KKO:2008:49

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte Rauman käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä lausui käräjäoikeudessa, että A oli 28.4. - 14.6.2005 Raumalla ansiotarkoituksessa asettanut kirpputorilla yleisön nähtäviin dvd-levyjen ja vhs-kasettien muodossa olevia elokuvatallenteita, joiden kansissa oli ollut kuvia alastomien naisten ja miesten sukuelimistä ja yhdynnästä. Kuvat olivat sukupuolisiveellisyyttä loukkaavina olleet omiaan herättämään yleistä pahennusta. Sen vuoksi syyttäjä vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta markkinoinnista sekä tallenteiden tuomitsemista valtiolle menetetyiksi.

Käräjäoikeuden tuomio 20.1.2006

Käräjäoikeus lausui selvitetyksi, että A oli syyllistynyt siihen menettelyyn, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta. Sen vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta markkinoinnista sakkorangaistukseen ja tuomitsi kysymyksessä olevat elokuvatallenteet menetetyiksi.

Asian on ratkaissut notaari Marja Anttila.

Turun hovioikeuden tuomio 10.1.2007

A valitti hovioikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä. Hovioikeus katsoi lausumillaan perusteilla, ettei A ollut menettelyllään syyllistynyt rikokseen. Sen vuoksi hovioikeus hylkäsi syytteen ja menettämisvaatimuksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Särkilä, Allan Ahnger ja Erkki Reijonen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati, että A tuomitaan syytteen mukaisesti sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta markkinoinnista sakkorangaistukseen ja että takavarikoituina olleet elokuvatallenteet määrätään valtiolle menetetyiksi.

A antoi häneltä pyydetyn vastauksen ja vaati ensisijaisesti, että asia jätetään tutkimatta, ja toissijaisesti, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Kihlakunnansyyttäjä on asiassa vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen rikoslain 17 luvun 20 §:n nojalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta markkinoinnista, koska tämä oli ansiotarkoituksessa asettanut julkisesti yleisön nähtäville kirpputorilta vuokraamaansa loosiin dvd-levyjen ja vhs-kasettien muodossa olevia elokuvatallenteita, joiden kansissa olevat kuvat olivat sukupuolisiveellisyyttä loukkaavina olleet omiaan herättämään yleistä pahennusta.

2. Asiassa on ensiksi ratkaistava kysymys siitä, onko kihlakunnansyyttäjällä ollut toimivalta ajaa syytettä mainitusta rikoksesta, koska sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 24 §:n 1 momentin mukaan valtakunnansyyttäjä päättää syytteen nostamisesta julkaistun viestin sisältöön perustuvasta virallisen syytteen alaisesta rikoksesta. Tässä tapauksessa valtakunnansyyttäjä ei ole päättänyt syytteen nostamisesta.

3. Mainitun säännöksen tarkoituksena on sananvapauteen liittyvistä perusoikeusnäkökohdista johtuen varmistaa syyttämiskäytännön yhdenmukaisuus niin sanottujen ilmaisuvapausrikosten kohdalla (HE 54/2002 vp s. 37). Säännöksessä ei sen sanamuodon mukaan ole tehty eroa erilaisiin tekotapoihin perustuvien rikosten välillä, vaan säännös koskee kaikkia julkaistun viestin sisältöön perustuvia rikoksia. Tästä seuraa, ettei valtakunnansyyttäjän oikeus päättää syytteen nostamisesta riipu viestin julkaisemisessa käytetystä välineestä tai tekniikasta, niin kuin myös lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä on nimenomaisesti todettu (HE s. 90).

4. Mainitun lain 2 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan "julkaisulla" tarkoitetaan yleisön saataville toimitettua painotuotetta, tietolevyä taikka muuta monistamalla valmistettua teksti-, ääni- tai kuvatallennetta. Syytteessä tarkoitetut elokuvatallenteet ja niiden kannet ovat epäilyksittä laissa tarkoitettuja julkaisuja. Itse elokuvat ja kansiin painetut kuvat ovat puolestaan saman lain 24 §:n 1 momentissa tarkoitettuja "julkaistuja viestejä". Kun syytteessä mainitun teon rangaistavuus osaltaan perustuu elokuvatallenteiden kansissa olevien kuvien sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaan sisältöön, kysymys on sanotussa lainkohdassa tarkoitetusta, julkaistun viestin sisältöön perustuvasta rikoksesta. Myös mainitussa hallituksen esityksessä (HE s. 68) on nimenomaisesti todettu rikoslain 20 luvun 17 §:ssä rangaistavaksi säädetty sukupuolisiveellisyyttä loukkaava markkinointi esimerkkinä rikoksesta, joka perustuu tai voi perustua julkaistun viestin sisältöön.

5. Kysymys on ollut virallisen syytteen alaisesta rikoksesta, joka on sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 24 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin perustunut julkaistun viestin sisältöön. Koska valtakunnansyyttäjä ei ole tässä tapauksessa päättänyt syytteen nostamisesta, kihlakunnansyyttäjällä ei ole ollut toimivaltaa ajaa syytettä eikä myöskään vaatia syytteeseen liittyvää menettämisseuraamusta. Se seikka, että valtakunnansyyttäjä on Korkeimmassa oikeudessa ilmoittanut pitävänsä syyteoikeussääntelyä tulkinnanvaraisena ja olevansa itse syytteestä samaa mieltä kuin syytteen nostanut kihlakunnansyyttäjä, ei vaikuta toimivaltaa koskevan kysymyksen arviointiin.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Syyte ja menettämisseuraamusvaatimus jätetään tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Lauri Lehtimaja, Kari Kitunen, Gustav Bygglin (eri mieltä) ja Timo Esko (eri mieltä). Esittelijä Sari Ruokojärvi (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Vanhempi oikeussihteeri Ruokojärvi esitti mietintönään, että Korkein oikeus lausuisi asiasta seuraavan:

Kysymys on siitä, onko A syyllistynyt sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaan markkinointiin, kun hän oli kirpputorilla asettanut myyntiin ja nähtäville dvd-levyjä ja vhs-kasetteja, joiden kansissa oli ollut sukupuolisiveellisyyttä loukkaavia kuvia.

Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 24 §:n 1 momentin mukaan valtakunnansyyttäjä päättää syytteen nostamisesta julkaistun viestin sisältöön perustuvasta virallisen syytteen alaisesta rikoksesta sekä tällaiseen rikokseen liittyvästä päätoimittajarikkomuksesta. Valtakunnansyyttäjän mukaan syytettä ei ole nostettu kyseisen säännöksen tarkoittamassa järjestyksessä.

Asiassa on kysymys siitä, ovatko elokuvatallenteiden kansikuvat sukupuolisiveellisyyttä loukkaavina olleet omiaan herättämään yleistä pahennusta. Koska kysymys ei ole ollut viestin sisältöön perustuvasta sananvapausrikoksesta, joka olisi tehty sananvapauslain tarkoittamassa julkaisu- tai ohjelmatoiminnassa, virallinen syyttäjä on ollut toimivaltainen syyttämään asiassa ja se on voitu tutkia alemmissa oikeuksissa.

Oikeusneuvos Esko: Katson, että kihlakunnansyyttäjä on toimivaltainen ajamaan syytettä ilman valtakunnansyyttäjän päätöstä syytteen nostamisesta.

Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 24 §:n 1 momentissa säädetään, että valtakunnansyyttäjä päättää syytteen nostamisesta, kun rikos perustuu julkaistun viestin sisältöön. Sisältöä koskevan edellytyksen täyttymistä harkittaessa tulee pitää silmällä sitä, että lain tarkoitus on turvata sananvapaus joukkoviestinnässä.

Syytteessä on kysymys siitä, oliko vastaaja syyllistynyt sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaan markkinointiin, kun hän oli kirpputorilla asettanut myyntiin ja nähtäville elokuvatallenteita, joiden kansissa oli sukupuolisiveellisyyttä loukkaavia kuvia. Teon mahdollisen rangaistavuuden kannalta on keskeistä, millä tavoin myyntiin ja nähtäville asettaminen oli tapahtunut. Vaikka ratkaisussa jouduttaneen tallenteiden kansikuvien ja sisällön perusteella ottamaan kantaa siihen, oliko tallenteiden esillä pitäminen loukannut sukupuolisiveellisyyttä, ovat myyntijärjestelyjen liittymäkohdat sananvapauteen joukkoviestinnässä etäiset. Mielestäni ei ole perusteita tulkita mainittua lainkohtaa niin, että tällaisetkin arkisiin myyntijärjestelyihin liittyvät asiat olisi saatettava valtakunnansyyttäjän syyteharkintaan tavanomaisen syyteharkinnan ja tuomioistuinkontrollin lisäksi.

Katson, että Korkeimman oikeuden tulee ottaa asia tutkittavakseen.

Oikeusneuvos Bygglin: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Esko.