KKO:2007:68

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

A:n kanne Porvoon käräjäoikeudessa ja käräjäoikeuden päätös 17.1.2001

Porvoon käräjäoikeudessa oli tullut vireille A:ta vastaan nostettu velkomuskanne, jossa Startrading Oy -niminen yhtiö vaati A:lta suoritusta tämän antaman omavelkaisen takaussitoumuksen perusteella. Sen johdosta A oli Amerikan yhdysvalloissa kotipaikan omaaviin Raytheon Aircraft Credit Corporation ja Raytheon Aircraft Company -nimisiin yhtiöihin kohdistamassaan kanteessa takautumisoikeuden perusteella vaatinut näiltä yhtiöiltä sen määrän, joka hänet velvoitettaisiin suorittamaan Startrading Oy:lle. A vaati, että kanteet käsitellään samassa oikeudenkäynnissä.

Käräjäoikeus jätti A:n kanteen haastetta antamatta tutkimatta, koska vastaajat olivat yhdysvaltalaisia yhtiöitä, joilla oli kotipaikka Amerikan yhdysvalloissa ja koska niillä ei ollut omaisuutta Suomessa eivätkä ne harjoittaneet täällä elinkeinoa.

Asian oli ratkaissut laamanni Lars Karlsson.

Helsingin hovioikeuden päätös 12.4.2001

A:n valituksen johdosta hovioikeus lausui päätöksessään, että A:n kanne koski Suomessa annettuun takaussitoumukseen perustuvaa takautumisoikeutta ja se liittyi läheisesti suomalaisessa tuomioistuimessa vireillä olevaan toiseen kanteeseen. Vaikka vastaajayhtiöillä ei ollut kotipaikkaa tai täytäntöönpanokelpoista omaisuutta Suomessa, niillä kuitenkin oli A:n ilmoituksen mukaan lukuisia kiinteitä toimipaikkoja Brysselin ja Luganon yleissopimukseen liittyneiden sopimusvaltioiden alueella. Suomessa annettava tuomio olisi siten täytäntöönpantavissa sanottuun sopimukseen liittyneissä valtioissa. Asialla voitiin katsoa olevan sellainen yhteys Suomeen, jonka perusteella Porvoon käräjäoikeus oli toimivaltainen, ellei asiassa muuta myöhemmin ilmennyt.

Hovioikeus katsoi, ettei käräjäoikeuden olisi pitänyt jättää haastetta antamatta ja palautti asian käräjäoikeuteen käsittelyn jatkamista varten.

Asian olivat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Varpu Lahti, Paula Salonen ja Marja-Leena Virkkala. Esittelijä Kirsti Uusitalo.

Porvoon käräjäoikeuden päätös 13.6.2005

Käräjäoikeuden annettua haasteen ja vastaajayhtiöiden kiistettyä Porvoon käräjäoikeuden toimivallan asiassa käräjäoikeus totesi, että hovioikeuden palautuspäätöksen perusteena oli ollut A:n ilmoitus siitä, että vastaajayhtiöillä oli lukuisia kiinteitä toimipaikkoja Brysselin ja Luganon sopimukseen liittyneiden sopimusvaltioiden alueella. Siihen nähden hovioikeus oli katsonut Porvoon käräjäoikeuden toimivaltaiseksi tutkimaan kanteen, ellei asiassa myöhemmin muuta ilmennyt.

Edelleen käräjäoikeus lausui, että asian käsittelyn yhteydessä oli kuitenkin käynyt ilmi, ettei vastaajayhtiöillä ollut omaisuutta eikä toimipaikkaa Suomessa tai edellä mainittujen sopimusvaltioiden alueella. A ei myöskään ollut näyttänyt, että vastaajayhtiöillä olisi ollut saatavia sopimusvaltioiden alueella. Käräjäoikeus ei siten ollut toimivaltainen käsittelemään kannetta eikä asioiden yhdessä käsitteleminen ollut mahdollista. Sen vuoksi käräjäoikeus jätti kanteen tutkimatta.

Asian on ratkaissut laamanni Lars Karlsson.

Helsingin hovioikeuden päätös 7.2.2006

A valitti hovioikeuteen ja vaati asian palauttamista käräjäoikeuteen käsiteltäväksi samassa oikeudenkäynnissä häntä vastaan ajetun velkomuskanteen kanssa.

Hovioikeus totesi, että A oli Helsingissä 30.11.1997 sitoutunut omavelkaiseen takaukseen Raytheon Aircraft Corporation -nimisen yhtiön velasta Startrading Oy:lle, joka oli Porvoon käräjäoikeudessa vaatinut A:lta suoritusta sanotun takaussitoumuksen perusteella. A:n Raytheon Aircraft Credit Corporationia ja Raytheon Aircraft Companya vastaan käräjäoikeudessa nostama kanne koskee takautumisoikeutta siitä määrästä, joka A velvoitettaisiin suorittamaan Startrading Oy:lle.

Raytheon Aircraft Credit Corporationin ja Raytheon Aircraft Companyn kotipaikka on Amerikan yhdysvalloissa. Suomen tuomioistuinten kansainvälistä toimivaltaa ratkaistaessa on toimivallan edellytykseksi oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa asetettu, että jutun asianosaisilla tai riidan kohteella on tosiasiallista, ulkoista yhteyttä Suomeen ja sen lainkäyttö- tai täytäntöönpanoelimiin.

Hovioikeus totesi edelleen, että A:n kanne koski Suomessa annettuun takaussitoumukseen perustuvaa takautumisoikeutta ja se liittyi läheisesti suomalaisessa tuomioistuimessa vireillä olevaan toiseen kanteeseen, jonka asianosaiset olivat suomalaisia. Takausasiakirja oli laadittu Suomessa suomen kielellä ja siihen liittyvät velvoitteet täytettäisiin Suomessa. Startrading Oy oli kanteessaan väittänyt, että Raytheon Aircraft Corporation ei ollut maksanut eikä tulisikaan maksamaan velkaansa Startrading Oy:lle. A ja Raytheon Aircraft Credit Corporation olivat asiassa väittäneet, ettei velkasuhdetta ollut tai se oli ainakin päättynyt, ja Raytheon Aircraft Company oli lausunut, ettei se ole ollut velka- taikka missään muussakaan sopimussuhteessa Startrading Oy:hyn.

Tässä tilanteessa Startrading Oy:n nostaman pääkanteen ja A:n nostaman regressikanteen voitiin katsoa liittyvän niin olennaisesti toisiinsa ja johtuvan niin olennaisesti samasta perusteesta, että oli perusteltua ulottaa oikeudenkäymiskaaren 10 luvun tarkoittama kansallinen asiayhteysoikeuspaikka myös kansainväliseen toimivaltaan ja katsoa A:n nostamalla kanteella olevan sellainen asiayhteys Suomeen, joka perusti suomalaiselle tuomioistuimelle toimivallan. Sen vuoksi käräjäoikeuden ei olisi tullut jättää A:n regressikannetta tutkimatta.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käräjäoikeuteen käsittelyn jatkamista varten.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Paula Koski, Helena Sunila ja Heikki Rautiola.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Raytheon Aircraft Credit Corporationille ja Raytheon Aircraft Companylle myönnettiin valituslupa. Yhtiöt vaativat valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden ratkaisun varaan.

A vaati vastauksessaan hovioikeuden päätöksen pysyttämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Raytheon Aircraft Credit Corporation ja Raytheon Aircraft Company (jäljempänä vastaajayhtiöt) ovat väittäneet, ettei Porvoon käräjäoikeudella ole kansainvälistä toimivaltaa tutkia A:n niihin kohdistamaa kannetta.

2. A:n yhtiöitä vastaan nostama kanne on johtunut siitä, että Porvoon käräjäoikeudessa oli tullut vireille häneen kohdistettu velkomuskanne, jossa Startrading Oy -niminen suomalainen yhtiö vaati suoritusta hänen omavelkaiseksi takaukseksi nimetyssä asiakirjassa antamansa sitoumuksen perusteella. A on kanteellaan vaatinut vastaajayhtiöiltä sen määrän, joka hänet voitiin velvoittaa suorittamaan Startrading Oy:n kanteen perusteella sanotulle yhtiölle. A on vaatinut näiden kanteiden käsittelemistä samassa oikeudenkäynnissä, koska ne liittyvät läheisesti toisiinsa ja johtuvat olennaisesti samasta perusteesta.

3. A on lausunut, että hänen nostamassaan kanteessa on kysymys oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitetusta takautumissaatavaa koskevasta kanteesta, joka saman luvun 7 §:ssä säädetyin edellytyksin voidaan oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 7 a §:n nojalla tutkia siinä tuomioistuimessa, jossa alkuperäinen kanne on vireillä. A:n mukaan viimeksi mainittu säännös määrittää suoraan myös tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan. Edelleen A on viitannut tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskeviin Brysselin yleissopimukseen (26.3.1999/395, SopS 26/1999) ja Luganon yleissopimukseen (28.6.1993/613, SopS 44/1993), ja katsonut niiden ilmentävän yleistä kansainvälisen prosessioikeuden periaatetta, jonka mukaan olennaisesti samasta perusteesta johtuvat kanteet on käsiteltävä samassa oikeudenkäynnissä. Lisäksi A on vedonnut eräisiin muihin seikkoihin, joiden hän on katsonut osoittavan, että hänen kanteellaan on kiinteä tosiasiallinen yhteys Suomeen.

4. Oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 5 §:n 1 momentissa säädetään, että jos asianosainen sen varalta, että hän häviää asian, haluaa esittää kolmatta vastaan takautumisvaatimuksen tai vahingonkorvausvaatimuksen tai siihen rinnastettavan muun vaatimuksen, hän saa nostaa tällaista vaatimusta koskevan kanteen käsiteltäväksi samassa oikeudenkäynnissä tuon asian kanssa. Luvun 7 §:n 1 momentin mukaan kanteiden käsitteleminen samassa oikeudenkäynnissä edellyttää, että kanteet on nostettu samassa tuomioistuimessa, että tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään yhdistettävät kanteet ja että kanteet voidaan käsitellä samanlaisessa oikeudenkäyntimenettelyssä. Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 7 a §:n 2 momentista ilmenee, että edellä tarkoitettu kanne voidaan tutkia siinä tuomioistuimessa, jossa alkuperäinen kanne on vireillä.

5. Korkein oikeus toteaa, että kysymyksessä olevissa lainkohdissa tarkoitettu toimivaltaperuste koskee tilannetta, jossa kanteet kuuluisivat erillisinä kanteina tuomioistuinten alueellisen toimivaltajaon perusteella eri tuomioistuinten käsiteltäviksi, mutta jossa ne keskinäisen asiayhteyden vuoksi voidaan käsitellä samassa oikeudenkäynnissä. Asiallinen liityntä kanteiden välillä perustaa tällaisessa tapauksessa alueellisen toimivallan tuomioistuimelle, jossa alkuperäinen kanne oli tullut vireille. Korkein oikeus katsoo, ettei kyseisten säännösten pohjalta voida päätyä siihen johtopäätökseen, että säännökset myös osoittaisivat suomalaisen tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan, vaan huomioon on otettava Suomessa voimassa olevat kansainvälisen prosessioikeuden periaatteet.

6. Suomalaisen tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan määräytymisessä on lähtökohtana, että asialla on riittävä liityntä Suomeen. Asianosaisilla tai riidan kohteella tulee olla tosiasiallista, ulkoista yhteyttä Suomeen, lähinnä täällä oleviin lainkäyttö- ja täytäntöönpanoelimiin.

7. Niin kuin hovioikeuden päätöksestä ilmenee, A:n Suomessa antamalla ja täällä täytettävällä sitoumuksella ja häneen sen perusteella kohdistetulla suomalaisen yhtiön velkomuskanteella on asiallinen liityntä Suomeen. Tämä ei kuitenkaan sinänsä merkitse, että myös A:n ulkomaisia vastaajia kohtaan nostamalla kanteella olisi tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan perustava liityntä Suomeen. A:n kanteen vastaajayhtiöiden kotipaikka on Amerikan yhdysvalloissa. Vastaajayhtiöiden ei ole edes väitetty olevan osapuolina sanotussa sitoumuksessa eivätkä yhtiöt ilmoituksensa mukaan olleet olleet siitä edes tietoisia ennen tätä oikeudenkäyntiä.

8. Yhdysvaltalaiset vastaajayhtiöt ovat esittämillään perusteilla yhtäältä kiistäneet takaussitoumuksessa mainitun päävelkasuhteen olemassaolon kokonaan ja toisaalta väittäneet, että velkasuhde oli ainakin päättynyt. Yhtiöiden mukaan niiden ja Startrading Oy:n välinen sopimussuhde ei ollut lainkaan liittynyt A:n Startrading Oy:lle antamaan takaussitoumukseen. A on tosin vedonnut siihen, että Startrading Oy oli ilmoittanut, että takaussitoumuksessa mainittu velka oli erääntynyt maksettavaksi ja että vastaajayhtiöt olivat jättäneet sen maksamatta, mutta A oli kuitenkin käräjäoikeudessa velkomuskanteeseen vastatessaan asettanut kyseenalaiseksi kyseisen velkasuhteen olemassaolon.

9. Edellä esitettyyn nähden Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole osoitettu, että A:n vastaajayhtiöihin kohdistamalla takautumisvaatimuksella olisi tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan kannalta riittävä liityntä Suomeen.

10. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että asioiden keskinäiseen asialliseen yhteyteen pohjautuva toimivaltaperuste tunnustetaan sinänsä edellä kohdassa 3 mainituissa Brysselin ja Luganon yleissopimuksissa samoin kuin Brysselin yleissopimusta seuranneessa Neuvoston asetuksessa N:o 44/2001 (ns. Bryssel I -asetus), kunkin mainitun säännöstön 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kun kussakin säännöstössä (4 artiklan 1 kohta) on todettu, että vastaajan kotipaikan ollessa jäsenvaltioiden ulkopuolella kunkin jäsenvaltion tuomioistuinten toimivalta määräytyy kyseisen jäsenvaltion lain mukaisesti, jäävät Amerikan yhdysvalloissa kotipaikan omaavat vastaajayhtiöt näiden säännöstöjen soveltamisen ulkopuolelle.

11. Arvioitaessa sitä, olisiko tässä tapauksessa kuitenkin perusteltua soveltaa analogisesti kyseisten eurooppalaisten säännöstöjen mukaista asiayhteyteen nojautuvaa toimivaltaperustetta, voidaan todeta, että asioiden keskinäinen yhteys kuuluu näiden säännöstöjen systematiikassa tuomioistuimen erityisten toimivaltaperusteiden sääntelyn piiriin. Siten sanottu toimivaltaperuste merkitsee jäsenvaltioidenkin kesken poikkeusta tuomioistuimen toimivallan määräytymisen yleisistä lähtökohdista ja perusteen soveltaminen edellyttää säännöstöissä säänneltyjen edellytysten täyttymistä.

12. Korkein oikeus toteaa, että vastaajayhtiöt ovat kiistäneet niihin kohdistetun kanteen perusteeksi ilmoitetun päävelkasuhteen velvoittavuuden ja ainakin sen liittymisen A:n Startrading Oy:lle antamaan takaussitoumukseen. Myös A, jolla ei ilmoituksensa mukaan ollut ollut edes tietoa vastaajayhtiöiden ja Startrading Oy:n välisistä oikeussuhteista, on asettanut kyseenalaiseksi mainitun velkasuhteen olemassaolon. Näistä syistä ja ottaen huomioon edellä kohdassa 11 esitetty ei ole perustetta katsoa Porvoon käräjäoikeudella olevan asiassa toimivaltaa myöskään nyt kysymyksessä olevien eurooppalaisten säännöstöjen ilmentämien, asiayhteysoikeuspaikkaa koskevien periaatteiden pohjalta.

13. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei Porvoon käräjäoikeus ole toimivaltainen tutkimaan A:n siellä vastaajayhtiöitä vastaan nostamaa kannetta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Liisa Mansikkamäki, Juha Häyhä, Timo Esko ja Soile Poutiainen. Esittelijä Jukka Sippo.