KKO:2007:82

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Joensuun käräjäoikeuden tuomio 31.8.2004

Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta syytekohdassa 1 törkeän kiristyksen yrityksestä. Syytteen mukaan A oli 6.4.2003 yrittänyt pakottaa asianomistaja B:n väkivallalla ja uhkaamalla myöhemmin käyttää väkivaltaa luopumaan taloudellisesta edusta, johon A:lla ei ollut ollut laillista oikeutta.

Syytteen mukaan A oli muun muassa uhannut ampua B:tä polviin sekä "katkoa" uudelleen tämän leukaluut vaatien B:tä maksamaan hänelle väittämäänsä 600 euron velkaa, vaikka tosiasiassa velkaa ei ollut olemassa. A oli kuljettanut B:tä henkilöautolla tämän isoäidin asunnolle vaatien siellä B:tä pyytämään isoäidiltään rahaa ja luovuttamaan rahasumman A:lle. Sitten A oli kuljettanut B:tä vastoin tämän tahtoa henkilöautolla isoäidin asunnolta eräälle voimalaitokselle, jossa A oli tarttunut B:tä rinnuksista kiinni ja nostanut tämän voimalaitoksen sillan kaiteen yli sekä uhannut pudottaa B:n kaiteen yli virtaan ellei tämä seuraavaan päivään mennessä maksanut velkaa takaisin.

Syytteen mukaan A oli mainitulla menettelyllään yrittänyt pakottaa B:n luovuttamaan hänelle väittämänsä velan suoritukseksi 600 euroa uhkaamalla B:tä vakavanlaatuisella rikoksella, joka vaarantaisi tämän hengen ja terveyden. Tekoa oli pidettävä myös kokonaisuutena arvioiden törkeänä huomioon ottaen teko-olosuhteet ja se, että B:n henkeä oli uhattu.

Heti tapahtumien jälkeen yöllä poliisin puhuttelussa B oli kertonut tapahtumista siten kuin syytteessä on kerrottu. Seuraavana aamuna B oli puhelimitse poliisille sanonut liioitelleensa tapahtumia. Myöhemmin esitutkinnassa B oli kertonut, ettei A ollut häntä pakottanut tai uhannut.

Käräjäoikeuden peruutetussa pääkäsittelyssä 29.1.2004 B oli ilmoittanut, ettei halua tulla asiassa todistelutarkoituksessa kuulluksi. Pääkäsittelyssä 20.8.2004 B ei ollut henkilökohtaisesti läsnä. Hänen asiamiehensä ilmoitti, ettei B:llä ollut asiassa vaatimuksia.

Vastaaja A kiisti menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla.

Käräjäoikeus päätyi asiassa esitetyn todistelun perusteella siihen, että A:n oli näytetty menetelleen muutoin syytekohdassa kuvatulla tavalla, mutta asiassa oli jäänyt näyttämättä A:n nostaneen B:n voimalaitoksen sillan kaiteen yli. A oli kuitenkin uhannut tehdä niin. Käräjäoikeus tuomitsi A:n syytekohdan 1 osalta törkeän kiristyksen yrityksestä ja eräistä muista hänen syykseen luetuista rikoksista yhteiseen 1 vuoden 7 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Pekka Janhunen ja lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 5.9.2006

A valitti hovioikeuteen vaatien muun ohella, että syyte kohdan 1 törkeän kiristyksen yrityksen osalta hylätään.

Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn. Syyttäjä oli nimennyt muun muassa asianomistaja B:n todistelutarkoituksessa kuultavaksi ja hovioikeus oli kutsunut B:n pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti 500 euron sakon uhalla. Asianomistaja B ei saapunut pääkäsittelyyn, mutta häntä kuultiin pääkäsittelyssä puhelimitse. B kertoi, ettei A ollut häntä pakottanut tai uhkaillut eikä hän ollut koskaan pelännyt A:ta. Muutoin hovioikeudessa kuultiin samat henkilöt kuin käräjäoikeudessa.

Hovioikeus totesi, että B:n kertomus oli ollut välttelevä. Kolmen todistajan kertomukset olivat olleet johdonmukaisia ja yhdensuuntaisia ja ne tukivat B:n heti tapahtumien jälkeen poliisin puhuttelussa kertomaa. Vastaaja A:n ja tämän seurassa tapahtuma-aikana olleen henkilön kertomuksia hovioikeus ei pitänyt uskottavina. Hovioikeus katsoi, ettei hovioikeudessa esitetty selvitys antanut aihetta toisenlaiseen lopputulokseen kuin mihin käräjäoikeus oli päätynyt. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juha Voutilainen, Pertti Jokinen ja Heimo Kiviranta.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että syyte törkeän kiristyksen yrityksen osalta hylätään ja että rangaistusta tämän vuoksi alennetaan.

Vastauksessaan syyttäjä vaati valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja sovellettava lainkohta

1. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko asianomistaja B:tä voitu kuulla hovioikeuden pääkäsittelyssä puhelimitse.

2. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:stä ilmenevän pääsäännön mukaan todistajaa tai muuta todistelutarkoituksessa kuultavaa henkilöä kuten asianomistajaa on kuultava siten, että hän on henkilökohtaisesti läsnä pääkäsittelyssä. Tämän välittömän kuulemisen pääsäännön tarkoituksena on turvata tuomioistuimen mahdollisuudet arvioida kertomuksen uskottavuutta. Poikkeuksellisesti kuulemisen välittömyydestä voidaan luopua ja kuuleminen voidaan toimittaa teknisin apuvälinein, kuten videota tai puhelinta käyttäen, jolloin kuultava ei ole henkilökohtaisesti läsnä pääkäsittelyssä.

3. Puhelimitse kuulemisesta säädetään oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 34 a §:n 1 ja 3 momentissa. Näiden säännösten mukaan muun muassa asianomistajaa voidaan kuulla pääkäsittelyssä hänen henkilökohtaisesti läsnä olematta puhelimitse, jos tuomioistuin harkitsee tämän soveliaaksi ja kuultavan kertomuksen uskottavuutta voidaan luotettavasti arvioida ilman hänen henkilökohtaista läsnäoloaan.

4. Toisaalta hovioikeusmenettelyä koskevan oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 24 a §:n 2 momentin mukaan muun muassa sellaista käräjäoikeudessa kuultua asianosaista, jonka kertomuksen uskottavuus voidaan luotettavasti arvioida ilman hänen henkilökohtaista läsnäoloaan, voidaan kuulla hovioikeuden pääkäsittelyssä puhelinta käyttäen, jos sitä voidaan pitää soveliaana.

5. Kun viimeksi mainittu säännös koskee vain käräjäoikeudessa kuultua asianosaista ja kun B:tä ei ollut käräjäoikeudessa todistelutarkoituksessa kuultu, tässä tapauksessa B:n hovioikeudessa puhelimitse toimitettua kuulemista on arvioitava oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 34 a §:n mukaan.

6. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 34 a §:n 1 momentin 2 kohdan ja 3 momentin mukaan puhelimitse kuulemisen edellytyksenä on ensiksikin, että kuultavan kertomuksen uskottavuutta voidaan luotettavasti arvioida ilman hänen henkilökohtaista läsnäoloaan (uskottavuusedellytys), ja toiseksi, että tuomioistuin havaitsee tällaisen kuulemisen soveliaaksi (soveliaisuusedellytys). Sanotun 34 a §:n säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan soveliaisuusedellytyksen harkinnalla tarkoitetaan tuomioistuimelle annettua tapauskohtaista harkintavaltaa. Kun lainkohdassa säädetty poikkeuksellisen kuulemismenettelyn ensisijainen edellytys täyttyy, tulee tuomioistuimen vielä punnita tapauksen olosuhteita kokonaisuudessaan ja sen pohjalta arvioida, onko poikkeuksellinen kuuleminen kuitenkaan lopulta soveliasta (HE 190/2002 vp s. 29). Näin ollen lainkohtaa tässä tapauksessa sovellettaessa ensin on selvitettävä, täyttyykö uskottavuusedellytys.

Milloin uskottavuutta voidaan arvioida kuultavan läsnä olematta

7. Lain esitöiden mukaan puhelimitse kuulemisen ala on tarkoitettu suppeaksi, koska puhelinkuulemisessa ei voida puhua varsinaisesta todistelun välittömyydestä. Puhelimitse voitaisiin kuulla esimerkiksi asiantuntijaa tai asiantuntevaa todistajaa sellaisesta kysymyksestä, joka ei ole erityisen altis uskottavuusongelmille. Kysymykseen voisi tulla esimerkiksi oikeuslääkärin tai muun lääkärin kuuleminen, jotka ovat antaneet lausuntonsa kirjallisesti. Myös pienehköjen yksityiskohtien kysyminen todistajalta tai asianomistajalta saattaisi käydä puhelimitse. Puhelimitse kuuleminen on siis tarkoitettu sellaisiin tilanteisiin, joissa uskottavuuden arviointi on helppoa tai joissa ei oikeastaan ole kyse lainkaan kuultavan uskottavuudesta. Sitä vastoin se ei tulisi kysymykseen, jos kuultavan kertomuksen uskottavuudesta on mahdollisesti tulossa kiistaa (HE 190/2002 vp s. 32 - 33).

8. Hovioikeudessa asianosaiset ovat suostuneet B:n puhelimitse kuulemiseen. Korkein oikeus toteaa, että asianosaisten suostumuksella saattaa olla merkitystä lähinnä silloin, kun arvioidaan, onko kuulemista pidettävä soveliaana. Sen sijaan uskottavuusedellytystä on harkittava etupäässä muilla perusteilla.

Korkeimman oikeuden kannanotto

9. A:ta vastaan nostetun syytteen teonkuvaus on ollut yhdenmukainen sen kertomuksen kanssa, jonka B antoi poliisin alustavassa puhuttelussa. Käräjäoikeus, jossa B:tä ei henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa kuultu, katsoi syytteen toteennäytetyksi lukuun ottamatta erästä kokonaisuuden kannalta epäolennaista yksityiskohtaa. Käräjäoikeus piti uskottavana B:n alustavassa poliisin puhuttelussa antamaa kertomusta, jota tukivat kolmen todistajan kertomukset. Lisäksi käräjäoikeus katsoi, että B oli esitutkinnassa muuttanut alkuperäistä kertomustaan, koska hän pelkäsi A:ta. Vastaaja A:n ja yhden todistajan kertomuksia, jotka olivat ristiriidassa muun selvityksen kanssa, mutta samansuuntaisia kuin B:n esitutkintakertomus, käräjäoikeus ei pitänyt uskottavina.

10. Valituksessaan hovioikeuteen A kiisti edelleen syytteen ja katsoi käräjäoikeuden arvioineen näytön väärin. A vetosi erityisesti siihen, että B:n esitutkintakertomus, jonka mukaan A ei ollut B:tä pakottanut tai uhannut, vastasi tapahtumia ja että B:n alustavassa poliisin puhuttelussa antama kertomus ei pitänyt paikkaansa. B:n esitutkintakertomus tuki A:n kertomusta ja sen todistajan kertomusta, jota käräjäoikeus ei pitänyt uskottavana. Vastauksessaan syyttäjä katsoi käräjäoikeuden arvioineen näytön oikein ja nimesi B:n hovioikeudessa kuultavaksi todistelutarkoituksessa.

11. Käräjäoikeuden tuomion, A:n valituksen ja syyttäjän vastauksen perusteella on ollut selvää, että B:n kuulemisessa hovioikeudessa on ollut kysymys ensiksikin siitä, kumman hänen antamansa kertomuksen mukaista tapahtumain kulkua on pidettävä luotettavampana, hänen alustavassa poliisin puhuttelussa antamaansa vai hänen esitutkintakertomuksensa mukaista, ja toiseksi siitä, miksi kertomukset eroavat toisistaan. Kun näitä kysymyksiä arvioidaan B:n hovioikeudessa tapahtuneen kuulemisen perusteella, kyse on silloin hänen hovioikeudessa antamansa kertomuksen uskottavuudesta. Tätä hovioikeus on arvioinutkin, kun se on tuomionsa perusteluissa lausunut B:n puhelimitse antaman kertomuksen olleen välttelevä. Näistä syistä B:n hovioikeudessa antaman kertomuksen uskottavuuden arvioiminen on ollut valituksen käsittelyn kannalta keskeinen ja kiistanalainen kysymys, jota ei ole voitu luotettavasti arvioida kuulemalla B:tä puhelimitse.

12. Siten hovioikeuteen henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa kuultavaksi haastetun B:n kuulemisessa on ollut kyse B:n antaman kertomuksen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 34 a §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta uskottavuuden arvioinnista. Arviointia ei voida tehdä luotettavasti ilman B:n henkilökohtaista läsnäoloa hovioikeuden pääkäsittelyssä. Näin ollen hovioikeus ei olisi saanut kuulla B:tä puhelimitse.

13. B:n henkilökohtainen kuuleminen ja syytekohdan 1 käsittely muutoinkin tapahtuu soveliaimmin hovioikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan syytekohdan 1 ja tuomitun rangaistuksen osalta. Asia palautetaan näiltä osin hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi, jonka tulee ottaa se ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kati Hidén, Mikael Krogerus, Pertti Välimäki ja Juha Häyhä. Esittelijä Timo Ojala.