KKO:2006:15

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Ulosmittaus 2.9.2004

Avustava ulosottomies ulosmittasi Oy:n veloista yhtiön pankkitilillä olevat varat.

Valitus Vaasan käräjäoikeudessa

Oy vaati, että ulosmittaus kumotaan, koska ulosmittauksen perusteena olevat verovelat olivat vanhentuneet.

Yhtiö lausui, että kyseessä olevat verot perustuivat tilikauden 1.12.1993 - 31.5.1995 myyntiin, josta oli 26.5.1998 tehty maksuunpanopäätökset. Yhtiön valituksesta Helsingin hallinto-oikeus oli 28.3.2000 todennut, että verovelvollisella oli ollut oikeus tehdä tiettyjä vähennyksiä ja kumonnut maksuunpanon sekä palauttanut sen verovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Uudelleenkäsittelypäätökset oli tehty 27.9.2000. Kyseessä ei yhtiön mukaan ollut ollut maksuunpano vaan uudelleenkäsittelypäätös. Maksuunpano oli tapahtunut 26.5.1998 ja saatavat olivat vanhentuneet 31.12.2003. Mikäli yhtiö ei olisi valittanut päätöksistä, saatavat olisivat kiistatta olleet vanhentuneet.

Uudenmaan veroviraston olisi pitänyt viran puolesta ottaa huomioon vanhentuminen eikä vaatia vanhentuneiden saatavien täytäntöönpanoa.

Käräjäoikeudelle antamassaan lausunnossa ulosottomies katsoi, että verot oli maksuunpantu vuonna 2000 ja vanhenivat vuonna 2005.

Käräjäoikeudelle antamassaan selvityksessä avustava ulosottomies lausui, että kyseessä olevat verosaatavat olivat tulleet perintään 20.7.2000 ja 21.12.2000 ja velkoja oli ilmoittanut maksuunpanovuodeksi vuoden 2000. Uudenmaan verovirasto oli pannut vireille konkurssihakemuksen yhtiötä vastaan, jolloin velallinen oli velkojalle osoittanut nyt kyseessä olevan pankkitilisaatavan ulosmitattavaksi konkurssin välttämiseksi.

Käräjäoikeuden päätös 12.11.2004

Käräjäoikeus lausui, että verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetun lain 11 § mukaan vero oli perittävä viiden vuoden kuluessa sitä seuranneen vuoden alusta lukien, jona saaminen oli määrätty tai maksuunpantu, uhalla, että oikeus maksun saamiseen oli menetetty.

Korkeimman oikeuden ratkaisun 2003:101 mukaan määräaika koski kaikkia maksuunpanoja ja siten myös maksuunpanoja, jotka perustuivat veron muutoksenhakuasiassa annettuun ratkaisuun.

Korkeimman oikeuden ratkaisemassa tapauksessa veropiirin oikaisulautakunta oli tehnyt päätöksensä 20.3.1997, lääninoikeus oli kumonnut sen 26.10.1998 ja verovirasto oli lääninoikeuden päätöksen perusteella 11.1.1999 tehnyt oikaisupäätöksen. Viimeksi mainittu ajankohta ja päätös oli lain tarkoittama maksuunpano. Tapaus erosi nyt käsiteltävänä olevasta oikeustapauksesta siinä, että tapauksessa veroseuraamuksia oli korotettu mutta Oy:n veroja oli alennettu. Korkeimman oikeuden edellä selostetun ja oikeusohjeeksi tarkoitetun lausuman nojalla ei voitu antaa merkitystä sille, oliko veroratkaisu muutettu verovelvollisen eduksi vai haitaksi.

Täytäntöönpanon kohteena olevat verosaatavat eivät olleet olleet vanhentuneita.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi valituksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Hagar Nordström.

Oy:n valitus Vaasan hovioikeuteen

Oy valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden päätös ja toimitettu ulosmittaus kumotaan.

Perusteluinaan Oy totesi, että ulosmittauksen perusteena olevat verovelat olivat tilikaudelta 1.12.1993 - 31.5.1995 verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetun lain 11 §:n nojalla vanhentuneet.

Ulosmittauksen perusteena olevat arvonlisäverot, jotka kohdistuivat tilikauteen 1.12.1993 - 31.5.1995, oli maksuunpantu Uudenmaan veroviraston päätöksellä 26.5.1998, joten oikeus näiden verojen perimiseen ulosottotoimin oli vanhentunut vuoden 2003 lopussa. Verojen osalta oli annettu uudelleenkäsittelypäätökset 27.9.2000, mutta näissä päätöksissä ei ollut määrätty uutta maksuvelvollisuutta, vaan ainoastaan alennettu maksuunpantujen verojen määrää. Verojen vanhentumisen määräaikaa ei tällä tavoin voitu pidentää katkaisutoimenpiteillä.

Kysymyksessä oli ollut veron uudelleenkäsittely. Uudelleenkäsittelypäätökset eivät yhtiön mielestä olleet verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetun lain 11 §:n tarkoittamia maksuunpanoja, joiden perusteella säännöksissä tarkoitettu veron vanhentuminen määräytyi. Korkeimman oikeuden ratkaisu 2003:101 ei siten antanut oikeusohjetta tilanteeseen.

Hovioikeuden päätös 25.2.2005

Hovioikeus lausui, että Korkein oikeus oli ratkaisussaan 2003:101 todennut veroulosottolain 11 §:n 1 momentin mukaisen määräajan veron perimiseen koskevan kaikkia maksuunpanoja ja siten myös maksuunpanoa, joka perustui veron muutoksenhaussa annettuun ratkaisuun. Sillä seikalla, oliko oikaisupäätöksellä alennettu veroa vai pantu korotettu osa maksuun, ei ollut vanhentumisen kannalta merkitystä. Näillä ja käräjäoikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla hovioikeus hylkäsi valituksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jyrki Laitinen, Pirjo Latvala ja Tuula Keltikangas. Esittelijä Saara Lähdesmäki.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Oy:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhtiö vaati, että käräjäoikeuden päätös ja toimitettu ulosmittaus kumotaan.

Uudenmaan verovirasto vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Mikael Krogerus, Gustav Bygglin, Juha Häyhä ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Kari Vesanen.