KKO:2006:9

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 25.4.2003

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että OM oli 1.5.2002 - 21.1.2003 Helsingissä pitänyt laittomasti hallussaan levitystarkoituksessa hankkimaansa yhteensä noin 615,60 grammaa heroiinia. OM oli laittomasti usealla eri kerralla myynyt heroiinista eri henkilöille yhteensä noin 465 grammaa. OM:n hallusta oli takavarikoitu 150,60 grammaa heroiinia, jota OM oli pitänyt laittomasti hallussaan myynti- ja levittämistarkoituksessa. Koska teon kohteena oli ollut suuri määrä erittäin vaarallista huumausainetta ja rikoksella oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä ja koska tekoa myös kokonaisuutena arvostellen oli pidettävä törkeänä, OM oli menettelyllään syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen. Käräjäoikeus tuomitsi OM:n sanotusta rikoksesta 6 vuodeksi vankeuteen.

Käräjäoikeus laski OM:n rikoksella saaman hyödyn määräksi heroiinin osto- ja myyntihintojen erotuksen 27 700 euroa. Käräjäoikeus tuomitsi OM:n hallusta ja eräältä pankkitililtä takavarikoiduista varoista 27 854,28 euroa, 280 Yhdysvaltain dollaria, 1 480 Iso-Britannian puntaa ja 7 900 Gambian dalasia valtiolle menetetyiksi rikoslain 10 luvun 2 §:n nojalla määrän, joka vastasi rikoksen tuottamaksi hyödyksi katsottua 27 700 euroa sekä loppuosan varoista laajennettua hyödyn menettämistä koskevan saman luvun 3 §:n perusteella.

Käräjäoikeus perusteli laajennettua hyödyn menettämistä hallituksen esityksessä (HE 80/2000 vp) mainituilla perusteilla, joiden mukaan laajennettua hyötykonfiskaatiota tuli soveltaa sellaiseen rikollisuuteen, joka oli luonteeltaan huomattavaa taloudellista hyötyä tavoittelevaa. Tällaisia rikoksia olivat tyypillisesti huumausainerikokset. Laajennetun hyödyn menettämisen edellytyksenä oli lisäksi, että oli syytä olettaa, että omaisuus oli kokonaan tai osaksi peräisin rikollisesta toiminnasta, jota ei ollut pidettävä vähäisenä.

Käräjäoikeus totesi mainitsemiensa edellytysten osalta OM:n perintörahojen loppuneen viimeistään huhti-toukokuussa 2002. Tämän jälkeen OM:llä ei ollut ollut laillisia tuloja. Kaikki takavarikoidut rahavarat olivat näin ollen peräisin rikollisesta toiminnasta.

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että pääasiassa OM oli myynyt heroiinia vaimonsa omistamassa henkilöautossa. Autoa oli käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä. Koska auton omisti OM:n vaimo, oli auton arvo tuomittava valtiolle menetetyksi. Avustavan ulosottomiehen arviotodistuksen mukaan auton arvo oli 5 500 euroa. Käräjäoikeus tuomitsi OM:n menettämään valtiolle rikoksentekovälineenä käytetyn auton arvona sanotut 5 500 euroa.

Takavarikot määrättiin pidettäväksi voimassa, kunnes menettämisseuraamukset oli pantu täytäntöön tai asiassa toisin määrättiin.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Liisa Paul sekä lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 14.1.2004

OM valitti hovioikeuteen. Toimitettuaan asiassa pääkäsittelyn hovioikeus lausui ratkaisunaan seuraavan.

Hovioikeus katsoi, että OM oli käräjäoikeuden syyksi lukeman määrän asemasta hankkinut ja pitänyt hallussaan heroiinia yhteensä 450,60 grammaa sekä myynyt siitä eteenpäin noin 300 grammaa. Osto- ja myyntihinnan erotus eli OM:n saama taloudellinen hyöty oli ollut 18 100 euroa.

Hovioikeus alensi OM:lle tuomitun rangaistuksen 4 vuoteen vankeutta ja valtiolle rikoksen tuottamana hyötynä menetettävän määrän 18 100 euroon.

Laajennetun hyödyn menettämistä koskevan vaatimuksen osalta hovioikeus totesi, että rikoslain 10 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan omaisuus voitiin tuomita kokonaan tai osaksi valtiolle menetetyksi muun muassa huumausainerikokseen syyllistyneeltä, jos rikos oli luonteeltaan sellainen, että se saattoi tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä ja jos oli syytä olettaa omaisuuden olevan kokonaan tai osaksi peräisin rikollisesta toiminnasta, jota ei ollut pidettävä vähäisenä. OM:n oli tässä asiassa katsottu syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen. Asiassa oli ilmennyt, että OM:llä oli ollut ainakin vuoden 2002 alkupuolella rahavaroja yli 200 000 markkaa. Sen lisäksi hän oli vuoden 2002 aikana myynyt puuveistoksia, välittänyt autoja, pitänyt kesäkioskia ja myynyt puhelinkortteja. Sanotuista liiketoimista saaduista tuloista ei ollut kuitenkaan esitetty selvitystä. OM:n mukaan vain osa hänen asunnostaan takavarikoiduista rahoista oli ollut peräisin huumausainekaupoista. OM oli tuomittu menettämään valtiolle rikoksensa tuottama taloudellinen hyöty, eikä asiassa ollut selvitetty, että takavarikoidut varat olisivat edellä mainitun rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn ylittäviltä osin peräisin rikollisesta toiminnasta. Sen vuoksi hovioikeus hylkäsi laajennetun hyödyn menettämistä koskevan vaatimuksen.

OM:ltä oli takavarikoitu käteistä rahaa sekä eräällä käyttötilillä olevat varat sillä perusteella, että ne saattoivat olla todisteina tai tulla menetetyiksi valtiolle. Koska perustetta takavarikoitujen varojen tuomitsemiselle valtiolle menetetyiksi ei ollut eikä muutakaan syytä takavarikoille sanotuilta osin enää ollut, hovioikeus kumosi takavarikot ja määräsi rahat palautettavaksi omistajilleen.

Rikoksentekovälineenä käytetyn auton arvon menettämisen osalta hovioikeus totesi, että rikoslain 10 luvun 4 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan menetetyksi voitiin tuomita esine tai omaisuus, jota oli käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä. Saman luvun 6 ja 8 §:n mukaan muulle kuin rikoksentekijälle kuuluvaa omaisuutta ei voitu tuomita menetetyksi, mutta menetetyksi voitiin tuomita omaisuuden arvo. Avustava ulosottomies oli 2.4.2003 arvioinut auton myynnistä saatavan pakkohuutokaupassa 5 500 euroa. Auto oli käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen myyty pakkohuutokaupassa 4 641,88 euron kauppahinnalla. Sanottu pakkohuutokaupasta saatu myyntihinta ei kuitenkaan osoittanut auton käypää arvoa takavarikkohetkellä. Auton arvon menettämistä valtiolle ei ollut pidettävä kohtuuttomana. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun auton arvon menettämisestä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Esko Lähdevuori, Eero Karttunen ja Ari Siltama.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. OM:lle myönnettiin valituslupa siltä osin kuin on kysymys rikoksentekovälineenä käytetyn auton arvon menettämisestä valtiolle.

Virallinen syyttäjä vaati, että OM:ltä takavarikoidut rahat tuomitaan valtiolle menetetyksi 18 100 euroon saakka rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä rikoslain 10 luvun 2 §:n nojalla sekä muilta osin laajennettuna rikoshyötynä rikoslain 10 luvun 3 §:n nojalla tai toissijaisesti kaikilta osin laajennettuna hyötynä jälkimmäisen säännöksen nojalla.

OM vaati, että auton arvon menettämistä koskeva vaatimus hylätään tai menettämisseuraamuksen määrää ainakin alennetaan.

Virallinen syyttäjä ja OM antoivat heiltä pyydetyt vastaukset toistensa valituksiin.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. OM:n asunnosta on 21.1.2003 tehdyn kotietsinnän yhteydessä takavarikoitu sieltä löytyneitä käteisvaroja, matkalaukusta 10 000 euroa, 210 Yhdysvaltain dollaria ja 7 900 Gambian dalasia, makuuhuoneen vetolaatikosta 1 480 Iso-Britannian puntaa ja 70 Yhdysvaltain dollaria sekä makuuhuoneen kaapissa olleiden kahden takin taskuista 2 030 ja 10 800 euroa. Lisäksi OM:n vaimon pankkitililtä, jonne tämä oli tallettanut OM:ltä saamiaan varoja, on takavarikoitu 5 024,28 euroa. Takavarikoitu rahamäärä on kokonaisuudessaan ollut arvoltaan noin 30 000 euroa.

2. Hovioikeus on katsonut OM:n saaneen huumausaineiden myynnistä hyötyä 18 100 euroa sekä tuominnut rikoslain 10 luvun 2 §:n nojalla hänet menettämään valtiolle tämän määrän rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä. Laajennettua hyödyn menettämistä koskeva syyttäjän vaatimus on sen sijaan hylätty. Hovioikeus on kuitenkin kumonnut edellä mainitut takavarikot kokonaisuudessaan ja määrännyt takavarikoidut varat palautettaviksi omistajilleen.

Rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn menettäminen

3. Syyttäjän valituksen perusteella kysymys on ensinnäkin siitä, onko hovioikeuden tuomitsema, rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä koskeva menettämisseuraamus kohdistettava tässä asiassa takavarikoituihin varoihin ja onko siten nämä varat - menetetyksi tuomittua määrää koskevalta osalta - tuomittava valtiolle menetetyksi rikoslain 10 luvun 2 §:n nojalla.

4. OM on kertonut, että hän oli saanut vuoden 2002 aikana tuloja myymällä puuveistoksia ja puhelinkortteja, välittämällä autoja ja pitämällä kesäkioskia, minkä lisäksi hänen hallussaan oli ollut vuoden 2002 alkupuolella hänen Gambiasta saamiaan perintövaroja yli 200 000 markkaa. Muuta selvitystä saamistaan tuloista tai hallussaan olevista varoista OM ei ole esittänyt.

5. OM on varojen takavarikointia edeltävänä aikana myynyt huumausaineita, mistä hän myöntämänsäkin mukaan oli saanut osan takavarikoiduista varoista. OM on tässä asiassa tuomittu rangaistukseen törkeästä huumausainerikoksesta ja menettämään 18 100 euroa valtiolle tämän rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä. Korkein oikeus pitää tältä osin selvitettynä, ottaen huomioon asunnossa käteisenä säilytettyjen varojen huomattavan määrän ja niiden poikkeuksellisen säilytystavan, että juuri nämä varat, menetetyksi tuomittua määrää vastaavalta osalta, ovat rikoksen hänelle tuottamaa taloudellista hyötyä. Näin ollen hovioikeuden tuomitsema menettämisseuraamus on kohdistettava takavarikoituihin varoihin menetetyksi tuomittua määrää vastaavalta osalta. Varat on mainitun määrän osalta tuomittava valtiolle menetetyksi rikoslain 10 luvun 2 §:n nojalla.

Laajennettu hyödyn menettäminen

6. Tämän jälkeen kysymys on vielä siitä, onko loppuosa takavarikoiduista varoista tuomittava menetetyksi valtiolle rikoslain 10 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuna laajennettuna rikoshyötynä.

7. Mainitun säännöksen mukaan mukaan omaisuus voidaan tuomita kokonaan tai osaksi valtiolle menetetyksi muun muassa sellaiseen rikokseen syyllistyneeltä, josta voidaan tuomita vähintään neljä vuotta vankeutta, jos rikos on luonteeltaan sellainen, että se voi tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä ja jos on syytä olettaa omaisuuden olevan kokonaan tai osaksi peräisin rikollisesta toiminnasta, jota ei ole pidettävä vähäisenä.

8. OM:n syyksi luettu törkeä huumausainerikos on rangaistusasteikoltaan edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettu rikos. Huumausainerikos on myös tyypillisesti luonteeltaan sellainen rikos, joka voi tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä.

9. Syyttäjä on velvollinen näyttämään toteen myös laajennetun rikoshyödyn perusteet. Rikoslain 10 luvun 3 §:n säännös tarkoittaa kuitenkin sanamuotonsakin mukaan sitä, että syyttäjän näyttövelvollisuutta siitä rikollisesta toiminnasta, josta omaisuuden on syytä olettaa olevan peräisin, ei ole asetettu yhtä korkealle kuin rangaistuksen tuomitseminen vastaavasta rikoksesta edellyttäisi (ks. LaVM 14/2001 vp).

10. Korkein oikeus katsoo, että OM:n 4 kohdasta ilmenevä selitys varojen saamisen perusteista ei ole uskottava, kun otetaan huomioon varojen löytöhetken ajallinen yhteys OM:n harjoittamaan huumausainekauppaan, OM:n asunnosta löytyneen huomattavan rahamäärän poikkeuksellinen säilytystapa ja se, ettei OM ole esittänyt mitään selitystään tukevaa selvitystä tuonaikaisista tuloistaan. Asiassa on riidatonta, että myös OM:n vaimon pankkitililtä takavarikoidut varat ovat peräisin OM:ltä. Näillä perusteilla on syytä olettaa, että takavarikoidut varat, myös siltä osin kuin niiden määrä ylittää rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn määrän, ovat peräisin rikollisesta toiminnasta, jota ei ole pidettävä vähäisenä. Takavarikoidut varat on siten tältä osin tuomittava valtiolle menetetyiksi rikoslain 10 luvun 3 §:n mukaista laajennettua hyötyä koskevan säännöksen perusteella.

Auton arvon menettäminen

Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden ratkaisun perusteluineen.

Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan menettämisseuraamuksen osalta seuraavasti.

Takavarikoidut käteisvarat 22 830 euroa, 280 Yhdysvaltain dollaria, 1 480 Iso-Britannian puntaa ja 7 900 Gambian dalasia samoin kuin pankkitililtä takavarikoidut varat 5 024,28 euroa tälle määrälle mahdollisesti kertyneine korkoineen tuomitaan rikoslain 10 luvun 2 ja 3 §:n nojalla valtiolle menetetyksi. Takavarikot määrätään pidettäviksi voimassa, kunnes menettämisseuraamus on pantu täytäntöön tai asiassa toisin määrätään.

Hovioikeuden erillinen lausunto OM:n velvollisuudesta korvata valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 18 100 euroa poistetaan, koska takavarikoituihin varoihin kohdistuva menettämisseuraamus käsittää myös rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn menettämisen.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lauri Lehtimaja, Gustav Bygglin, Pasi Aarnio, Juha Häyhä ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Jarmo Hirvonen.