KKO:2006:5

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Tausta

Pankki ja A olivat 14.5.1998 tehneet sopimuksen maksuohjelmasta yksityishenkilön vapaaehtoista velkajärjestelyä varten. Sopimuksen mukaan velallisen oli suoritettava velkojapankille erään velkakirjalainan pääoma ja sille korkoa yhteensä 106 560 markkaa. Muut velat korkoineen poistettiin sen jälkeen, kun maksuohjelma oli täytetty. Maksuohjelman kesto oli 60 kuukautta, ja maksuohjelma päättyi 30.4.2003.

B oli Kokemäen käräjäoikeuden 3.4.1996 antamalla lainvoimaisella yksipuolisella tuomiolla velvoitettu takausvastuunsa perusteella suorittamaan pankille edellä mainitussa sopimuksessa tarkoitettuja velkoja, joista A oli ollut päävelallisena vastuussa. B oli kuollut 12.3.2003, ja A oli muiden ohella B:n kuolinpesän osakas.

Ulosmittaus

Pankin hakemuksesta avustava ulosottomies ulosmittasi 17.10.2003 B:n kuolinpesän omistamat kaksi kiinteistöä.

A:n muutoksenhakemus Porin käräjäoikeudessa

A valitti käräjäoikeuteen ja vaati, että ulosmittaus kumotaan. Ulosmittaus oli toimitettu hänen pankin kanssa tekemänsä, edellä selostetun sopimuksen vastaisesti ja se kohdistui B:n kuolinpesän osakkaana myös häneen.

Ulosottomiehen lausunto

Omaisuus oli ulosmitattu lainvoimaisen yksipuolisen tuomion nojalla ja ulosmittaus oli kohdistettu vain kuolinpesän varallisuuteen.

Pankin vastaus

Pankki vaati, että valitus hylätään. Pankki oli tehnyt A:n kanssa vapaaehtoista velkajärjestelyä koskevan sopimuksen, jossa ei ollut osaksikaan luovuttu takaajilta olevista saatavista. B:n kuoleman jälkeen B:n kuolinpesä oli vastuussa B:n takausvelasta kuolinpesän varallisuuden määrällä. Ulosmittaus perustui lainvoimaiseen yksipuoliseen tuomioon ja se oli kohdistettu kuolinpesän varallisuuteen.

Käräjäoikeuden päätös 5.4.2004

Käräjäoikeus totesi, että pankilla oli muun muassa B:tä vastaan lainvoimainen yksipuolinen tuomio. B oli velvoitettu takausvastuunsa perusteella suorittamaan pankille tuomiossa mainitut määrät viivästyskorkoineen. B:n kuoleman jälkeen maksuvelvollisuus oli siirtynyt hänen kuolinpesälleen, jonka osakas A oli. Pankki oli pyytänyt täytäntöönpanon kohdistamista B:n kuolinpesän varallisuuteen.

Ulosmittaus ei ollut kohdistunut A:han henkilökohtaisesti, vaan B:n kuolinpesään. Kuolinpesä oli itsenäinen oikeushenkilö, ja kuolinpesään kuului muitakin osakkaita kuin A. Se seikka, että A oli tehnyt pankin kanssa sopimuksen vapaaehtoisesta velkajärjestelystä, ei vaikuttanut pankin oikeuteen periä takaussaatavansa B:n kuolinpesän varoista. B:n kanssa ei ollut näytetty tehdyn sopimusta, jossa velkojapankki olisi luopunut takausvelan perimisestä.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi valituksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Juhani Pitkäniemi.

Turun hovioikeuden päätös 31.3.2005

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Impivaara, Ahti Ikola ja Leena Virtanen-Salonen (eri mieltä). Esittelijä Seija Uitto.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Leena Virtanen-Salonen lausui, että ulosmittauksen perusteena oli Kokemäen käräjäoikeuden lainvoimainen yksipuolinen tuomio 3.4.1996. Asiassa oli riidatonta, että sanotussa tuomiossa B:lle oli takausvastuun perusteella asetettu suoritusvelvoite niistä veloista, joista pankki velkojana ja A velallisena olivat 14.5.1998 tehneet sopimuksen, jonka johdosta päävelka oli 30.4.2003 lakannut. Takauksen liitännäisyydestä päävelkaan johtui, että takaajan vastuu velkojaa kohtaan lakkasi, kun päävelka lakkasi. Tuomion täytäntöönpanokelpoisuus puolestaan päättyi silloin, kun tuomiossa asetettu velvoite lakkasi aineellisesti. Tähän nähden eri mieltä ollut jäsen katsoi, että ulosottoperuste oli lakannut, ja hän kumosi käräjäoikeuden päätöksen sekä siinä tarkoitetun 17.10.2003 suoritetun ulosmittauksen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset sekä ulosmittaus kumotaan.

Pankki vastasi valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Takaajan vastuu

Pankki sekä A ovat 14.5.1998 sopineet vapaaehtoisesta velkajärjestelystä siten, että A:n velvollisuus maksaa velkansa pankille poistetaan sen jälkeen, kun hän on viiden vuoden aikana lyhentänyt sopimuksessa tarkoitettuja velkojaan sopimuksessa erikseen sovitun määrän. A:n täytettyä sopimuksen mukaisen maksuvelvollisuutensa hänen velkansa pankille ovat lakanneet 30.4.2003.

B on lainvoimaisella, 3.4.1996 annetulla yksipuolisella tuomiolla velvoitettu takaussitoumuksensa perusteella suorittamaan pankille edellä mainitussa sopimuksessa tarkoitettuja velkoja.

Takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain (takauslaki) 17 §:n 1 momentin mukaan takaajan vastuu velkojaa kohtaan lakkaa muun ohella silloin, kun velkoja vapauttaa velallisen vastuusta ilman takaajan suostumusta. Säännös vastaa ennen sen voimaantuloa voimassa ollutta oikeutta. Säännöksestä seuraa, että velan määrään vaikuttavat vapaaehtoiset velkojen järjestelyt edellyttävät takaajan myötävaikutusta ja että velkojan ja velallisen tekemillä kahdenkeskisillä sopimuksilla ei voida heikentää takaajan asemaa.

Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 14 §:ää ja yrityksen saneerauksesta annetun lain 48 §:n 2 momenttia vastaavan takauslain 17 §:n 2 momentin mukaan velkoja saa sen sijaan periä päävelan aikaisempien ehtojen mukaisesti takaajalta, vaikka päävelan ehtoja on velallisen osalta muutettu edellä mainituissa laeissa tarkoitetussa velkajärjestelyssä. Näissä tilanteissa, joissa velkojen järjestelyt perustuvat laissa säänneltyyn menettelyyn ja ne voidaan toteuttaa velkojan ja takaajan tahdosta riippumatta, maksuvelvollisuuden alentaminen tai maksuehtojen muuttaminen eivät vaikuta takaajan vastuuseen.

Pankki on vapaaehtoisesti vapauttanut A:n vastuusta ilman B:n tai hänen kuolinpesänsä suostumusta. Tämän vuoksi myös B:n kyseisistä veloista antamat takaussitoumukset ovat lakanneet 30.4.2003. Tässä suhteessa ei merkitystä ole sillä, että takausvelasta on annettu lainvoimainen suoritustuomio ennen päävelallisen vastuusta vapauttamista (KKO 2002:123).

Kun saamisoikeus, jonka nojalla avustava ulosottomies on 17.10.2003 ulosmitannut 12.3.2003 kuolleen B:n kuolinpesään kuuluvat kaksi kiinteistöä, on näin ollen rauennut, ei päätöstä, jolla B on tuomittu maksuvelvolliseksi, enää voida panna täytäntöön.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan. Kokemäen kihlakunnanviraston ulosotto-osaston avustavan ulosottomiehen 17.10.2003 toimittama kiinteistöjen ulosmittaus kumotaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Mikko Tulokas, Kati Hidén, Eeva Vuori ja Pertti Välimäki. Esittelijä Lea Nousiainen.