KKO:2006:16

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanne Turun käräjäoikeudessa

A vaati B:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausumillaan perusteilla, että B tuomitaan rangaistukseen rikoslain 21 luvun 5 §:n nojalla pahoinpitelystä ja että B velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi sairaanhoito- ja lääkekustannuksista 576,77 euroa, kivusta ja särystä 3 500 euroa, siihen verrattavasta henkisestä kärsimyksestä 3 500 euroa, pysyvästä kosmeettisesta haitasta 4 200 euroa ja ansionmenetyksestä 4 178,79 euroa.

Käräjäoikeuden tuomio 11.6.2004

Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että B olisi syyllistynyt rangaistusvaatimuksessa tarkoitettuun tekoon, tai olisi tahallaan taikka tuottamuksesta aiheuttanut A:lle vammoja. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen ja korvausvaatimukset.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Markku Välimäki ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 25.2.2005

A valitti hovioikeuteen toistaen käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimukset. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Hovioikeus ratkaisi asian hovioikeuslain 9 §:ssä tarkoitetussa kokoonpanossa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Heikki Särkilä ja Allan Ahnger sekä viskaali Atso Sinervo.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja B tuomitaan rangaistukseen pahoinpitelystä ja velvoitetaan suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena hänen hovioikeudessa vaatimansa määrät.

B antoi häneltä pyydetyn vastauksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Hovioikeus on ratkaissut valituksen hovioikeuslain 9 §:n 1 momentin mukaisessa kokoonpanossa, johon on kuulunut kaksi jäsentä ja säädetyt kelpoisuusehdot täyttävä asian esittelijä.

2. Mainitun momentin 2 b kohdan mukaan hovioikeus on rikosasiassa päätösvaltainen kuvatussa kokoonpanossa, jollei 1 kohdasta muuta johdu, jos syyttäjän tai asianomistajan valitus koskee rikosta, josta syytteessä mainittujen seikkojen vallitessa tehtynä ei ole säädetty muuta tai ankarampaa rangaistusta kuin sakko tai vankeutta enintään yksi vuosi kuusi kuukautta.

3. A on käräjäoikeudessa asianomistajana vaatinut, että B tuomitaan rikoslain 21 luvun 5 §:n nojalla rangaistukseen pahoinpitelystä. Rangaistusasteikko tästä rikoksesta on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. A on valituksessaan hovioikeudelle toistanut rangaistusvaatimuksen. Valitus on näin ollen koskenut rikosta, josta säädetty enimmäisrangaistus on hovioikeuslain 9 §:n 1 momentin 2 b kohdassa tarkoitettua ankarampi. Siten ei ole ollut edellytyksiä ratkaista A:n valitusta hovioikeuslain 9 §:n 1 momentin mukaisessa kokoonpanossa.

4. Hovioikeuslain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan hovioikeus on päätösvaltainen 1 momentissa kuvatussa kokoonpanossa, jos se, minkä osalta käräjäoikeuden ratkaisu muutosvaatimuksen mukaan on valittajalle tai, jos valittajia on useampia, kaikille valittajille yhteensä vastainen, koskee vain rahaa taikka muuta omaisuutta tai etuutta, joka vaikeuksitta on arvioitavissa rahassa, eikä rahamäärä taikka omaisuuden tai etuuden arvo käräjäoikeuden ratkaisua annettaessa tai julistettaessa ilmeisesti ole ollut enempää kuin 5 000 euroa. Tämä on mainitun 2 b kohdan mukaan edellytyksenä hovioikeuslain 9 §:n 1 momentin mukaisen kokoonpanon käyttämiselle myös silloin, kun ratkaistaan rikosasian yhteydessä esitettyä yksityisoikeudellista vaatimusta koskevaa valitusta.

5. Hovioikeuslain 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu arvoraja on säännöksen sanamuodon mukaan kytketty siihen arvoon, minkä osalta käräjäoikeuden ratkaisu on hovioikeuden käsiteltäväksi saatetulta osalta valittajalle vastainen. Tästä seuraa, että valittajan esittäessä useita eri vaatimuksia tämä niin sanottu häviöarvo on kaikkien vaatimusten yhteinen arvo. Säännöksen tällainen tulkinta vastaa sitä, mitä myös säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä on lausuttu (HE 83/2001 vp s. 36).

6. A on käräjäoikeudessa vaatinut, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvaukseksi sairaanhoito- ja lääkekustannuksista 576,77 euroa, kivusta ja särystä 3 500 euroa, siihen verrattavasta henkisestä kärsimyksestä 3 500 euroa, pysyvästä kosmeettisesta haitasta 4 200 euroa ja ansionmenetyksestä 4 178,79 euroa eli yhteensä 15 955,56 euroa. Käräjäoikeus on hylännyt A:n vaatimukset, ja hän on toistanut ne valituksessaan hovioikeudelle. Käräjäoikeuden ratkaisu on muutosvaatimuksen mukaan ollut A:lle vastainen koko vaaditun korvausmäärän 15 955,56 euron osalta eli yli hovioikeuslain 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyn 5 000 euron enimmäismäärän. Siten ei ole ollut edellytyksiä ratkaista A:n valitusta hovioikeuslain 9 §:n 1 momentin mukaisessa kokoonpanossa tälläkään perusteella.

7. Edellä esitetyn perusteella hovioikeus ei ole ollut päätösvaltainen ratkaistessaan A:n valituksen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kari Kitunen, Pasi Aarnio ja Juha Häyhä sekä määräaikainen oikeusneuvos Dan Frände. Esittelijä Marja Kekäläinen.