KKO:2006:12

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kanne ja Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto r.y:n vastakanne Helsingin käräjäoikeudessa

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä vaati käräjäoikeutta vahvistamaan, ettei sillä ollut velvollisuutta maksaa Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry:lle (Teosto) korvausta musiikin esittämisestä Kauneimmat joululaulut-nimisissä tilaisuuksissa, joita oli järjestetty Turun tuomiokirkossa kaksi tilaisuutta sekä 10.12.2000 että 17.12.2000 ja yksi tilaisuus 26.12.2000 eikä Kauneimmat joululaulut-nimisessä tilaisuudessa, joka oli järjestetty Pallivahan kirkossa 10.12.2000.

Teosto kiisti seurakuntayhtymän kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Vastakanteessaan Teosto lisäksi vaati, että käräjäoikeus vahvistaa, että seurakuntayhtymä oli velvollinen maksamaan Teostolle korvausta musiikin esittämisestä seurakuntayhtymän kanteessa tarkoitetuissa Kauneimmat joululaulut -nimisissä tilaisuuksissa.

Seurakuntayhtymä kiisti Teoston vastakanteen.

Käräjäoikeuden välituomio 27.9.2002

Selostettuaan todistelua ja tekijänoikeuslain 21 §:n taustaa käräjäoikeus totesi, että asiassa oli riidatonta, että tilaisuuksiin oli ollut maksuton pääsy ja että tilaisuuksia ei ollut järjestetty ansiotarkoituksessa. Asiassa oli siten jäänyt tekijänoikeuslain 21 §:n 2 momentin ensimmäisen lauseen soveltuvuuden osalta riitaiseksi yksinomaan se, oliko julkaistujen teosten esittäminen ollut sanottujen tilaisuuksien pääasia.

Juuri yksilöityä riitaista osaa rajoitussäännöksen kriteeristössä ei ollut perusteltu erikseen tekijänoikeuslain säätämiseen johtaneissa lainvalmisteluasiakirjoissa. Kriteeri oli esillä vasta hallituksen esitykseen (HE 23/1960 vp) kirjatussa lakiehdotuksessa, sillä sellaisesta ei ollut mainintaa vuosien 1953 ja 1957 komiteamietinnöissä. Asianosaiset olivat arvioineet kyseisen kriteerin sisältöä ja merkitystä eri lähtökohdista. Tilaisuuden pääasiaa voitiinkin lähtökohtaisesti ajatella arvioitavan ainakin siinä mielessä, 1) mikä on ollut tilaisuuden järjestämisen pääasiallinen motiivi, 2) mikä on ollut tilaisuuteen saapuvan henkilön osallistumispäätöksen pääasiallinen motiivi tai 3) mikä on ollut tilaisuuden ulkoisen kulun tai ohjelman pääasiallinen tekijä tilaisuuden kokonaiskestoon suhteutettuna. Kun lainvalmisteluasiakirjoista ei ollut löydettävissä kannanottoa siihen, mikä tarkastelukulma rajoitussäännöstä sovellettaessa olisi valittava, laintulkinta oli pyrittävä perustamaan vaihtoehtoisia argumentointitapoja punniten kysymyksessä olevan rajoitussäännöksen kokonaisuuteen ja tarkasteltavan osakriteerin todennäköisimpään tarkoitukseen.

Käräjäoikeus katsoi erilaisia tulkintatilanteita arvioituaan, ettei tilaisuuden pääasia-kriteerin täyttymistä voitu arvioida yksinomaan suhteuttamalla teosten esittämiseen kuluvaa aikaa tilaisuuden kokonaiskestoon. Oli nimittäin tilaisuuksia, joissa tapahtuman taustalla hiljaa esitettävän musiikin ei voida katsoa nousevan tilaisuuden pääasiaksi, vaikka sävelteoksia esitettäisiin koko tilaisuuden ajan, sekä toisaalta tilaisuuksia, joissa esimerkiksi nimekkään esiintyjäryhmän lyhytkin esitys muodostaa kiistatta tilaisuuden pääasian, vaikka tapahtumaan liittyisi ajallisesti runsasta mutta merkitykseltään toisarvoista oheistekemistä. Kriteerin täyttymistä ei voitu liioin arvioida perustellusti yksinomaan sitä taustaa vasten, mikä on tilaisuuteen saapuvan henkilön osallistumisen motiivi, sillä jokainen arvioi tarjolla olevan tilaisuuden kiinnostavuutta omista subjektiivisista lähtökohdistaan, osallistumisen syitä voi olla kunkin saapujan kohdalla useita, eikä osallistumispäätöksen perusteista useinkaan ole saatavissa enää jälkikäteen luotettavaa selvitystä. Jo pelkät näyttövaikeudet puhuivat siten tällaisen arviointiperusteen valintaa vastaan, sillä jos kysymyksessä olisi esimerkiksi 500 kuulijalle tarkoitettu pääsymaksullinen hyväntekeväisyyskonsertti, luotettavan näytön esittäminen siitä, onko osallistumisen motiivi ollut enemmistöllä taikka edes keskimäärin hyväntekeväisyyden tukeminen esittäjästä ja esitettävästä musiikista riippumatta vaiko päin vastoin määrätyn sävelteoksen kuuleminen kiinnostavan artistin esittämänä riippumatta siitä kuinka ja mihin konsertista kertyvät pääsymaksut käytetään, olisi käytännössä hyvin vaikeaa ellei mahdotonta.

Käräjäoikeus katsoi jo edellä kerrotuista syistä, että tilaisuuden pääasiaa ja puheena olevan kriteerin täyttymistä tuli arvioida tilaisuuden järjestämisen pääasiallisen syyn perusteella. Tästä johtopäätöksestä seurasi se, että rajoitussäännöksen soveltuminen riippui pitkälti siitä, onko julkaistujen teosten esittämisellä tilaisuudessa välitön itseisarvo vaiko ainoastaan välinearvo jonkin muun päämäärän saavuttamiseksi. Käräjäoikeus katsoi mainitun johtopäätöksen saavan tukea edellä lausutun lisäksi siitä, kuinka rajoitussäännöstä oli ehdotettu ja perusteltu vuosien 1953 ja 1957 komiteamietinnöissä ja kuinka tilaisuuden pääasiaa koskeva kriteeri oli tähän nähden lisätty vuoden 1960 hallituksen esitykseen jopa johdonmukaisesti, vaikkakin perusteluitta. Käräjäoikeus piti ilmeisenä, että rajoitussäännöksen soveltamisalasta oli hallituksen esityksessä haluttu sulkea pois esimerkiksi sellaiset pääsymaksuttomat kirkkokonsertit, joissa tapahtuva teosten julkinen esittäminen oli vielä komiteamietinnöissä mainittu nimenomaisesti tekijän yksinoikeuden ulkopuolelle eli rajoitussäännöksen piiriin kuuluvina tilaisuuksina. Vuoden 1957 komitean mietinnössä todettiin nimenomaisesti (s. 22), että (muita ehdotettuja kriteerejä) enemmän kyseenalaista saattoi olla se, tuliko esityksen olla vapaa sellaisissa tilaisuuksissa, jotka muutoin, paitsi että pääsy niihin oli maksuton, järjestettiin samalla tavoin kuin tavalliset julkiset konsertit ja joissa musiikki siis muodosti pääasiallisen osan. Esimerkkeinä tuollaisista esityksistä mainittiin kaupungin kesäisin puistoissa ja muilla yleisillä paikoilla järjestämät konsertit ja maksuttomat kirkkokonsertit. Yleispätevän säännön löytäminen niitä erilaisia tapauksia varten, joissa vapaa esittäminen näyttäisi perustellulta, tuotti kuitenkin tuolloin suuria käytännöllisiä vaikeuksia. Näin ollen komitea oli vielä tuolloin katsonut asianmukaisemmaksi pitää ratkaisevana yksistään sitä, että tilaisuuteen olisi vapaa pääsy ja että tilaisuutta ei järjestettäisi ansiotarkoituksessa. Kun lakiin lopulta kuitenkin lisättiin tilaisuuden pääasiaa koskeva kriteeri, tekijän yksinoikeuden ja esityskorvausten piiriin liittyivät muiden ohella juuri sellaiset pääsymaksuttomat konsertit, joita ei järjestetä enempää ansiotarkoituksessa kuin myöskään esimerkiksi tulojen keräämiseksi hyväntekeväisyystarkoitukseen eli joissa tilaisuuden järjestämisen motiivina on yksinomaan sävelteosten esittäminen ja sitä kautta musiikkielämysten tarjoaminen tilaisuuteen saapuvalle kuulijakunnalle. Kun puheena olevan kriteerin täyttymistä arvioidaan tilaisuuden järjestämisen pääasiallisen syyn perusteella, rajoitussäännöksen soveltuvuus jäi tällaisessa tapauksessa viime kädessä tilaisuuden järjestämisen motiivia koskevien väitteiden ja todistelun varaan. Näyttö oli kuitenkin esitettävissä ja perusteettomat taikka epäuskottavat väitteet sitä kautta torjuttavissa huomattavasti helpommin kuin, jos näyttö tulisi kyetä esittämään tilaisuuteen saapuvien henkilöiden päätöksenteon motiiveista.

Asiassa esitetty henkilötodistelu osoitti, että Kauneimmat joululaulut-tilaisuudet oli järjestetty olennaisessa määrin sillä tavoin kuin mikä ilmenee seurakuntayhtymän esittämistä väitteistä ja asiakirjatodisteista. Yhdessä laulettujen joululaulujen osuus oli muodostanut kaikkien asiassa kuultujen todistajien mukaan enemmän kuin puolet tilaisuuksien kokonaiskestosta, mutta tämä seikka ei edellä esitetyn mukaisesti sulkenut sellaisenaan tilaisuuksia rajoitussäännöksen soveltamisen piiristä. Asiassa kuullut todistajat olivat edelleen esittäneet asiaa kysyttäessä perusteltuja käsityksiään syistä, joiden vuoksi tuhannet ihmiset saapuvat vuosittain tällaisiin tilaisuuksiin, mutta tälläkään teemalla ei ollut yksinään rajoitussäännöksen soveltuvuuden poissulkevaa merkitystä, vaikka osallistumisen päämotiivi useimmiten olisikin joululaulujen esittäminen yhteislauluna.

Käräjäoikeus katsoi asiassa olevan tältä osin keskeistä, että Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksia ei olisi henkilötodistelusta ilmenevän perusteella järjestetty lainkaan, ellei niiden järjestämisen päällimmäisenä motiivina olisi ollut lähetystyön tunnettuisuuden lisääminen ja varojen keruu lähetystyölle. Seurakuntayhtymä oli siten näyttänyt toteen väitteensä, jonka mukaan tilaisuuksien pääasia oli tilaisuuksien järjestäjän näkökulmasta ollut toisaalta kansanvalistus sekä toisaalta hyväntekeväisyys. Oli uskottavaa, että ilman näitä tekijöitä seurakuntayhtymällä ei olisi ollut intressiä järjestää jäsenilleen tilaisuutta laulaa yhdessä eli esittää julkaistuja teoksia. Joululaulujen laulamisella ei näin ollen ollut ollut tilaisuuksissa itseisarvoa, vaan niiden yhdessä laulaminen oli palvellut juuri mainittuja tilaisuuksien päätarkoituksia. Näistä syistä käräjäoikeus katsoi kysymyksessä olevien Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksien jääneen tekijänoikeuslain 21 §:n 2 momentin ensimmäisen lauseen nojalla tekijän yksinoikeuden ja esityskorvausten maksuvelvollisuuden ulkopuolelle.

Asiassa oli Kauneimpien joululaulujen osalta jäänyt vielä ratkaistavaksi kysymys siitä, voivatko puheena olevat tilaisuudet jäädä tekijän yksinoikeuden ja esityskorvausten maksuvelvollisuuden ulkopuolelle tekijänoikeuslain 21 §:n 2 momentin jälkimmäisen lauseen nojalla. Tältä osin käräjäoikeus katsoi ensinnäkin edellä jo lausuttuun viitaten, että seurakuntayhtymä oli näyttänyt tilaisuuksien tulleen järjestetyksi kansanvalistus- ja hyväntekeväisyystarkoituksessa. Asiassa jäi siten ratkaistavaksi riitainen kysymys siitä, oliko kaikkien teoksia esittäneiden katsottava esiintyneen tilaisuuksissa korvauksetta. Kun asiassa esitetty henkilötodistelu osoitti yhdenmukaisesti ja luotettavasti, ettei seurakuntayhtymä ollut maksanut kenellekään Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksissa esiintyneelle erillistä korvausta teosten esittämisestä, kysymys rajoitussäännöksen soveltuvuudesta rajoittui lopulta tältä osin yksin sen arvioimiseen, voitiinko seurakunnan kanttorin ja urkurin katsoa esiintyneen tilaisuuksissa korvauksetta huolimatta siitä, että esiintyminen oli todistajien Å:n ja P:n kertomuksista ilmenevin tavoin liittynyt ja perustunut heidän kuukausipalkalla korvattuihin virkatehtäviinsä.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus vahvisti, ettei seurakuntayhtymällä ollut velvollisuutta maksaa Teostolle korvausta musiikin esittämisestä seurakuntayhtymän kanteessa tarkoitetuissa Kauneimmat joululaulut-nimisissä tilaisuuksissa.

Teoston kanteen käräjäoikeus hylkäsi kokonaisuudessaan.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Tommi Vuorialho.

Helsingin hovioikeuden tuomio 7.1.2004

Teosto valitti hovioikeuteen ja vaati, että seurakuntayhtymän kanne hylätään ja toistaen käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän kanteensa vaati vahvistettavaksi, että seurakuntayhtymä oli velvollinen maksamaan Teostolle korvausta musiikin esittämisestä kanteessa tarkoitetuissa tilaisuuksissa.

Arvioidessaan sitä, mitä oli pidettävä Kauneimmat joululaulut-tilaisuuden pääasiana hovioikeus lausui, että tekijänoikeuslakia koskevassa hallituksen esityksessä (23/1960 vp) ei ollut pohdittu erikseen kysymystä, milloin teoksen esittäminen olisi tilaisuuden pääasia. Komiteanmietinnössä 1953:5 (Ehdotus laiksi tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin, s. 12, 13 ja 59) tehtyyn lakiehdotukseen ei pääasia-kriteeriä ollut otettu. Kun mainitussa mietinnössä kuitenkin esitettiin sallittavaksi teoksen toisintaminen radiossa tai elokuvassa, jos se on osana päiväntapahtumassa, esityksen perusteluissa oli todettu, ettei se tarkoittanut tapauksia, joissa teoksen esittäminen oli pääasia. Myöskään komiteanmietinnön 1957:5 (Tarkistetut ehdotukset laiksi tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin ja laiksi oikeudesta valokuviin, s. 22) lakiehdotuksessa ei sille, oliko teoksen esittäminen tilaisuuden pääasia, ollut annettu merkitystä. Tällöin kuitenkin perusteluissa jo oli pohdittu, oliko asianmukaista, että esitys oli vapaa sellaisissa tilaisuuksissa, jotka muutoin, paitsi, että pääsy niihin oli maksuton, järjestettiin samalla tavoin kuin tavalliset julkiset konsertit ja joissa musiikki siis muodosti pääasiallisen osan sekä esiintyjät yleensä olivat palkattuja.

Pohjoismaisissa oikeuslähteissä oli määritelty hyvinkin eri lähtökohdista, mitä tarkoitetaan sillä, että teos on tilaisuuden pääasia. Merkitystä näytettiin annetun niin teoksen osuudelle tilaisuudessa kuin sekä järjestäjän että yleisön käsitykselle siitä, mikä tilaisuudessa on tärkeintä. Yksittäistapauksessa eri tulkintavaihtoehdot voivat johtaa täysin toisistaan poikkeaviin lopputuloksiin. Hovioikeus katsoi, että sitä, mikä oli jonkun tilaisuuden pääasia, ei tämän vuoksi ollut perusteltua ratkaista tarkastelemalla asiaa vain yhdestä näkökulmasta. Tilaisuuden luonnetta oli arvioitava kokonaisuutena, jossa otettiin huomioon eri tekijät.

Seurakuntayhtymä oli ilmoittanut, ettei Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksia järjestettäisi, ellei niissä kerättäisi varoja lähetystyön hyväksi. Järjestäjän kannalta tilannetta arvioitaessa tilaisuuksien pääasia oli siten varojen kerääminen mainittuun tarkoitukseen eikä teosten esittäminen.

Varsinaista todistelua ei ollut esitetty siitä, minkä kysymyksessä oleviin tilaisuuksiin osallistuvat henkilöt olivat mieltäneet niiden pääasiaksi, eikä todistelun esittäminen mainitusta seikasta olisi helppoa. Tästä huolimatta voitiin tilaisuuksiin osallistuvien ihmisten suuren määrän perusteella ja muutenkin muun muassa käräjäoikeuden tuomiossa selostettu todistelu huomioon ottaen riittävällä todennäköisyydellä lähteä siitä, että juuri joululaulujen yhteislauluun osallistuminen oli suurimmalle osalle yleisöstä tilaisuuksien pääasia.

Käräjäoikeuden tuomion mukaan oli siellä esitetystä henkilötodistelusta käynyt ilmi, että yhdessä laulettujen joululaulujen osuus oli muodostanut enemmän kuin puolet tilaisuuksien kestosta. Oli lisäksi selvää, että lauluilla oli selvästi taustamusiikkia hallitsevampi osuus tilaisuuksissa. Teosten esittämisen osuus tilaisuuksien kulussa puolsi näin ollen tulkintaa siitä, että nimenomaan musiikki olisi tilaisuuksien pääasia.

Edellä mainittujen seikkojen lisäksi Teosto oli katsonut, että huomioon olisi otettava myös se, minkälaisin argumentein tilaisuutta yleisölle markkinoidaan tai miten siitä viestitään. Kirjallisina todisteina esitetyissä internetissä julkaistussa Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksien luettelossa sekä Kirkko ja me-lehdessä julkaistussa ilmoituksessa Kauneimmat joululaulut-tilaisuudet oli mainittu nimeltä ilman, että lähetystyötä tuotaisiin millään tavalla esiin. Myös mainittu seikka tuki tulkintaa siitä, että nimenomaan joululaulut muodostivat tilaisuuksien pääasian.

Tilaisuuden järjestäjän näkökulma oli merkittävä, mutta yleisön mielipidettä ei voida pitää vähemmän merkityksellisenä. Myös tilaisuuden ulkoiselle kululle eli teosten esittämisen osuudelle tapahtumissa oli annettava huomattavaa painoa. Vähäisempi, mutta tilaisuuden kulusta tehtävien johtopäätösten kanssa samaan suuntaan tulkinnassa vaikuttava merkityksensä oli myös tavalla, jolla kysymyksessä olevista tapahtumista tiedotetaan. Kun edellä mainittujen seikkoja punnittiin kokonaisuutena, hovioikeus päätyi siihen lopputulokseen, että musiikkiteosten esittämistä oli pidettävä Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksien pääasiana. Hovioikeus katsoi, etteivät Kauneimmat joululaulut-tilaisuudet olleet tekijän yksinomaisesta oikeudesta vapaita tekijänoikeuslain 21 §:n 2 momentin ensimmäisen lauseen sisältävän rajoitussäännön perusteella.

Arvioidessaan sitä oliko Kauneimmat joululaulut-tilaisuudella kansanvalistus-, hyväntekeväisyys- tai muu yleishyödyllinen tarkoitus, hovioikeus lausui, että kansanvalistusta, hyväntekeväisyyttä ja muuta yleishyödyllistä tarkoitusta ei suomalaisissa lain esitöissä ollut lähemmin tarkasteltu.

Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksissa kerättiin varoja seurakunnan lähetystyön hyväksi. Osallistujat luovuttivat vapaaehtoisesti rahaa joko tilaisuudessa kerättävään kolehtiin tai sieltä saatavan ohjelmavihkosen välissä tulevaa tilisiirtolomaketta käyttäen. Varojen käyttötarkoitus kävi ilmi sekä edellä mainitusta ohjelmavihkosesta että tilaisuudessa muutenkin. Vapaaehtoiseen luovutukseen perustuvien varojen käyttö osoitti, että kysymys oli hyväntekeväisyydestä. Hovioikeus katsoi sen sijaan, ettei pääosin yhteislaulua sisältävässä tilaisuudessa pelkästään laulun lomassa annettavaa lähetystyötä koskevaa tiedon antamista voitu pitää kansanvalistuksena.

Asiassa oli riidatonta, että Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksissa musiikin säestyksestä huolehtivat seurakuntaan virkasuhteessa olevat kanttorit ja urkurit. Riidatonta oli niin ikään, ettei edellä mainituille, tai muillekaan tilaisuudessa esiintyville henkilöille, maksettu erillistä korvausta tapahtumien osalta.

Kuten käräjäoikeus oli todennut, tulkinta, jonka mukaan työ- tai virkasuhteen perusteella musiikkia esittävän henkilön osallistuminen hyväntekeväisyyskonserttiin johtaisi automaattisesti siihen, että tilaisuudesta jouduttaisiin maksamaan tekijänoikeuskorvauksia, oli käytännölle vieras. Kuukausipalkan määrä ei ollut riippuvainen siitä, esiintyykö henkilö kysymyksessä olevassa tapahtumassa vai ei. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tapaan, että puheena olevan tekijänoikeuden rajoitussäännöksen soveltaminen edellytti kaikkien esiintyjien osallistumista tilaisuuteen ilman nimenomaan ja vain tuosta tilaisuudesta esiintymisestä saatavaa erillistä korvausta. Koska seurakuntaan virkasuhteessa olevat kanttorit ja urkurit huolehtivat laulujen säestyksestä ilman erillistä korvausta ja koska Kauneimmat joululaulut-tilaisuudet olivat edellä mainituin tavoin hyväntekeväisyyttä, tilaisuudet kuuluivat tekijänoikeuslain 21 §:n 2 momentin jälkimmäiseen lauseeseen sisältyvän säännöksen perusteella tekijänoikeuden rajoitusten piiriin.

Mainituilla perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Kuningas (eri mieltä), Matti Rintala (eri mieltä) ja Marjatta Möller (eri mieltä). Esittelijä Jussi Sippola (mietintö).

Viskaali Sippola, jonka mietinnön eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Rintala hyväksyi, lausui esittämisen korvauksettomuudesta ja poikkeussäännöksen tulkinnasta muun ohella seuraavaa:

Kanttorit ja urkurit olivat seurakunnan palveluksessa olevia ammattimuusikoita, jotka olivat velvollisia osallistumaan seurakunnassa järjestettäviin tilaisuuksiin työnsä puolesta ja siitä saatavaa kokonaispalkkaukseen perustuvaa korvausta vastaan. Mainitut henkilöt saivat näin ollen korvausta myös siltä osin kuin he toimivat säestäjinä Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksissa. Kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, estikö tekijänoikeuslain 21 §:n 2 momentin soveltamisen vain erikseen nimenomaan kysymyksessä olevasta tilaisuudesta maksettava palkkio, ei voitu tehdä arvioimalla sellaisia tilanteita, joita ei vakiintuneessa oikeuskäytännössä ollut ratkaistu. Kun tekijänoikeuden rajoitussäännösten soveltamisen tuli vakiintuneen tulkintaperiaatteen mukaan tapahtua ahtaasti, myös tilanne, jossa esiintyjä toimi virkatehtävässään, tarkoitti hänen saavan siitä korvausta. Kauneimmat joululaulut-tilaisuudet eivät näin ollen olleet tekijänoikeudesta vapaita myöskään tekijänoikeuslain 21 §:n 2 momentin rajoitussäännöksen nojalla.

Joululauluja kuunneltiin normaalisti levyltä tai kasetilta ja nimekkäät artistit esittivät niitä konserteissa, joita radioidaan ja televisioidaan. Yhteislaulu soveltui hyvin paitsi joulunaikaan myös joululaulujen luonteeseen ja henkeen. Niiden tekijä voi kohtuudella odottaa voivansa hyödyntää teosta tuollaisissa julkisissa yhteislaulutilaisuuksissa. Jos tekijän yksinoikeutta rajoitettaisiin, Kauneimmat joululaulut-tilaisuudet olisivat ristiriidassa normaalin, tekijänoikeuden piiriin kuuluvan joululaulujen käytön kanssa.

Kysymyksessä olevia tilaisuuksia jäljestetään runsaasti ja niihin osallistuu hyvin paljon ihmisiä. Sen, että tekijänoikeuskorvaukset jäävät tuollaisten tilaisuuksien osalta maksamatta, voitiin perustellusti katsoa vahingoittavan kohtuuttomasti tekijöiden oikeutettuja etuja.

Suomea velvoittaviin kansainvälisiin sopimuksiin sisältyvän kolmivaihetestin soveltaminen puolsi näin ollen tulkintaa, jonka mukaan Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksien ei voida katsoa kuuluvan tekijänoikeuden rajoitusten piiriin.

Mainituilla perusteilla viskaali Sippola esitti, että käräjäoikeuden välituomio kumotaan ja hovioikeus vahvistaa, että seurakuntayhtymä oli velvollinen maksamaan Teostolle korvausta musiikin esittämisestä nyt kysymyksessä olevissa tilaisuuksissa ja että asia palautetaan käräjäoikeuteen.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Möller lausui olevansa muutoin hovioikeuden tuomion perusteluista ja johtopäätöksistä ilmenevällä kannalla, mutta katsoi tilaisuuden pääasian osalta käräjäoikeuden lausumin perustein, ettei musiikkia voitu pitää Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksien pääasiana. Näin ollen hän katsoi, että mainitut tilaisuudet kuuluivat tekijänoikeuden rajoitusten piiriin myös tekijänoikeuslain 21 §:n 2 momentin ensimmäisen lauseen perusteella.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Kuningas lausui hyväksyvänsä esittelijän mietinnön muutoin, mutta ei ilman korvausta esiintymistä koskevien perustelujen kolmen ensimmäisen kappaleen jälkeen lausuttua, jolta osin hän ilmoitti olevansa samaa mieltä kuin hovioikeudenneuvos Möller.

Siten hovioikeuden ratkaisu muodostui siltä osin kuin oli kysymys siitä, oliko musiikkiteosten esittäminen Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksien pääasia, hovioikeudenneuvosten Kuningas ja Rintala kannan mukaan, ja siltä osin kuin oli kysymys siitä, osallistuivatko kaikki teoksen esittäjät edellä mainittuihin tilaisuuksiin korvauksetta ja mikä merkitys niin sanotulle kolmivaihetestille tuli antaa, hovioikeudenneuvosten Kuningas ja Möller kannan mukaan.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Teostolle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan Teosto vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan. Lisäksi Teosto kanteensa uudistaen vaati, että Korkein oikeus vahvistaa, että seurakuntayhtymä oli velvollinen maksamaan Teostolle korvausta musiikin esittämisestä Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksissa Turun tuomiokirkossa kahdessa tilaisuudessa 10.12.2000, kahdessa tilaisuudessa 17.12.2000 ja tilaisuudessa 26.12.2000, sekä Kauneimmat joululaulut-tapahtumassa Pallivahan kirkossa 10.12.2000. Edelleen Teosto vaati, että asia palautetaan Helsingin käräjäoikeuteen siellä tapahtuvaa asian jatkokäsittelyä varten.

Seurakuntayhtymä vastasi valitukseen ja vaati, että se hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Turun tuomiokirkossa on järjestetty Kauneimmat joululaulut-nimisiä tilaisuuksia, kaksi tilaisuutta 10.12.2000, kaksi tilaisuutta 17.12.2000 ja yksi tilaisuus 26.12.2000. Lisäksi saman niminen tilaisuus on järjestetty Turun Pallivahan kirkossa 10.12.2000.

2. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä on kanteessaan vaatinut vahvistettavaksi, ettei sillä ole velvollisuutta maksaa Teostolle korvausta musiikin esittämisestä mainituissa tilaisuuksissa. Teosto on puolestaan vaatinut vastakanteessaan muun ohella vahvistettavaksi, että seurakuntayhtymä on velvollinen maksamaan yhdistykselle korvausta musiikin esittämisestä sanotuissa tilaisuuksissa.

Sovellettavat säännökset

3. Asiassa sovellettavan tekijänoikeuslain 21 §:n 2 momentin (446/1995) mukaan julkaistun teoksen saa myös esittää julkisesti tilaisuudessa, jossa sellaisten teosten esittäminen ei ole pääasia ja johon pääsy on maksuton sekä jota muutoinkaan ei järjestetä ansiotarkoituksessa, niin myös kansanvalistustoiminnassa sekä hyväntekeväisyys- tai muussa yleishyödyllisessä tarkoituksessa, jos teoksen esittäjä tai, milloin heitä on useampia, kaikki esittäjät tekevät sen korvauksetta.

4. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että vuonna 2001 on annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa. Direktiivin 5 artiklan 3 kohta koskee poikkeuksia ja rajoituksia, joita jäsenvaltiot voivat säätää 3 artiklassa säädettyihin tekijän oikeuksiin, kuten oikeuteen välittää teoksia yleisölle. Mainitun 3 kohdan g alakohdan mukaan poikkeukset ja rajoitukset ovat sallittuja siltä osin kuin kysymyksessä on käyttö uskonnollisissa tai julkisen viranomaisen järjestämissä virallisissa tilaisuuksissa. Lisäksi mainitun artiklan 3 kohdan o alakohdan mukaan poikkeuksista tai rajoituksista voidaan säätää siltä osin kuin kysymyksessä on käyttö tietyissä muissa merkitykseltään vähäisissä tapauksissa, joista on jo säädetty poikkeuksia tai rajoituksia kansallisessa lainsäädännössä, edellyttäen, että ne koskevat vain analogista käyttöä eivätkä vaikuta tavaroiden ja palveluiden vapaaseen liikkuvuuteen yhteisössä. Direktiivin täytäntöönpanon määräaika on päättynyt 22 päivänä joulukuuta 2002, josta ajankohdasta lähtien kansallisilla tuomioistuimilla ja muilla viranomaisilla on siten velvollisuus tulkita kansallista lainsäädäntöä direktiivin mukaisella tavalla. Koska tässä asiassa on kysymys vuonna 2000 järjestetyistä tilaisuuksista, direktiivin mahdolliseen vaikutukseen ei ole otettu kantaa asiaa ratkaistaessa.

Mistä asiassa on kysymys

5. Asiassa on kysymys ensisijaisesti siitä, onko musiikin esittäminen mainituissa tilaisuuksissa ollut tekijän yksinoikeudesta vapaata tekijänoikeuslain 21 §:n 2 momentin ensimmäisen puolilauseen nojalla. Jos teoksen esittäminen sanotuissa tilaisuuksissa ei ole ollut vapaata sanotun lainkohdan nojalla, asiassa on toissijaisesti kysymys siitä, onko esittäminen ollut kuitenkin vapaata sanotun lainkohdan toisen puolilauseen nojalla.

Onko esittäminen ollut vapaata edellä mainitun ensimmäisen puolilauseen nojalla

6. Asiassa on riidatonta, että pääsy kanteessa tarkoitettuihin tilaisuuksiin on ollut maksuton ja ettei tilaisuuksia muutoinkaan ole järjestetty ansiotarkoituksessa. Asiassa ei myöskään ole edes väitetty, etteivät Kauneimmat joululaulut -tilaisuudessa esitetyt teokset ole olleet sanotussa lainkohdassa tarkoitetuin tavoin julkaistuja tai ettei niiden esittäminen olisi tapahtunut julkisesti. Tämän vuoksi asiassa on tältä osin kysymys vain siitä, onko teoksen esittäminen ollut tilaisuuden pääasia.

7. Seurakuntayhtymä on esittänyt selvitystä siitä, miten tilaisuuden ohjelma on edennyt Turun tuomiokirkossa 10.12.2000 klo 18 pidetyssä Kauneimmat joululaulut-tilaisuudessa ja Pallivahan kirkossa 10.12.2000 pidetyssä vastaavassa tilaisuudessa. Teosto on myöntänyt seurakuntayhtymän Kauneimmat joululaulut-tilaisuudesta esittämän rakenteen pääotsikkotasolla riidattomaksi. Asiassa on kuitenkin jäänyt arvioitavaksi tilaisuuksien kokonaiskestoon ja rytmitykseen sekä juontojen kestoon ja sisältöön liittyviä painotuskysymyksiä. Korkein oikeus katsoo, että esitettyä selvitystä voidaan pitää lähtökohtaisesti osoituksena siitä, miten ohjelma on edennyt kanteessa tarkoitetuissa Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksissa.

8. Sitä, mitä tilaisuuden pääasialla tarkoitetaan tai minkä kriteerien perusteella yksittäisen tilaisuuden pääasia määräytyy, ei määritellä tekijänoikeuslaissa. Myöskään lain esitöissä kysymystä ei sanottavasti käsitellä.

9. Pääasiaa koskeva tulkinta vaihtelee sen mukaan, kenen näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Mahdollisia tarkastelukulmia on useita. Kysymystä on mahdollista arvioida esimerkiksi tilaisuuden järjestäjän tai, jos heitä on useita, järjestäjien kannalta. Niin ikään tilaisuuden pääasiaa voidaan arvioida sen kohderyhmän kannalta, jolle tilaisuutta markkinoidaan tai jolle sen järjestämisestä muutoin informoidaan. Edelleen asiaa voidaan arvioida tilaisuuteen saapuvan yleisön kannalta tai tilaisuudessa esiintyvien henkilöiden kannalta. Tarkastelukulmia voi olla muitakin. On ilmeistä, että useiden tilaisuuksien osalta edellä mainittujen eri tahojen käsitykset siitä, mitä on pidettävä tilaisuuden pääasiana, voivat poiketa toisistaan.

10. Tekijänoikeuslain 21 §:n 2 momentin ensimmäisessä puolilauseessa on tilaisuuden järjestäjän tarkoitukselle annettu eräässä suhteessa merkitystä. Tämä ilmenee lain sanamuodosta, jonka mukaan vapaan esittämisoikeuden edellytyksenä muun ohella on, että tilaisuutta ei ole järjestetty ansiotarkoituksessa. Kokonaan tulkintaa "tilaisuuden pääasiasta" ei kuitenkaan voida ratkaista pitäen silmällä yksinomaan tilaisuuden järjestäjän tarkastelukulmaa. Merkitystä on annettava myös sille, millaisen sisällön tilaisuus tosiasiallisesti saa ja minkä käsityksen ulkopuolinen, tilaisuutta objektiivisesti tarkasteleva henkilö tilaisuuden luonteesta muodostaa.

11. Käsitys tilaisuuden luonteesta syntyy toisaalta sen tiedon perusteella, mikä tilaisuutta markkinoitaessa tai siitä muutoin informoitaessa annetaan, ja toisaalta sen perusteella, mitä tilaisuudessa tapahtuu.

12. Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksista tiedottamisen osalta on asiassa todistajana kuultu R kertonut, että tilaisuuksista tiedotetaan seurakuntalaisille verraten niukin kuvauksin, sillä kun ihmiset ovat jo oppineet tuntemaan tilaisuuden, heille riittää pääsääntöisesti paikallislehdessä oleva maininta siitä, milloin ja missä tilaisuuksia järjestetään. Todistaja Å on kertonut, että tilaisuuksia ei nyttemmin ole enää tarvinnut erityisemmin markkinoida, vaan niistä on riittänyt maininta seurakunnallisissa ilmoituksissa. Todistaja P puolestaan on kertonut, että lähetystyön osuudesta on voitu kertoa Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksien ennakkoilmoituksissa nykyistä enemmän perinteen vasta alkaessa muodostua. Nykyisin ihmisiä kutsutaan lähinnä laulamaan joululauluja ja heidän uskotaan tietävän muutoinkin jo ennakolta, että tilaisuuksissa kerätään kolehti lähetykselle.

13. Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksien sisältöä koskevasta selvityksestä ilmenee, että tilaisuudessa lauletaan joululauluja yhdessä. Siinä saattaa myös esiintyä yksittäisiä ohjelman suorittajia kuten kuoro, orkesteri tai solisti. Tilaisuudessa myös kerrotaan lähetystyöstä, jolle kannetaan kolehti. Lisäksi ohjelmassa saattaa olla hengellinen puhe tai puheita ja rukouksia.

14. Edellä esitetyn perusteella on todettavissa, että Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksien järjestämisestä informoidaan yleensä vähän. Informaatiossa korostuu ihmisten kutsuminen laulamaan yhdessä joululauluja. Tätä tilaisuuden musiikillista luonnetta kuvastaa myös sen nimi "Kauneimmat joululaulut". Joululaulujen laulaminen yhdessä ja niiden esittäminen muodostavat oleellisen osan tilaisuuden ulkoista kulkua.

Johtopäätös

15. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että seurakuntayhtymän kanteessa tarkoitetuissa Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksissa teosten esittäminen on ollut tekijänoikeuslain 21 §:n 2 momentin ensimmäisessä puolilauseessa tarkoitetuin tavoin tilaisuuden pääasia. Tämän vuoksi tilaisuudet eivät ole tekijän yksinoikeudesta vapaita sanotun lainkohdan perusteella.

Onko esittäminen ollut vapaata tekijänoikeuslain 21 §:n 2 momentin toisen puolilauseen nojalla

16. Tältä osin asiassa on kysymys ensinnäkin siitä, onko Kauneimmat joululaulut-tilaisuus lainkohdassa tarkoitettua hyväntekeväisyyttä. Toiseksi kysymys on siitä, ovatko teoksen esittäjä tai, milloin heitä on useampia, kaikki esittäjät tehneet sen korvauksetta.

Ovatko tilaisuudet hyväntekeväisyyttä

17. Asiassa on esitetty selvitystä siitä, että Kauneimmat joululaulut-tilaisuudessa kerätään kolehti Suomen Lähetysseuralle. Todistaja R:n kertomuksella on näytetty, että Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksista kertyy noin 2,5 prosenttia Suomen Lähetysseuran vuotuisesta tulobudjetista.

18. Korkein oikeus katsoo, että Suomen Lähetysseuran yhteistyössä paikallisten seurakuntien kanssa toteuttamaa lähetystyötä voidaan pitää toiminnan luonteen perusteella sellaisena hyväntekeväisyytenä, jota tekijänoikeuslain 21 §:n 2 momentissa tarkoitetaan. Kun Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksia niihin liittyvine lähetystyön hyväksi kerättävine kolehteineen on asiassa esitetyn selvityksen mukaan järjestetty pitkään, on arvioitavissa, että myös tilaisuuksiin osallistuvat ymmärtävät, mihin tarkoitukseen kolehti kerätään. Tätä käsitystä tukee myös se, että esitetyn selvityksen mukaan tilaisuuksissa lähetystyöstä ja kolehdista kerrotaan yleisölle erikseen. Tämän vuoksi sillä seikalla, ilmoitetaanko Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksista etukäteen informoitaessa tilaisuuden luonne hyväntekeväisyystilaisuudeksi, ei ole asiassa sellaista merkitystä, että tilaisuuksia ei voitaisi pitää hyväntekeväisyystilaisuuksina.

Tapahtuuko esiintyminen tilaisuudessa korvauksetta

19. Korkein oikeus katsoo alempien oikeuksien tavoin ja niiden esittämillä perusteilla, että kaikki teoksen esittäjät esiintyvät Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksissa korvauksetta.

Johtopäätös

20. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että seurakuntayhtymän kanteessa tarkoitetut Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet ovat tekijän yksinoikeudesta vapaita tekijänoikeuslain 21 §:n 2 momentin toisen puolilauseen perusteella.

Ovatko Kauneimmat joululaulut-tilaisuudet kansanvalistusta

21. Hovioikeus on tuomiossaan katsonut, että Kauneimmat joululaulut-tilaisuudet eivät ole kansanvalistusta. Seurakuntayhtymä on vastauksessaan Korkeimmalle oikeudelle vedonnut edelleen siihen, että tilaisuudet ovat myös kansanvalistusta. Koska seurakuntayhtymän kanne tulee muilla perusteilla hyväksytyksi, seurakuntayhtymällä ei ole oikeudellista tarvetta saada erikseen lausumaa siitä, onko tilaisuuksia pidettävä kansanvalistuksena.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Mikko Tulokas, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Kari Vesanen.