KKO:2006:8

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Loviisan käräjäoikeuden tuomio 4.6.2002

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että siviilipalvelusmies A oli 14.9. - 17.10.2001 Lapinjärvellä hänelle määrätystä kurinpitorangaistuksesta huolimatta edelleen olennaisesti laiminlyönyt palvelusvelvollisuutensa. A oli määrätty aloittamaan siviilipalvelus Lapinjärven koulutuskeskuksessa 30.7.2001. Hän oli saapunut palvelukseen 6.8.2001. A oli saanut myöhästymisen johdosta samana päivänä kurinpitorangaistuksen. A oli myöhästynyt useaan otteeseen 14.9. - 17.10.2001 ja ollut luvattomasti poissa koko päivän 10.10.2001. A oli saanut toisen kurinpitorangaistuksen ja hänet oli kotiutettu 17.10.2001.

Vaikka A oli saanut menettelystään kurinpitorangaistuksia, ei voitu tulkita, että häntä rangaistaisiin kahdesti samoista teoista. Siviilipalvelusrikoksesta tuomittiin siviilipalvelusmies, joka hänelle määrätystä kurinpitorangaistuksesta huolimatta edelleen olennaisesti laiminlyö palvelusvelvollisuutensa. A:n myöhästymistä palvelukseen astumisesta viikolla oli pidettävä merkittävänä. Useita myöhästymisiä lyhyen ajanjakson aikana oli pidettävä muuna kuin vähäisenä myöhästymisenä. Lisäksi A:n päivän mittainen luvaton poissaolo oli raskauttava seikka. Kurinpitorangaistukset eivät olleet tehonneet A:han, vaan hän oli edelleen olennaisesti rikkonut palvelusvelvollisuuttaan.

Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n siviilipalvelusrikoksesta 165 päiväksi vankeuteen.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Harri Äimä ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 4.11.2004

A valitti hovioikeuteen, jossa hän vaati ensisijaisesti, että syyte hylätään, ja toissijaisesti, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta tai että hänet ainakin tuomitaan lievempään rangaistukseen.

Hovioikeus lausui, että siviilipalveluslain 21 §:n mukaan siviilipalvelusmies oli velvollinen suorittamaan tunnollisesti hänelle määrätyt palvelustehtävät sekä noudattamaan työministeriön, siviilipalveluskeskuksen ja palveluspaikan antamia, siviilipalveluksen järjestämiseksi ja suorittamiseksi tarpeellisia määräyksiä. A oli saatuaan kurinpitorangaistuksen 6.8.2001 sen johdosta, että hän oli saapunut palvelukseen seitsemän vuorokautta myöhässä, myöhästynyt palveluksesta useaan otteeseen 14.9.2001 ja 17.10.2001 välisenä aikana ja lisäksi ollut luvatta poissa palveluksesta koko päivän 10.10.2001. 6.8.2001 annetun kurinpitorangaistuksen jälkeen tapahtuneita toistuneita myöhästymisiä ja päivän kestänyttä luvatonta poissaoloa oli pidettävä palvelusvelvollisuuden olennaisena laiminlyöntinä. A:n laiminlyöntejä ei voitu pitää niin vähäisinä, että hänet olisi voitu rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin nojalla jättää rangaistukseen tuomitsematta. A:lle määrättyjä kurinpitorangaistuksia ei myöskään voitu pitää sellaisena erityisenä syynä, jonka perusteella hänet olisi voitu rikoslain 3 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla tuomita siviilipalveluslaissa säädettyä lievempään rangaistukseen. Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mats Wiklund (eri mieltä), Hellevi Niemelä ja Esa Hakala. Esittelijä Risto Niemiluoto.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Wiklund lausui, että Lapinjärven koulutuskeskuksen johtaja oli 17.10.2001 sen johdosta, että A oli useana maanantai-aamuna myöhästynyt työpalvelusta tunnin verran ja luvattomasti ollut poissa palveluksesta 10.10.2001 koko päivän, siviilipalveluslain 24 ja 25 §:n nojalla tuominnut A:n kurinpitorangaistukseen. A oli kotiutettu välittömästi ja hänestä oli tehty rikosilmoitus siviilipalvelusrikoksesta. Syyte tarkoitti samoja tekoja, joista A oli tuomittu kurinpitorangaistukseen. Wiklund kumosi sen vuoksi käräjäoikeuden tuomion ja jätti syytteen tutkittavaksi ottamatta. Velvollisena lausumaan pääasiasta Wiklund oli samaa mieltä kuin enemmistö.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että syyte jätetään tutkimatta. Toissijaisesti A vaati, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta tai että rangaistusta ainakin alennetaan.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, voidaanko siviilipalvelusmies tuomita rangaistukseen siviilipalvelusrikoksesta sellaisten tekojen tai laiminlyöntien perusteella, joista hänelle on siviilipalveluslain nojalla jo aikaisemmin määrätty kurinpitorangaistus.

Kurinpitorangaistuksen suhde rikosoikeudelliseen rangaistukseen

2. Siviilipalveluslain 24 §:n 1 momentin mukaan siviilipalvelusmiehelle, joka toimii vastoin siviilipalvelusvelvollisuuttaan tai laiminlyö sen, voidaan määrätä kurinpitorangaistus. Siviilipalvelusmies, joka hänelle määrätystä kurinpitorangaistuksesta huolimatta edelleen olennaisesti laiminlyö palvelusvelvollisuutensa, voidaan puolestaan saman lain 26 §:n 2 momentin nojalla tuomita siviilipalvelusrikoksesta vankeuteen.

3. Kuten siviilipalveluslain esitöistäkin (HE 149/1991 vp s. 16) ilmenee, siviilipalvelusrikosta koskevien säännösten osalta lähtökohtana on, että syytteen nostamiseen on turvauduttava silloin, kun kysymys on siviilipalveluslain 26 §:n 1 momentissa tarkoitetusta täydellisestä siviilipalvelusvelvollisuuden laiminlyönnistä eli tilanteesta, jossa siviilipalvelusvelvollinen jättää saapumatta siviilipalvelukseen, lopettaa sen tai ilmoittaa kirjallisesti kieltäytyvänsä siviilipalveluksesta. Sitä vastoin esitöissä on todettu (HE s. 17), että palvelusvelvollisuuden rikkominen muilla tavoin johtaisi ainoastaan kurinpitorangaistukseen. Jollei kurinpitorangaistus kuitenkaan tehoaisi, vaan asianomainen siitä huolimatta edelleen olennaisesti laiminlöisi palvelusvelvollisuutensa, hän syyllistyisi siviilipalvelusrikokseen.

4. Viimeksi mainitusta tilanteesta onkin oma säännöksensä lain 26 §:n 2 momentissa, jonka mukaan siviilipalvelusrikoksesta tuomitaan myös siviilipalvelusmies, joka hänelle määrätystä kurinpitorangaistuksesta huolimatta edelleen olennaisesti laiminlyö palvelusvelvollisuutensa. Korkein oikeus toteaa siviilipalveluslain 26 §:n sisällöstä ja esitöistä näin ollen ilmenevän, että pykälän 2 momentissa tarkoitettu siviilipalvelusrikos ei kuitenkaan voi käsittää sellaisia tekoja tai laiminlyöntejä, joista asianomaiselle on jo aikaisemmin määrätty kurinpitorangaistus, vaan ainoastaan sen jälkeen tapahtuneita uusia tekoja tai laiminlyöntejä. Tässä suhteessa siviilipalveluslain seuraamusjärjestelmä poikkeaa esimerkiksi sotilaskurinpidon järjestelmästä, missä kurinpitorangaistuksen tai -ojennuksen määrääminen ei estä nostamasta syytettä tuomioistuimessa saman rikoksen johdosta, jos asian laatu sitä vaatii tai siihen muutoin on erityistä syytä (sotilaskurinpitolain 7 §).

Käsillä oleva tapaus

5. Siviilipalvelusvelvollisuuttaan suorittavalle A:lle on 6.8.2001 määrätty ensimmäinen kurinpitorangaistus, koska hän oli saapunut palvelukseen myöhässä. Kurinpitorangaistuksesta huolimatta A:n myöhästely on tämänkin jälkeen jatkunut, minkä lisäksi hän on ollut luvatta poissa palveluksesta yhden kokonaisen päivän. Kerrotusta menettelystä A:lle on 17.10.2001 määrätty uutena kurinpitorangaistuksena päivärahan menetys viideltä vuorokaudelta. Samana päivänä hänet on kotiutettu, ja lisäksi hänestä on tehty rikosilmoitus. Sittemmin A:ta vastaan on nostettu siviilipalvelusrikosta koskeva syyte. On riidatonta, että tämä syyte on tarkoittanut samaa menettelyä, jonka perusteella hänelle oli 17.10.2001 jo määrätty kurinpitorangaistus. Tästä huolimatta A on tuomittu siviilipalvelusrikoksesta 165 päiväksi vankeuteen.

6. Korkein oikeus katsoo, ettei A:ta voida tuomita rangaistukseen siviilipalvelusrikoksesta sellaisten tekojen tai laiminlyöntien perusteella, joista hänelle on siviilipalveluslain nojalla jo aikaisemmin määrätty kurinpitorangaistus.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Syyte siviilipalvelusrikoksesta jätetään tutkimatta ja A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Lauri Lehtimaja, Eeva Vuori, Pertti Välimäki ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Tarja Ryhänen-Dahlman.