KKO:2008:30

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Väliintulovaatimus Varkauden käräjäoikeudessa

Pääasiaa koskevassa oikeudenkäynnissä Lappia Hotels Invest Oy ja Raili P olivat kumpikin erikseen vaatineet vahvistettavaksi, että heillä oli Asunto Oy Varkauden Savontie 30:ltä kanteissa yksilöidyt vuokravastikkeiden menetystä ja huoneistojen myyntihintojen arvonalennusta koskevat saatavat. Asunto-osakeyhtiö myönsi vaatimukset oikeiksi.

Asunto-osakeyhtiön velkojana Lujatalo Oy katsoi, että mainitun oikeudenkäynnin tarkoituksena oli vahvistaa perusteeton saatava ja siten estää tai vaikeuttaa Lujatalo Oy:n perintätoimia asunto-osakeyhtiön velkojana. Sen vuoksi Lujatalo Oy vaati, että se saa sivuväliintulijana osallistua pääasiaa koskevaan oikeudenkäyntiin ja että pääasiaa koskevat kanteet hylätään tai jätetään tutkimatta. Lappia Hotels Invest Oy ja Raili P vaativat väliintulovaatimuksen hylkäämistä.

Käräjäoikeuden päätös 13.6.2006

Väliintulovaatimuksen johdosta antamassaan päätöksessä käräjäoikeus lausui, että oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 8 §:n mukaisella väliintulijalla piti olla väliintulointressi. Velkojan sitä koskeva intressi, että velallinen ei tulisi toisen velkojan kanteen johdosta maksukyvyttömäksi, oli oikeuskirjallisuuden mukaan väliintulointressinä kelvoton. Pelkkä taloudellinen intressi ei yleensä riittänyt perustamaan väliintulointressiä. Käräjäoikeus katsoi, ettei Lujatalo Oy:n ilmoittama syy väliintuloonsa ollut oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 8 §:ssä tarkoitettu väliintuloperuste, minkä lisäksi yhtiön toimet, sen vastustaessa asunto-osakeyhtiön vastaajana myöntämiä kanteita, olivat saman luvun 10 §:n 1 momentissa edellytetyn vastaisesti ristiriidassa asianosaisten toimien kanssa.

Käräjäoikeus hylkäsi Lujatalo Oy:n vaatimuksen osallistua väliintulijana pääasiaa koskevaan oikeudenkäyntiin.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Sirpa Pakkala.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 22.2.2007

Lujatalo Oy valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen toistaen väliintulovaatimuksensa. Lappia Hotels Invest Oy, Raili P ja asunto-osakeyhtiö vastustivat Lujatalo Oy:n vaatimusta.

Hovioikeus katsoi, että kun Lujatalo Oy:n tarkoituksena oli sekä kantajien että vastaajan kannasta poiketen kiistää pääasiassa esitetyt vaatimukset, kysymys ei ollut oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 8 §:ssä tarkoitetusta väliintuloon oikeuttavasta tilanteesta. Kysymyksessä ei ollut myöskään mainitun luvun 10 §:n 2 momentissa tarkoitettu asia. Hovioikeus kuitenkin totesi, että oikeuskäytännössä oli poikkeuksellisesti, kun kanne oli katsottu nostetun tarkoituksin estää toista käyttämästä oikeuttaan tai kun kanteen myöntäminen oli saattanut merkitä väliintuloa hakevalle korjaamatonta vahinkoa, sallittu asianosaistahoon nähden ulkopuoliselle väliintulo-oikeus ja puhevalta (KKO 1950 I 25 ja KKO 1995:213).

Hovioikeus totesi, että kanteessa oli vaadittu vahvistustuomiota 540 000 euron suuruiselle eli huomattavan suurelle saatavamäärälle. Asunto-osakeyhtiö oli aikaisemmassa oikeudenkäynnissä velvoitettu suorittamaan Lujatalo Oy:lle yhteensä noin 160 000 euroa. Hovioikeudelle annetun ilmoituksen mukaan kantajat omistivat kaikki asunto-osakeyhtiön osakkeet, joten he voivat viime kädessä ratkaista myös sen, miten asunto-osakeyhtiö suhtautui heidän kanteisiinsa. Yhtiön myönnettyä kanteet oikeaksi asiassa oli hovioikeuden mukaan kiinnitettävä huomiota siihen Lujatalo Oy:n väitteeseen, että kanteilla ja niiden myöntämisellä oli tarkoitus estää Lujatalo Oy:n perintätoimet asunto-osakeyhtiötä vastaan tai vaikeuttaa niitä. Hovioikeus katsoi Lujatalo Oy:n saattaneen todennäköiseksi, että selostettu menettely voi aiheuttaa sille tappiota asunto-osakeyhtiön ehkä tullessa kanteen hyväksymisen kautta maksukyvyttömäksi. Tästä syystä yhtiölle oli myönnettävä väliintulo-oikeus ja puhevalta asiassa.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja määräsi, että pääasian käsittelyä oli jatkettava käräjäoikeudessa siten, että myös Lujatalo Oy:llä oli siinä puhevalta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Paavo Eestilä, Matti Hakkarainen ja Heimo Kiviranta. Esittelijä Kirsi-Marja Kultala.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Lappia Hotels Invest Oy:lle, Raili P:lle ja Asunto Oy Varkauden Savontie 30:lle myönnettiin valituslupa.

Yhteisessä valituksessaan valittajat vaativat, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen varaan.

Lujatalo Oy vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Väliintulo-oikeudesta yleisesti

1. Sivullisen vaatimasta väliintulo-oikeudesta riita-asian oikeudenkäynnissä on säädetty oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 8 §:ssä. Tämän lainkohdan mukaan, jos joku, joka ei ole asianosaisena oikeudenkäynnissä, väittää, että asia koskee hänen oikeuttaan, ja esittää todennäköisiä syitä väitteensä tueksi, hän saa osallistua väliintulijana jommankumman asianosaisen puolella oikeudenkäyntiin.

2. Väliintulijaksi pyrkivän on siis kyettävä saattamaan todennäköiseksi, että oikeudenkäynnissä käsiteltävä asia oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla "koskee hänen oikeuttaan". Oikeuskirjallisuudessa (esim. Lappalainen, Siviiliprosessioikeus I 1995, s. 348, ja Jokela, Oikeudenkäynti II 2002, s. 279) on katsottu väliintulo-oikeuden ratkeavan sillä perusteella, voidaanko väliintulijaksi pyrkivällä katsoa olevan hyväksyttävä oikeudellinen intressi päästä ulkopuolisena vaikuttamaan oikeudenkäynnin lopputulokseen. Pelkästään taloudellinen intressi, esimerkiksi velkojan intressi estää velallisen tuleminen maksukyvyttömäksi kilpailevan velkojan kanteen johdosta, ei riitä väliintulo-oikeuden perusteeksi.

3. Korkein oikeus toteaa, ettei rajanveto yhtäältä oikeudellisen ja toisaalta puhtaasti taloudellisen intressin välillä ole aina mahdollinen. Väitetyn intressin on kuitenkin aina oltava oikeudellinen siinä mielessä, että intressi voisi olla itsenäisenkin oikeudenkäynnin kohteena. Edelleen on kysyttävä, tarjoaako oikeusjärjestys muita tehokkaita oikeuskeinoja, joiden avulla väliintulijaksi pyrkivän on mahdollista valvoa omaa oikeuttaan ja torjua korjaamattomien tappioiden syntyminen.

4. Väliintulo-oikeus ei voi riippua siitä, miten väliintulijaksi pyrkivällä on tarkoitus käyttää väliintulijalle kuuluvaa puhevaltaa ja millä tavalla väliintulijaksi pyrkivän suhtautuminen kanteeseen mahdollisesti poikkeaa vastaajan suhtautumisesta siihen. Väliintulo-oikeuteen ei vaikuta myöskään se, katsotaanko kantajalla ylipäänsä olevan oikeudellista tarvetta kanteen ajamiseen.

5. Poikkeussäännöksenä oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 8 §:ää on joka tapauksessa tulkittava suppeasti. Sivullisen tahon väliintulon salliminen on yleensä omiaan hidastamaan oikeudenkäynnin kulkua ja lainvoimaisen ratkaisun saamista asiassa. Olisi käytännössä mahdotonta, että kilpaileville velkojille sallittaisiin velallista koskevissa velkomusasioissa yleinen väliintulo-oikeus. Tämä ei olisi oikeudenhoidon kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaista myöskään keinotekoisten järjestelyjen ennalta ehkäisemiseksi.

Väliintulo-oikeudesta tässä tapauksessa

6. Lujatalo Oy on väittänyt oikeudenkäynnin liittyvän kantajan ja vastaajan yhdessä kehittämään keinotekoiseen järjestelyyn, jonka tarkoituksena on ollut osakeyhtiölainsäädännön vastaisesti siirtää asunto-osakeyhtiön varoja osakkeenomistajille ja siten saattaa asunto-osakeyhtiö maksukyvyttömäksi sekä estää tai vaikeuttaa Lujatalo Oy:tä perimästä saataviaan. Pelkästään oikeudenkäynnin väitetystä tarkoituksesta ei kuitenkaan voi johtua, että asia oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla koskisi Lujatalo Oy:n oikeutta, siitä huolimatta, että asunto-osakeyhtiön maksukyvyttömäksi saattaminen sinänsä olisi luonnollisesti Lujatalo Oy:n velkojanintressin vastaista. Lujatalo Oy ei voisi asunto-osakeyhtiön velkojana ajaa itsenäistä kannetta yhtiön ja sen osakkeenomistajien välisessä riita-asiassa. Velkojan ominaisuudessa Lujatalo Oy:llä on kuitenkin tarvittaessa käytettävissään muita tehokkaita oikeussuojakeinoja, joilla se esimerkiksi oman saatavansa pakkotäytäntöönpanon yhteydessä voi valvoa taloudellisia ja muita oikeuksiaan.

7. Edellä lausutun vuoksi ja kun Lujatalo Oy ei ole myöskään esittänyt perustetta, joka yhtiön väittämällä tavalla oikeuttaisi sen käyttämään "vastaajan puhevaltaa" tässä asiassa, Korkein oikeus katsoo, ettei Lujatalo Oy:llä ole oikeutta osallistua väliintulijana puheena olevaan oikeudenkäyntiin.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Lauri Lehtimaja, Kati Hidén, Pasi Aarnio ja Marjut Jokela (eri mieltä). Esittelijä Minna Ihonen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Jokela: Olen enemmistön kanssa samaa mieltä siitä, ettei raja oikeudellisen ja puhtaasti taloudellisen intressin välillä ole aina kovin selkeä. Olen samaa mieltä myös siitä, ettei väliintulo-oikeus voi riippua siitä, poikkeaako väliintulijaksi pyrkivän suhtautuminen kanteeseen asianosaisten suhtautumisesta. Muilta osin lausun seuraavan.

Kysymys on siitä, onko ulosottovelkojalla väliintulo-oikeutta oikeudenkäynnissä, jossa hänen mukaansa asianosaiset pyrkivät yhteisymmärryksessä saamaan aikaan asiallisesti virheellisen tuomion velkojien vahingoksi.

Oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 8 § on kirjoitustavaltaan joustava ja mahdollistaa tapauskohtaisen harkinnan siitä, milloin oikeudenkäynnin katsotaan koskevan sivullisen oikeutta. Väliintulo-oikeutta ei voida ratkaista vain pyynnön tekijän "roolin" perusteella, eli tässä tapauksessa sillä, että pyynnön esittäjä on velkoja. Velkojankin väliintulointressiä on arvioitava siitä lähtien, miten oikeudenkäynnin lopputulos vaikuttaa hänen tosiasialliseen oikeusasemaansa ja voiko hän oikeudenkäyntiin osallistumalla turvata oikeutettuja etujaan. Huomioon on otettava myös prosessitaloudelliset tekijät kokonaisuudessaan.

Väliintulijaksi pyrkivä Lujatalo Oy on väittänyt, että oikeudenkäynnin asianosaiset toimivat yhteisymmärryksessä tarkoituksenaan tuottaa kantajille - jotka omistavat koko vastaajana olevan asunto-osakeyhtiön osakekannan - epäoikeutettua etua ja estää tai ainakin vaikeuttaa Lujatalo Oy:n lainvoimaisella tuomiolla vahvistetun saatavan perintää. Lujatalo Oy:n mukaan asianosaisten tarkoituksena on saada aikaan paitsi virheellisen sisältöinen tuomio kantajien saamisoikeudesta myös toteuttaa osakeyhtiölainsäädännössä kielletty varojenjako oikeudenkäynnin kautta. Lujatalo Oy ei siten ole vedonnut vain siihen, että kanteen seurauksena vastaajana oleva asunto-osakeyhtiö tulisi maksukyvyttömäksi. Väliintuloa ei voitaisikaan hyväksyä yksinomaan sillä perusteella, että velkoja voisi oman maksunsaantinsa varmistamiseksi estää kilpailevaa velkojaa hakemasta ulosottoperustetta.

Kuten Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 1992:137 käy ilmi, yksittäinen velkoja voi täytäntöönpanomenettelyn yhteydessä nostaa pätemättömyyskanteen kilpailevaa velkojaa vastaan, vaikka saatava on vahvistettu lainvoimaisella tuomiolla. Ulosottomenettely vastaajana olevaa asunto-osakeyhtiötä kohtaan on jo oikeudenkäynnin aikana aloitettu Lujatalo Oy:n lainvoimaisella maksutuomiolla vahvistetun, huomattavan suuren saatavan perimiseksi.

Silloinkin, kun oikeudenkäynnin lopputulos ei sido sivullisia eikä oikeudenkäynnistä aiheudu korjaamatonta ja lopullista tappiota, tuomio voi ulottaa haitallisia täytäntöönpano- tai todistusvaikutuksia sivullisiin. Vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön tai erityisiin lainsäännöksiin perustuva väliintulo-oikeus perustuukin tyypillisesti tämänkaltaiseen välilliseen intressiin.

Kilpailevan velkojan kannalta lainvoimainen, vaikka asiallisesti virheellinen tuomio, muodostaa lähtökohdan myöhemmässä täytäntöönpano- ja maksukyvyttömyysmenettelyssä. Käytännössä tämä johtaa siihen, että velkoja joutuu nostamaan kanteen, jossa jo kertaalleen oikeudenkäynnissä käsitellyt seikat tulevat uudelleen tutkittaviksi. Ensimmäisen oikeudenkäynnin lopputulos voi siten muuttaa ja heikentää velkojan prosessuaalista asemaa. Uudesta oikeudenkäynnistä aiheutuu kanteen nostavalle velkojalle suoranaisia kustannuksia ja vaivaa, minkä lisäksi velkojan oman saatavan täytäntöönpano hidastuu.

Velkojalla olevat jälkikäteiset oikeussuojakeinot eivät osoita sitä, ettei velkojalla olisi tarvetta osallistua vireillä olevaan oikeudenkäyntiin. Velkojan intressissä voi olla, että hänellä on tilaisuus esittää näkemyksiään ja näyttöä sekä saada myös tietoja oikeudenkäynnissä, vaikkei hän voisikaan itsenäisesti määrätä oikeudenkäynnin kohteena olevasta asiasta. Lisäksi on huomattava, ettei tuomioistuin ole aina sidottu vastaajan myöntämiseen. Oikeuskirjallisuuden mukaan tuomioistuimen tulee myöntämisestä huolimatta hylätä kanne, jos asianosaisten havaitaan pyrkivän vain lavastettuun oikeudenkäyntiin sivullisen aseman heikentämiseksi. Jollei sivullisille anneta edes pyynnöstä tilaisuutta esittää tätä koskevia näkemyksiä ja näyttöä, tuomioistuimella ei ole mahdollisuuksia puuttua oikeudenkäynnissä toteutettaviin keinotekoisiin järjestelyihin tai oikeuden väärinkäyttöön.

Väliintulo-oikeutta supistavaa tulkintaa ei nähdäkseni voida tässä tapauksessa perustella myöskään oikeudenkäynnin joutuisuudella. Prosessitaloudellista tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös oikeudenkäynnin aikana nähtävissä oleva täytäntöönpanovaihe siihen mahdollisesti kytkeytyvine erillisoikeudenkäynteineen. Tarkoituksenmukaista on pyrkiä välttämään perättäisiä oikeudenkäyntejä, joissa uudelleen käsiteltäisiin samoja seikkoja, eli tässä tapauksessa osakkeenomistajien korvausvaatimusten oikeellisuutta.

Oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 8 §:n mukaan riittää, että väliintulopyynnössä esitetään todennäköistä syitä sille, että asia koskee sivullisen oikeutta. Väliintuloa koskeva pyyntö esitetään lisäksi usein oikeudenkäynnin alussa, jolloin oikeudenkäynnin tulevat tapahtumat ovat vielä avoinna ja jossa kantajan lopullisista vaatimuksistakaan ei ole täyttä varmuutta. Katson, että Lujatalo Oy on esittänyt väliintulopyynnölleen riittävät perusteet.

Näillä perusteilla hyväksyn hovioikeuden päätöksen lopputuloksen siten selvennettynä, että myönnän Lujatalo Oy:lle oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 8 §:ssä ja 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun väliintulijan aseman oikeudenkäynnissä.