KKO:2007:86

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Hakemus ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

Tapio L oli hakemuksessaan käräjäoikeudessa vaatinut, että lapsen tapaamisoikeudesta 23.3.1998 vahvistettu sopimus määrätään täytäntöönpantavaksi ja että Katriina L velvoitetaan sakon uhalla täyttämään sopimus, koska tapaamisoikeus oli jäänyt toteutumatta Katriina L:n menettelyn vuoksi. Katriina L oli vastauksessaan ilmoittanut noudattaneensa sopimusta ja suostuvansa sen noudattamiseen edelleenkin. Katriina L:n ilmoituksen mukaan tapaamisoikeus oli jäänyt toteutumatta Tapio L:n laiminlyötyä sen.

Käräjäoikeuden päätös 3.10.2005

Käräjäoikeus totesi, että kysymyksessä oli asia, jossa sovinto oli sallittu, ja että Katriina L oli vastauksessaan suostunut noudattamaan tapaamisoikeudesta vahvistettua sopimusta. Koska Katriina L oli suostunut hakemukseen, ei ollut tarpeen tutkia Tapio L:n väitettä siitä, että Katriina L ei ollut sallinut lapsensa ja Tapio L:n tapaamisia eikä myöskään Katriina L:n väitettä siitä, että tapaamisoikeus oli jäänyt toteutumatta Tapio L:stä johtuneista syistä. Käräjäoikeus velvoitti Katriina L:n 500 euron sakon uhalla sallimaan lapsen ja hakijan väliset tapaamiset 23.3.1998 vahvistetun sopimuksen mukaisesti. Käräjäoikeuden päätös jäi lainvoimaiseksi.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Hannele Lindholm.

Helsingin hovioikeuden päätös 13.11.2006

Katriina L kanteli hovioikeuteen ja vaati käräjäoikeuden päätöksen poistamista, kun käräjäoikeus oli tulkinnut väärin Katriina L:n vastauksen ja jättänyt selvittämättä hänen väitteensä siitä, että tapaamisoikeus oli jäänyt toteutumatta Tapio L:stä johtuneista syistä ja kun käräjäoikeudessa ei ollut toimitettu pääkäsittelyä.

Hovioikeus totesi, etteivät asianosaiset olleet käräjäoikeudessa vaatineet asian käsittelyä hakemusasian istunnossa. Käräjäoikeuden ei voitu katsoa menetelleen virheellisesti käyttäessään lainmukaista harkintavaltaansa tehdä kansliapäätös ja velvoittaa Katriina L:n sakon uhalla noudattamaan sopimusta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heljä Järvelä, Eero Karttunen, Anita Stenberg. Esittelijä Anu Kuokkanen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Katriina L:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan Katriina L vaati, että käräjäoikeuden päätös poistetaan. Tapio L ei antanut häneltä pyydettyä vastausta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Käräjäoikeuden käsiteltävänä on ollut Tapio L:n hakemus lapsen tapaamisoikeutta koskevan vahvistetun sopimuksen määräämisestä täytäntöönpantavaksi ja uhkasakon asettamisesta Katriina L:lle. Tapio L oli hakemuksessaan ilmoittanut, että Katriina L ei ollut suostunut siihen, että lapsi ja hän tapaavat sopimuksen mukaisesti. Tämän takia tapaamiset eivät olleet onnistuneet maaliskuun 2005 jälkeen.

2. Katriina L oli ilmoittanut vastauksessaan, että hän oli noudattanut vahvistettua sopimusta ja että hän edelleen suostuu sopimuksen mukaisiin tapaamisiin. Lisäksi Katriina L oli vastauksessaan kertonut, että Tapio L ei ollut millään tavalla yrittänyt olla yhteydessä lapseen tai häneen maaliskuun 2005 jälkeen. Vastauksensa lopuksi Katriina L oli todennut, että Tapio L:n oma käytös oli aiheuttanut sen, että tapaamiset eivät olleet toteutuneet.

3. Kuten lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain (täytäntöönpanolaki) esitöistäkin (LaVM 7/1996 vp s. 4) ilmenee, täytäntöönpanomääräyksen antamisen edellytyksenä on, että määräys on tarpeellinen. Jos tapaamisoikeuden täytäntöönpanoasiassa toinen osapuoli riitauttaa määräyksen tarpeellisuuden, hakijan tulee osoittaa, että toinen on menettelyllään estänyt lapsen ja hakijan väliset tapaamiset.

4. Katriina L:n käräjäoikeudelle antamasta vastauksesta on selvästi ilmennyt, että Katriina L on katsonut tapaamisten estyneen Tapio L:n syystä eikä hänen syystään. Katriina L on tällä väitteellään kiistänyt Tapio L:n hakeman täytäntöönpanomääräyksen tarpeellisuuden. Näin ollen hakemuksen hyväksymisen perusedellytyksenä oleva määräyksen tarpeellisuus on tullut riitaiseksi.

5. Kun asia on tullut tällä tavalla riitaiseksi, käräjäoikeus ei olisi saanut ratkaista asiaa välittömästi, vaan sen olisi tullut jatkaa asian käsittelyä joko selvittämällä Tapio L:n hakeman määräyksen tarpeellisuus tai määräämällä suoritettavaksi täytäntöönpanolain 6 §:n mukainen sovittelu.

6. Näin ollen asian käsittelyssä käräjäoikeudessa on tapahtunut sellainen oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdassa tarkoitettu oikeudenkäyntivirhe, joka on olennaisesti vaikuttanut asian lopputulokseen. Kun lisäksi on ilmeistä, että asianosaisten lapsen huoltoa ja tapaamista koskevissa, vastedes mahdollisesti esille tulevissa asioissa käräjäoikeuden päätös voi olla Katriina L:n kannalta merkityksellinen siitäkin huolimatta, että uhkasakko vanhenee kahdessa vuodessa uhkasakkolain 13 §:n säätämällä tavalla, poistetaan käräjäoikeuden päätös.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja käräjäoikeuden päätös poistetaan. Helsingin käräjäoikeus määrätään viivytyksettä ilman erillistä ilmoitusta ottamaan asia uudelleen käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Mikko Tulokas, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Kirsti Uusitalo.