuneen virheen johdosta asian käsittelyä on jatkettava hovioikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin A on tuomittu rangaistukseen järjestysrikoksesta ja asia palautetaan tältä osin hovioikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Kari Raulos, Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki ja Pasi Aarnio. Esittelijä Marja Räbinä.