KKO:2006:2

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanne Kajaanin käräjäoikeudessa

Leena A ja Vesa B vaativat Väinö C:tä vastaan ajamassaan kanteessa ensisijaisesti, että osapuolten välillä 12.7.2002 solmittu kiinteistön kauppa puretaan ja C velvoitetaan palauttamaan heille kiinteistöstä maksettu kauppahinta korkoineen. Lisäksi A ja B vaativat korvausta eräistä kustannuksista.

Toissijaisesti A ja B vaativat, että kauppahintaa alennetaan 40 400 eurolla ja C velvoitetaan palauttamaan heille liikaa maksettu kauppahinta korkoineen.

Lisäksi A ja B vaativat, että C velvoitetaan suorittamaan heille asumiskorvausta sekä korvausta muuttokustannuksista, heidän omista selvittelykuluistaan, heidän ulkopuolisille asiantuntijoille maksamistaan asian tutkimus- ja selvittelykuluista ja oikeudenkäyntikuluista pää- ja turvaamistoimiasiassa.

Käräjäoikeuden tuomio 11.2.2004

Käräjäoikeus hylkäsi ensisijaisen kannevaatimuksen. Toissijaisen kannevaatimuksen käräjäoikeus hyväksyi osaksi ja velvoitti C:n palauttamaan A:lle ja B:lle yhteisesti hinnan alennuksena 19 800 euroa korkoineen. Lisäksi käräjäoikeus velvoitti C:n suorittamaan yhteisesti A:lle ja B:lle asumiskustannuksista rakennuksen korjausajalta kahdelta kuukaudelta 307 euroa kuukaudelta, muuttokustannuksista 1 000 euroa, sekä A:lle ja B:lle aiheutuneista selvittelykuluista, ulkopuolisille asiantuntijoille maksetuista tutkimus- ja selvittelykuluista, turvaamistoimen täytäntöönpanosta aiheutuneista kustannuksista sekä oikeudenkäyntikuluista turvaamistoimiasiassa ja pääasiassa yhteensä 12 134,85 euroa korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Matti Pussinen.

Valitus ja vastavalitus Itä-Suomen hovioikeudessa

C valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänet vapautetaan suorittamasta A:lle ja B:lle korvausta selvittelykuluista, ulkopuolisille asiantuntijoille maksetuista tutkimus- ja selvittelykuluista, turvaamistoimen täytäntöönpanosta aiheutuneista kustannuksista sekä oikeudenkäyntikuluista turvaamistoimiasiassa ja pääasiassa.

Yhteisessä vastavalituksessaan A ja B vaativat, että hinnanalennuksen määrää ja asumiskustannusten korvausta korotetaan.

Hovioikeuden tuomio 4.1.2005

Käsittelyratkaisunaan hovioikeus lausui, että oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 a §:n 1 momentin mukaan valittajan vastapuoli voi tyytymättömyyttä ilmoittamatta valittaa osaltaan käräjäoikeuden tuomiosta (vastavalitus). Asiassa oli kysymys siitä, oliko sallittua hakea vastavalituksessa muutosta pääasiaan valituksen koskiessa vain oikeudenkäyntikuluja.

Hovioikeus totesi, että lain esitöiden mukaan vastavalitus voisi yleensä koskea tuomion muutakin osaa kuin varsinainen valitus, esimerkiksi eri syytekohtaa. Vastavalituksen tällainen kohdentuminen vapaasti asianosaisten välillä esitettyihin vaatimuksiin oli menettelyn tarkoituksenmukaisen hyödyntämisen kannalta eduksi (HE 91/2002 vp s. 36).

Hovioikeuden mielestä pyrkimys aineelliseen oikeudenmukaisuuteen puhui vastavalituksen sallimisen puolesta tällaisessakin tapauksessa. Kun vastamuutoksenhakua koskevan säännöksen säätämisen jälkeenkin lähtökohtana oli, että asianosaisen tuli harkita muutoksenhaun tarve itsenäisesti, ei vastavalituksen sallimista pääasian osalta, valituksen koskiessa vain oikeudenkäyntikuluja, ollut pidettävä asianmukaisena.

Mainituilla perusteilla hovioikeus katsoi, että C:n valitettua ainoastaan oikeudenkäyntikulujen ja niihin verrattavien kulujen osalta vastavalituksessa ei voitu enää hakea muutosta pääasian osalta. Tämän vuoksi hovioikeus jätti A:n ja B:n vastavalituksen tutkimatta.

Pääasiaratkaisuna hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että C velvoitettiin suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeuden tuomitseman 12 134,85 euron asemesta 6 067,43 euroa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Marja-Liisa Karotie, Paavo Eestilä ja Maija Liisa Kilpeläinen. Esittelijä Sisko Heimonen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A ja B vaativat, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että käräjäoikeuden tuomio oikeudenkäyntikulujen ja muiden kulujen osalta pysytetään ja C velvoitetaan korvaamaan heidän nämä kulunsa yhteensä 12 134,85 eurolla korkoineen. Lisäksi A ja B vaativat, että heidän vastavalituksensa tutkitaan ja että käräjäoikeuden tuomitseman hinnanalennuksen ja asumiskorvauksen määriä korotetaan yhteensä 5 779,90 eurolla korkoineen.

C vastasi valitukseen ja vaati, että se hylätään tai jätetään tutkimatta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. C on käräjäoikeudessa velvoitettu suorittamaan A:lle ja B:lle kauppahinnan alennusta sekä korvausta muutto- ja asumiskustannuksista. Lisäksi hänet on velvoitettu suorittamaan korvausta A:lle ja B:lle aiheutuneista selvittelykuluista, ulkopuolisille asiantuntijoille maksetuista tutkimus- ja selvittelykuluista, turvaamistoimen täytäntöönpanosta aiheutuneista kustannuksista ja oikeudenkäyntikuluista toisaalta turvaamistoimiasiassa ja toisaalta pääasiassa.

2. C on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut, että hänet vapautetaan suorittamasta korvausta edellä mainituista A:lle ja B:lle aiheutuneista selvittelykuluista, ulkopuolisille asiantuntijoille maksetuista tutkimus- ja selvittelykuluista, turvaamistoimen täytäntöönpanosta aiheutuneista kustannuksista sekä oikeudenkäyntikuluista turvaamistoimi- ja pääasiassa.

3. A ja B ovat yhdessä tehneet vastavalituksen, jossa he ovat pyytäneet hinnanalennuksen ja asumiskustannusten korvauksen korottamista.

Käsillä oleva ongelma

4. C:n valitus hovioikeudessa on rajoittunut vain käräjäoikeuden tuomion oikeudenkäynti- ja selvittelykuluja sekä niihin rinnastettavia kuluja koskevaan ratkaisuun. A:n ja B:n vastavalitus on koskenut muuta kuin valituksessa tarkoitettua osaa käräjäoikeuden tuomiosta.

5. Asiassa on kysymys siitä, voidaanko vastavalituksin hakea muutosta muuhun kuin siihen osaan käräjäoikeuden tuomiota, jota valitus koskee.

Asiassa sovellettava säännös ja sen tulkinta

6. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 a §:n 1 momentin mukaan valittajan vastapuoli voi tyytymättömyyttä ilmoittamatta valittaa osaltaan käräjäoikeuden tuomiosta (vastavalitus).

7. Säännöksen sanamuodosta ei ilmene, rajoittuuko oikeus tehdä vastavalitus vain siihen osaan käräjäoikeuden tuomiota, josta valituksessa on kysymys.

8. Lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 91/2002 vp s. 36) on todettu, että vastavalitus voisi yleensä koskea tuomion muutakin osaa kuin varsinainen valitus, esimerkiksi eri syytekohtaa. Hallituksen esityksen mukaan vastavalituksen tällainen kohdentuminen vapaasti asianosaisten välillä esitettyihin vaatimuksiin on menettelyn tarkoituksenmukaisen hyödyntämisen kannalta eduksi. Esityksessä on kiinnitetty huomiota myös siihen, että muutoksenhaun kohteena oleva tuomio on usein eri vaatimuksia koskeva kokonaisuus ja tällöin on tarpeen voida vastavalituksella puuttua muuhunkin asiakohtaan kuin varsinaisessa valituksessa. Tällaisesta vastavalituksen käytettävyydestä ei nähty olevan haittaa myöskään varsinaiselle valittajalle, joka muutoksenhakemuksensa peruuttamalla saa koko asian raukeamaan hovioikeudessa.

9. Lain esityöt näyttävät siten puoltavan vastavalitusta koskevien säännösten laajaa tulkintaa. Tämän on todettu vastaavan myös Ruotsin oikeudessa omaksuttua käytäntöä. Ainoana rajoituksena on mainittu se, että vastavalitus on mahdollinen ainoastaan alkuperäisen valituksen tehnyttä asianosaista vastaan.

10. Mahdollisuutta tehdä vastavalitus on perusteltu useilla erilaisilla näkökohdilla. On ensinnäkin kiinnitetty huomiota siihen, että vastavalituksen mahdollistama vastamuutoksenhaku on omiaan edistämään aineellista oikeudenmukaisuutta. Muutoksenhakuaste voi näet vastavalituksen johdosta saada tilaisuuden tarkastella asiaa yhtä laajasti kuin alioikeus eikä vain alkuperäisen valituksen kannalta. Muutoksia voidaan tällöin tehdä sekä alkuperäisen valittajan hyväksi että hänen vahingokseen. Jos vastavalitus kuitenkin sallittaisiin laajempana kuin alkuperäinen valitus, saatettaisiin edellä mainittu etu menettää, kun asian riitainen osa vastavalituksen johdosta yksipuolisesti laajenisi.

11. Toisaalta mahdollisuutta tehdä vastavalitus on perusteltu myös yleisellä tarpeella hillitä muutoksenhakua ja erityisesti välttää sellaisia tilanteita, joissa valittaja toimii yllätyksellisesti ja jopa vastapuolelle annettuja lupauksia rikkoen. Tästä näkökulmasta taas laaja, alkuperäisen valituksen rajauksista riippumaton vastavalitusmahdollisuus on paremmin perusteltavissa. Tällä voidaan tehokkaasti suojata alioikeuden ratkaisuun tyytynyttä osapuolta vastapuolen epälojaalia menettelyä vastaan. Laajakin vastavalitus on torjuttavissa niin, että alkuperäinen valitus peruutetaan. Laajaa mahdollisuutta tehdä vastavalitus puoltaa myös se näkökohta, että tuomio on muutoksenhaun näkökulmasta aina eri vaatimuksia koskeva kokonaisuus. Vastamuutoksenhaun tullessa ajankohtaiseksi on siten perusteltua palauttaa asianosaiselle mahdollisuus itse ratkaista, miltä osin hän uudessa tilanteessa eli vastapuolen valitettua tuomiosta pitää tarpeellisena itse hakea samaan tuomioon muutosta.

12. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus päätyy katsomaan, että vastavalitus on lähtökohtaisesti sallittu silloinkin, kun se koskee muuta osaa tuomiosta kuin alkuperäinen valitus.

13. Käsillä olevassa tapauksessa tulee tarkasteltavaksi erityisesti se, voidaanko vastavalitus rajoituksitta ulottaa itse pääasiaan silloinkin, kun alkuperäinen valitus rajoittuu vain oikeudenkäyntikuluja ja niihin rinnastettavia kuluja koskeviin sivuvaatimuksiin.

14. Asianosainen voi tyytyä alioikeuden ratkaisuun myös sen hänelle kielteisten osien kohdalta, kun hän tietää mahdollisuuden tehdä vastavalitus olevan käytettävissään, jos vastapuoli päättääkin hakea muutosta. Pyrkimys saada oikeudenkäynti päättymään saattaa johtua useasta eri syystä. Viime kädessä kysymys on kokonaisarviosta, jossa punnitaan vastakkain yhtäältä alioikeuden ratkaisun kielteisiä ja myönteisiä puolia ja toisaalta oikeudenkäynnin päättymisen mukanaan tuomia etuja. Muutoksenhakua harkitseva osapuoli voi tällöin olla valmis alistumaan joiltakin osin melko epäedulliseksikin kokemaansa ratkaisuun, jos hän arvioi oikeudenkäynnin päättymisen esimerkiksi kuluriskin tai oikeudellisen epävarmuuden loppumisen vuoksi kuitenkin kokonaisuuden kannalta järkeväksi vaihtoehdoksi. Tähän harkintaan vaikuttaa olennaisesti myös alioikeuden oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu, ottaen erityisesti huomioon, että oikeudenkäyntikuluja ja niihin rinnastettavia kuluja koskevat sivuvaatimukset voivat usein merkitä asianosaiselle taloudellisesti jopa pääasiaa merkittävämpää häviöriskiä. Tällaiset sivuvaatimukset liittyvät kiinteästi itse pääasiaa koskeviin vaatimuksiin. Tästä näkökulmasta ei ole perusteltua suhtautua niihin nyt puheena olevan kysymyksen kannalta eri tavalla kuin muutoksenhaun kohteena olevan tuomion pääasiaa koskeviin vaatimuksiin.

15. Vastavalituksen kohteen rajoittaminen vain siihen asiaan, johon valitus kohdistuu, aiheuttaisi lisäksi vaikeita rajanveto-ongelmia sen suhteen, mitkä asiat olisivat hyväksyttävällä tavalla vastakkaisia. Olisiko esimerkiksi oikeudenkäyntikuluihin ja niihin rinnastettaviin kuluihin kohdistuvan valituksen johdosta vastavalituksessa mahdollista saattaa muutoksenhaun kohteeksi myös perimiskuluja tai muita asian valmistelusta johtuvia kuluja, joita ei voida pitää varsinaisina oikeudenkäyntikuluina? Oikeudenkäynneissä esitetään usein myös sellaisia päävaatimukseen kytkeytyviä sivuvaatimuksia, joiden kohdalla voisi herätä kysymys siitä, olisiko päävaatimukseen kohdistuva vastavalitus mahdollinen sivuvaatimukseen kohdistuvan valituksen johdosta.

16. Kerrotut syyt puoltavat vastavalituksen sallimista silloinkin, kun alkuperäinen valitus rajoittuu vain oikeudenkäyntikuluja tai niihin rinnastettavia kuluja koskeviin sivuvaatimuksiin.

Johtopäätös

17. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus päätyy katsomaan, että A:n ja B:n vastavalitusta ei voida jättää hovioikeuden mainitsemalla perusteella tutkimatta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. A:n ja B:n vastavalituksen käsittelemiseksi asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Mikko Tulokas (eri mieltä), Lauri Lehtimaja, Kari Kitunen (eri mieltä) ja Ilkka Rautio. Esittelijä Kari Vesanen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Kitunen: Vastavalitusta koskevan säännöksen pääasiallisena tarkoituksena on ehkäistä ennalta valituksia. Valittajahan joutuu ottamaan riskin siitä, että valitus johtaa vastavalitukseen, jolloin ratkaisu voi muuttua hänen vahingokseen. Tämä vastavalitusmahdollisuuden ennalta ehkäisevä vaikutus on luonnollisesti suurin silloin, jos asia voidaan saattaa vastavalituksella kaikilta osiltaan muutoksenhakutuomioistuimen tutkittavaksi siitä riippumatta, mitä valitus on koskenut.

Vastavalituksen tärkeänä etuna voidaan pitää sitä, ettei asian oikea ratkaiseminen jää riippuvaiseksi valituksesta johtuvista rajoituksista, vaan muutoksenhakutuomioistuin voi asiaa käsitellessään ja harkitessaan ottaa huomioon myös vastavalituksessa esitetyt vaatimukset. Muutoksia voidaan tällöin tehdä sekä valittajan hyväksi että vahingoksi. Tämän vuoksi on prosessuaalisesti tarkoituksenmukaista, että vastavalitus kohdistuu samaan aiheeseen ja samoihin vaatimuksiin, joista valituksessakin on kysymys. Asian riitainen osa ei tällöin vastavalituksen johdosta laajenisi.

Tässä tapauksessa on kysymys oikeudenkäyntikuluja ja niihin verrattavia kuluja koskevasta valituksesta. Sen johdosta tehdyssä vastavalituksessa pyritään asian aineellinen riitakysymys avaamaan uudelleen. Jos tällainen vastavalitus sallitaan, sivuutetaan vastavalituksen liitännäinen luonne valitukseen ja menetetään edellä mainitut vastavalitukseen liittyvät prosessuaaliset edut. Vastavalituksen johdosta asian riitainen osa laajenee, ja muutoksenhakutuomioistuin joutuu ratkaisemaan asian pelkästään vastavalituksessa esitettyjen vaatimusten näkökulmasta. Mahdollista on, että mainitunlainen vastavalitusoikeuden tulkinta vaikuttaa myös siihen, missä määrin valituksia pyritään rajoittamaan.

Mainituilla perusteilla katson, ettei A:n ja B:n vastavalitusta voida tutkia.

Pääasian osalta katson, ettei ole aihetta hovioikeuden tuomion muuttamiseen.

Oikeusneuvos Tulokas: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Kitunen.