KKO:2006:22

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kokkolan käräjäoikeuden tuomio 14.3.2005

Virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä, johon asianomistaja B yhtyi, käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen 1) moottorikulkuneuvon käyttövarkauden yritykseen, 2) pahoinpitelyyn ja 3) törkeään pahoinpitelyyn sekä tuomitsi hänet näistä rikoksista yhteiseen 2 vuoden vankeusrangaistukseen. A:lle aikaisemmin tuomitut kaksi yhdyskuntapalvelurangaistusta määrättiin suoritettavaksi vankeutena. A määrättiin samalla pidettäväksi edelleen käsiteltävänä olevan asian vuoksi vangittuna.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Heikki Sneck sekä lautamiehet.

Valitus ja vastavalitus Vaasan hovioikeudessa

Syyttäjä vaati hovioikeudessa A:lle tuomitun rangaistuksen korottamista.

A, joka ennen tyytymättömyyden ilmoittamisen määräajan päättymistä oli ilmoittanut tyytyvänsä käräjäoikeuden päätökseen siltä osin kuin hänet oli tuomittu vankeusrangaistukseen, haki muutosta käräjäoikeuden tuomioon tekemällä vastavalituksen. Vastavalituksessaan A vaati, että hänen katsotaan syyllistyneen edellä 3 kohdassa mainitun törkeän pahoinpitelyn sijasta pahoinpitelyyn ja että tuomittua rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Hovioikeuden tuomio 1.7.2005

A:n vastavalituksen tutkiminen

A oli asian vuoksi vangittuna ollessaan ilmoittanut 17.3.2005 vankilanjohtajalle tyytyvänsä käräjäoikeuden tuomioon siltä osin kuin hänet oli tuomittu vankeusrangaistukseen tai muuten määrätty suorittamaan vankeusrangaistusta. A oli ryhtynyt suorittamaan käräjäoikeuden hänelle tuomitsemaa vankeusrangaistusta.

Rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin ja vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta annetun asetuksen 6 §:n mukaan asian takia vangittuna oleva henkilö voi ilmoittaa rangaistuslaitoksen johtajalle tyytyvänsä tuomioon siltä osin kuin hänet on tuomittu vankeusrangaistukseen. Rangaistuksen täytäntöönpano saadaan tällöin hänen suostumuksellaan aloittaa heti, vaikka tuomittu muilta osin taikka toinen asianosainen valittaa tuomiosta. Oikeuskäytännössä tyytymisilmoitusta ei ollut katsottu voitavan enää peruuttaa.

Toisaalta oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 a §:n mukaan valittajan vastapuoli voi tyytymättömyyttä ilmoittamatta valittaa osaltaan käräjäoikeuden tuomiosta. Saman luvun 14 b §:n mukaan vastavalitus raukeaa, jos valitus peruutetaan, raukeaa tai jätetään tutkimatta taikka sitä ei oteta enempään tutkintaan. Edelleen 14 c §:n mukaan muutoin vastavalituksen osalta noudatetaan, mitä valituksesta säädetään.

Vastavalitusoikeuden ja vankeusrangaistukseen tyytymisen keskinäisen vertailun osalta hovioikeus totesi, että vankeusrangaistukseen tyytyminen edellytti vangitulta aktiivista, hänen omaan haluunsa perustuvaa ilmoitusta siitä, että hän haluaa aloittaa hänelle tuomitun vankeusrangaistuksen suorittamisen. Toisin sanoen vangittu haluaa tyytymisilmoituksellaan luopua muutoksenhakuoikeudestaan siltä osin kuin hänet on tuomittu vankeusrangaistukseen. Hän tekee päätöksensä tietoisena vastapuolena olevan tahon muutoksenhakumahdollisuudesta.

Kun A:n tyytyminen käräjäoikeuden tuomioon ja luopuminen muutoksenhakuoikeudesta syyksilukemisen ja rangaistuksen osalta on ollut vapaaehtoista ja kun vastavalitusjärjestelmän voimaantulo ei ollut millään tavoin vähentänyt A:n oikeuksia aikaisempaan muutoksenhakujärjestelmään verrattuna, ei vastavalitusmahdollisuuden epääminen rangaistukseen tyytyneeltä A:lta loukannut myöskään hänen perusoikeuksiaan.

Hovioikeus katsoi, että A oli tyytymisilmoituksellaan sitovasti luopunut muutoksenhakuoikeudestaan syyksilukemisen ja rangaistuksen osalta ja että käräjäoikeuden tuomio oli tullut sanotultakin osin A:n nähden lainvoimaiseksi. A:lla ei sen vuoksi ollut oikeutta tehdä vastavalitusta.

Näillä perusteilla hovioikeus jätti A:n vastavalituksen tutkimatta.

Syyttäjän valitus

Syyttäjän valituksen johdosta hovioikeus korotti A:lle tuomitun rangaistuksen 2 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeutta. Muilta osin hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Olli Varila, Raimo Risku ja Jorma Rudanko. Esittelijä Anne Moilanen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin hänen vastavalituksensa oli jätetty tutkimatta ja että asia palautetaan hovioikeuteen tältä osin uudelleen käsiteltäväksi.

Syyttäjä ja asianomistaja B vastasivat valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Vastavalituksen tutkiminen

1. Asiassa on ensiksi kysymys siitä, onko A sen johdosta, että syyttäjä on valittanut käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen vaatien A:lle tuomitun rangaistuksen korottamista, voinut oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 a §:n nojalla tyytymättömyyttä ilmoittamatta valittaa osaltaan käräjäoikeuden tuomiosta (vastavalitus).

2. A on asian vuoksi vangittuna ollessaan 17.3.2005 vankilanjohtajalle ilmoittanut tyytyvänsä käräjäoikeuden tuomioon siltä osin kuin hänet on tuomittu vankeusrangaistukseen tai muuten määrätty suorittamaan vankeusrangaistusta. Tämän ilmoituksen johdosta A on alkanut suorittaa tässä asiassa hänelle tuomittua vankeusrangaistusta. Virallinen syyttäjä on 16.3.2005 ilmoittanut tyytymättömyyttä käräjäoikeuden tuomioon.

3. Rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan saadaan, jos tuomittu on asian takia vangittuna ja tyytyy tuomioon siltä osin kuin hänet on tuomittu vankeusrangaistukseen tai muuten määrätty suorittamaan vankeusrangaistusta, rangaistuksen täytäntöönpano hänen suostumuksellaan aloittaa heti, vaikka tuomittu muilta osin tai toinen asianosainen valittaa tuomiosta. Jos tuomittu, joka on asian takia vangittuna, kahden todistajan läsnä ollessa ilmoittaa rangaistuslaitoksen johtajalle suostuvansa vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoon, vaikka päätös ei ole saanut lainvoimaa, on tuomittu vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta annetun asetuksen 6 §:n 1 momentin mukaan viipymättä toimitettava rangaistustaan suorittamaan. Niin kuin Korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 1974 II 75 ja KKO 1984 II 55 ilmenee, tällaista ilmoitusta ei ole katsottu voitavan myöhemmässä vaiheessa peruuttaa.

4. Kun tuomittu, joka on asian takia vangittuna, on tehnyt edellisessä kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, käräjäoikeuden tuomio on tullut häntä vastaan lainvoimaiseksi (KKO 1984 II 55). Näin ollen hän samalla menettää oikeutensa hakea valittamalla muutosta käräjäoikeuden tuomioon. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 a §:ssä säädetty oikeus vastavalitukseen on poikkeus säännöstä, jonka mukaan asianosainen, jota vastaan tuomio on tullut lainvoimaiseksi, ei saa valittamalla hakea tuomioon muutosta. Kun laissa ei ole säännöstä, jonka mukaan rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tehnyt tuomittu, joka on asian vuoksi vangittuna, menettäisi oikeutensa tehdä vastavalitus, ei A ole menettänyt oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 a §:n mukaista oikeuttaan tyytymättömyyttä ilmoittamatta osaltaan hakea muutosta käräjäoikeuden tuomioon. Näin ollen hovioikeus ei olisi saanut jättää A:n vastavalitusta tutkimatta.

Tuomiolauselma

Muutokset hovioikeuden tuomioon:

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Lauri Lehtimaja, Eeva Vuori ja Pasi Aarnio. Esittelijä määräaikainen oikeussihteeri Timo Ojala (mietintö).

Esittelijän mietintö

Määräaikainen oikeussihteeri Ojala: Korkein oikeus lausunee seuraavaa.

Käräjäoikeuden tuomiolla edelleen vangittavana pidettäväksi määrätty A oli käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen tyytymättömyyden ilmoitusaikana ilmoittanut rangaistuslaitoksen johtajalle tyytyvänsä käräjäoikeuden hänelle tuomitsemaan rangaistukseen. Syyttäjän valitettua hovioikeuteen ja vaatien muun ohella A:lle tuomitun rangaistuksen korottamista, A oli hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon tekemällä vastavalituksen. Kysymys oli nyt siitä, oliko A:lla tyytymisestä huolimatta oikeus tehdä vastavalitus.

Rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan, jos tuomittu on asian takia vangittuna ja tyytyy tuomioon siltä osin kuin hänet on tuomittu vankeusrangaistukseen tai muuten määrätty suorittamaan vankeusrangaistusta, saadaan rangaistuksen täytäntöönpano hänen suostumuksellaan aloittaa heti, vaikka tuomittu muilta osin tai toinen asianosainen valittaa tuomiosta.

Edelleen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta annetun asetuksen 6 §:n mukaan, jos tuomittu, joka on asian takia vangittuna, kahden todistajan läsnäollessa ilmoittaa rangaistuslaitoksen johtajalle suostuvansa vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoon, vaikka päätös ei ole saanut lainvoimaa, on tyytymisestä tehtävä merkintä täytäntöönpanokirjaan ja tuomittu toimitettava viipymättä rangaistustaan suorittamaan.

Vastaavasti oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan valitusajan kuluessa asianosainen voi sitovasti ilmoittaa tyytyvänsä käräjäoikeuden ratkaisuun joko kokonaan tai osaksi. Ilmoitus tulee tehdä kirjallisesti käräjäoikeudelle. Hallituksen esityksessä (HE 33/1997 vp s. 50) todetaan tältä osin, että valitusajan vielä kestäessä tehty tyytymisilmoitus olisi samalla jo mahdollisesti perille ajetun valituksen peruutus. Ilmoitus olisi sitova eikä sitä voisi peruuttaa. Näin ollen käräjäoikeuden ratkaisu tulisi ilmoituksen tarkoittamalta osalta välittömästi lainvoimaiseksi.

Ennen vastavalitusta koskevien säännösten säätämistä oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että rangaistukseen tyytynyt on menettänyt valitusoikeutensa ilmoittaessaan rangaistuslaitoksen johtajalle tyytyvänsä hänelle tuomittuun rangaistukseen ja ilmoittaessaan suostuvansa rangaistuksen täytäntöönpanoon (ks. esimerkiksi KKO 1974 II 75 ja KKO 1984 II 55). Kysymys on nyt siitä, onko hovioikeusmenettelyn uudistamisen yhteydessä oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 a §:ään (381/2003) säädetty mahdollisuus vastavalituksen tekemiseen muuttanut tätä vakiintunutta asetelmaa.

Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 a §:n 1 momentin mukaan valittajan vastapuoli voi tyytymättömyyttä ilmoittamatta valittaa osaltaan käräjäoikeuden tuomiosta. Edelleen saman luvun 14 b §:n mukaan vastavalitus raukeaa, jos valitus peruutetaan, raukeaa tai jätetään tutkimatta taikka sitä ei oteta enempään tutkintaan. Vielä saman luvun 14 c §:n mukaan muutoin vastavalituksen osalta noudatetaan, mitä valituksesta säädetään.

Asiaa tarkasteltaneen yhtäältä vastavalituksen tavoitteista ja tarkoitusperistä ja toisaalta tyytymisilmoituksen tavoitteista käsin. Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2006:2 ilmenevällä tavalla mahdollisuutta tehdä vastavalitus on perusteltu useilla erilaisilla näkökohdilla. On ensinnäkin kiinnitetty huomiota siihen, että vastavalituksen mahdollistama vastamuutoksenhaku on omiaan edistämään aineellista oikeudenmukaisuutta. Muutoksenhakuaste voi vastavalituksen johdosta saada tilaisuuden tarkastella asiaa yhtä laajasti kuin alioikeus eikä vain alkuperäisen valituksen kannalta. Muutoksia voidaan tällöin tehdä sekä alkuperäisen valittajan hyväksi että hänen vahingokseen.

Edelleen mahdollisuutta tehdä vastavalitus on perusteltu myös yleisellä tarpeella hillitä muutoksenhakua ja erityisesti välttää sellaisia tilanteita, joissa valittaja toimii yllätyksellisesti ja jopa vastapuolelle annettuja lupauksia rikkoen. Tästä näkökulmasta laaja vastavalitusmahdollisuus on hyvin perusteltavissa. Tällä voidaan tehokkaasti suojata alioikeuden ratkaisuun tyytynyttä osapuolta vastapuolen epälojaalia menettelyä vastaan. Laajaa mahdollisuutta tehdä vastavalitus puoltaa myös se näkökohta, että tuomio on muutoksenhaun näkökulmasta aina eri vaatimuksia koskeva kokonaisuus. Vastamuutoksenhaun tullessa ajankohtaiseksi on siten perusteltua palauttaa asianosaiselle mahdollisuus itse ratkaista, miltä osin hän uudessa tilanteessa eli vastapuolen valitettua tuomiosta pitää tarpeellisena itse hakea samaan tuomioon muutosta.

Nämä edellä selostetut vastavalituksen tueksi esitetyt seikat puoltavat tulkintaa, jonka mukaan vastavalitus olisi mahdollinen myös tyytymisilmoituksesta huolimatta.

Vangitun tyytymisen osalta voidaan puolestaan todeta, että tyytymisestä ja sitä seuranneesta rangaistuksen täytäntöönpanon aloittamisesta seuraa, että tuomio saa rangaistuksen osalta lainvoiman tuomittuun nähden. Jo mahdollisesti tehty tyytymättömyyden ilmoitus raukeaa ja tehty muutoksenhaku jätetään tutkimatta. Tyytymisilmoituksen mahdollisuutta voidaan perustella myös muutoksenhakutilanteen keventämiseen tähtäävillä intresseillä. Tyytymisilmoituksen kohdalla on nimenomaan korostettu myös sen lopullisuutta ja peruuttamattomuutta. Tyytymisilmoitus on myös vapaaehtoinen toimenpide, joka on mahdollista tehdä yksipuolisena ja tehdään tietoisena vastapuolen mahdollisuudesta hakea muutosta valitusajan puitteissa.

Nämä näkökohdat puoltavat sitä, että tyytymisilmoitus merkitsee myös estettä tehdä vastavalitus.

Yhteenveto ja johtopäätökset

Tyytymisilmoituksen ja vastavalituksen suhde on sääntelemättä. Edellä selostetulla tavalla vastavalituksen osalta noudatetaan muutoin, mitä valituksesta säädetään. Tyytymisilmoitus saa aikaan muun muassa sen, että mahdollisesti tehty tyytymättömyyden ilmoitus raukeaa ja tehty muutoksenhaku jätetään tutkimatta. Näin ollen tyytymisilmoitus käytännössä peruuttaa jo tehdyn muutoksenhaun. Tässä suhteessa voidaankin perustellusti kysyä, voiko vastavalitusmahdollisuus synnyttää uudestaan valitusmahdollisuuden, kun tyytymisilmoitus johtaisi jo tehdyn vastavalituksen tutkimatta jättämiseen.

Vastavalituksen tutkimisen puolesta ja sitä vastaan olevia perusteita tarkasteltaessa suurempi painoarvo asetettaneen vastavalituksen tutkimatta jättämistä puoltaville perusteille. Näin ollen rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 2 luvun 1 §:n mukaisen tyytymisilmoituksen ja suostumuksen rangaistuksen täytäntöönpanoon katsottaneen estävän myös vastavalituksen tekemisen. Hovioikeuden ratkaisua ei A:n osalta muutettane.