KKO:2008:60

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian aikaisempi käsittely Espoon käräjäoikeudessa

Käräjäoikeus aloitti Kuljetus Grasshopper Oy:tä koskevan yrityssaneerausmenettelyn 13.7.2005. Käräjäoikeus päätti 20.3.2006, että selvittäjän laatimaan saneerausohjelmaehdotukseen sisältyviä saatavia koskevat riitautukset oli esitettävä selvittäjälle kirjallisella väitteellä 20.4.2006 mennessä.

Uudenmaan verovirasto (verovirasto) toimitti selvittäjälle 20.4.2006 väitteen, jonka mukaan saneerausohjelmaehdotukseen merkitty veroviraston saatava oli määrältään virheellinen, koska siihen sisältyivät ennakonpidätysvelat kolmelta kuukaudelta ennen saneerausmenettelyn alkamista eli ajalta 13.4. - 12.7.2005. Yrityksen saneerauksesta annetun lain (yrityssaneerauslaki) 18 §:n 2 momentin mukaan velallisen oli sanotun lain 17 §:ssä säädetyn maksukiellon estämättä maksettava työntekijöiden palkat menettelyn alkamista edeltäneiltä kolmelta kuukaudelta. Koska ennakonpidätys oli osa työntekijän palkkaa, mainittu poikkeus koski myös sitä.

Maksamatta olleet ennakonpidätykset mainitulta ajalta eivät olleet sellaista saneerausvelkaa, johon voitaisiin soveltaa yrityssaneerauslain mukaisia velkajärjestelyjä. Väitteessä tarkoitettujen ennakonpidätysten määrä 13.7.2005 kertyneine viivästysseuraamuksineen oli 35 524,27 euroa, minkä määrän verovirasto vaati poistettavaksi saneerausohjelmaehdotuksesta.

Selvittäjä ei muuttanut saneerausohjelmaehdotustaan veroviraston väitteessä vaadituin tavoin. Lopullisen saneerausohjelmaehdotuksen kohdassa 2.2.4 selvittäjä ilmoitti, että hänen käsityksensä mukaan yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädetty poikkeus maksukiellosta ei koskenut ennen saneerausmenettelyn aloittamista maksettuihin palkkoihin sisältyneitä ennakonpidätyksiä. Perusteluinaan selvittäjä viittasi ratkaisuihin KKO 1995:127 ja KKO 2003:10.

Käräjäoikeus määräsi päätöksellään 11.7.2006, että äänivaltaisten velkojien oli ilmoitettava käräjäoikeudelle kirjallisesti hyväksyvä tai hylkäävä kantansa eli äänestyslausumansa ohjelmaehdotukseen 11.8.2006 mennessä. Verovirasto ei antanut äänestyslausumaa.

Käräjäoikeuden päätös 29.9.2006

Käräjäoikeus totesi, että velkojat olivat sekä esinevakuusvelkojien velkojaryhmissä että tavallisten saneerausvelkojien velkojaryhmissä äänestäneet saneerausohjelmaehdotuksen hyväksymisen puolesta. Estettä ohjelman vahvistamiselle tai yrityssaneerauslain 55 §:n mukaista perustetta ohjelman vahvistamatta jättämiselle ei ollut. Saneerausohjelma voitiin siten vahvistaa yrityssaneerauslain 51 §:n nojalla.

Käräjäoikeus vahvisti selvittäjän laatiman saneerausohjelmaehdotuksen noudatettavaksi Kuljetus Grasshopper Oy:n saneerausohjelmana.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Sinikka Kannisto.

Helsingin hovioikeuden päätös 25.1.2007

Verovirasto valitti hovioikeuteen vaatien, että saneerausohjelma jätetään vahvistamatta siltä osin kuin veroviraston väitteessä tarkoitettuihin ennakonpidätyssaataviin oli kohdistettu velkajärjestely.

Päätöksessään hovioikeus totesi, että yrityssaneerauslain 96 §:n 1 momentin mukaan päätökseen, jolla saneerausohjelma on vahvistettu, saa hakea muutosta. Oikeuskirjallisuudessa esitetyn mukaan saneerausohjelman vahvistamispäätöksen osalta voi menestyä sellaisen velkojan muutoksenhaku, joka on äänestänyt ohjelman vahvistamista vastaan. Velkajärjestelyjen sisältö tuli tuomioistuimen tutkittavaksi vain ohjelmaa vastaan äänestäneiden velkojien osalta. Tätä tuki myös ennakkoratkaisu KKO 1995:70, jossa lopullisesta saneerausohjelmaehdotuksesta äänestämästä pidättyneen velkojan oli katsottu menettäneen oikeutensa valittaa käräjäoikeuden päätöksestä, jolla saneerausohjelma oli vahvistettu.

Selvittäjän laatiman äänestysselvityksen mukaan hylkääviä äänestyslausumia ei ollut annettu, eikä verovirasto ollut antanut äänestyslausumaa. Koska verovirasto ei ollut äänestänyt ohjelmaehdotuksen hyväksymistä vastaan, se oli menettänyt puhevaltansa, eikä sillä ollut oikeutta hakea muutosta käräjäoikeuden päätökseen valituksessa mainituilla perusteilla.

Hovioikeus jätti valituksen tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Uoti, Esa Vuorenalho ja Hannele Piisi, joka myös esitteli asian.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Verovirastolle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan verovirasto vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan uudelleen käsiteltäväksi.

Kuljetus Grasshopper Oy vastasi valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. Verovirasto on selvittäjälle tekemässään yrityssaneerauslain 74 §:n 1 momentin mukaisessa väitteessä katsonut, että väitteessä yksilöity ennakonpidätyssaatava ei lain mukaan kuulu saneerausohjelmassa järjesteltäviin velkoihin. Väitteessä on vaadittu sanotun saatavan poistamista selvittäjän laatimasta saneerausohjelmaehdotuksesta. Verovirasto ei ole äänestänyt ohjelmaehdotuksesta, joka on käräjäoikeuden päätöksellä vahvistettu saneerausohjelmaksi selvittäjän ehdotuksen mukaisena.

2. Asiassa on kysymys siitä, onko verovirasto menettänyt oikeutensa valittaa käräjäoikeuden päätöksestä sen vuoksi, että verovirasto ei ollut antanut äänestyslausumaa saneerausohjelmaehdotuksesta.

Veroviraston valitusoikeus

3. Saneerausohjelmaehdotuksen käsittelyssä tuomioistuin tutkii, täyttyvätkö saneerausohjelman vahvistamisen edellytykset ja onko ohjelman vahvistamiselle edellytysten täyttymisestä huolimatta laissa säädettyjä esteitä. Jos ohjelmaehdotuksessa tarkoitetuista saatavista on tehty yrityssaneerauslain 74 §:n 1 momentin mukaisia väitteitä, tuomioistuimen on ohjelmaehdotusta käsitellessään päätettävä myös siitä, miten väitteet käsitellään ja ratkaistaan.

4. Yrityssaneerauslain 75 §:n 1 momentin mukaan saatavia koskevat väitteet käsitellään ja asia ratkaistaan ohjelmaehdotuksen käsittelyn yhteydessä, jos se vaadittava todistelu ja muut seikat huomioon ottaen on mahdollista aiheuttamatta olennaista viivästystä tai muuta haittaa saneerausmenettelylle. Jos väitettä ei voida ratkaista sanotuin tavoin, tuomioistuimen on saman pykälän 2 momentin mukaan osoitettava se osapuoli, jolla on asiassa näyttövelvollisuus, määräajassa saattamaan asia tutkittavaksi eri oikeudenkäynnissä.

5. Ennen kuin tuomioistuin päättää saneerausohjelman vahvistamisesta, velkojille tarjotaan tilaisuus äänestää ohjelmaehdotuksesta. Äänestyksessä velkojat ottavat kantaa ohjelman tarkoituksenmukaisuuteen ja toteuttamiskelpoisuuteen samoin kuin ehdotettujen velkajärjestelyjen ja muiden saneeraustoimien hyväksyttävyyteen. Yrityssaneerauslain 53 §:n 1 momentin 3 - 6 kohdissa mainitut saneerausohjelman vahvistamisen esteet otetaan lisäksi huomioon vain ohjelman hyväksymistä vastaan äänestäneen velkojan osalta. Momentin 3 kohdan mukaan velkojan on oikeuksiensa turvaamiseksi äänestettävä sellaista ohjelmaehdotusta vastaan, jossa hänen saatavaansa on kohdistettu 44 §:n vastaisia velkajärjestelykeinoja tai jossa ei ole noudatettu 46 §:ssä edellytettyä velkojien yhdenvertaisuutta. Ellei velkoja ole äänestänyt ohjelman hyväksymistä vastaan, hän ei voi myöskään hakea muutosta tuomioistuimen päätökseen tällaisen esteperusteen nojalla. Velkojan muutoksenhakuoikeutta ei kuitenkaan ole yleisesti rajoitettu niin, että muutosta voisivat hakea ainoastaan ohjelmaehdotusta vastaan äänestäneet velkojat, vaan tämä lisäedellytys koskee vain laissa nimenomaisesti säädettyjä saneerausohjelman vahvistamisen esteitä ja edellytyksiä. Oikeudenkäyntimenettelyssä oikeus muutoksenhakuun on pääsääntö, jota rajoittavia poikkeussäännöksiä ei saa tulkita laajentavasti.

6. Korkein oikeus toteaa, että veroviraston esittämä väite koskee saatavan vahvistamista yrityssaneerausmenettelyssä. Kysymys ei ole saneerausohjelman vahvistamisen edellytyksistä tai esteistä. Se, että väitteeseen annettava ratkaisu vaikuttaa ohjelmaehdotuksen mukaisen velkajärjestelyn kohdentumiseen, ei merkitse kannanottoa saneerausohjelman vahvistamisen edellytyksiin.

7. Väitteessään verovirasto ei ole kiistänyt saneerausohjelmaehdotukseen merkityn saatavansa perustetta eikä määrää, jotka ovat asiassa riidattomat. Väite sisältää saatavaa koskevan oikeudellisen väitteen, jonka mukaan yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädetty poikkeus maksukiellosta koskee myös veroviraston ennakonpidätyssaatavaa. Tällainen väite on ratkaistava yrityssaneerauslain 75 §:n 1 momentin mukaisesti eli ohjelmaehdotuksen käsittelyn yhteydessä.

8. Käräjäoikeus on vahvistanut selvittäjän laatiman lopullisen saneerausohjelmaehdotuksen noudatettavaksi saneerausohjelmana. Lopullisessa ohjelmaehdotuksessaan selvittäjä on perustellut, miksi hän on katsonut veroviraston saatavan kuuluvan ohjelmassa järjesteltäviin saneerausvelkoihin. Näin ollen käräjäoikeuden päätös on merkinnyt sitä, että veroviraston saatava on vahvistettu ohjelmaehdotuksen käsittelyn yhteydessä selvittäjän ehdotuksen mukaisena.

9. Käräjäoikeuden ratkaisu on ollut sanotuilta osin veroviraston esittämän väitteen vastainen. Saneerausmenettelyssä huomioon otettavien saatavien vahvistamista koskeva erimielisyys ei kuulu asioihin, joista velkojat päättävät äänestämällä. Verovirastolla on siten oikeus valittaa käräjäoikeuden ratkaisusta, vaikkei verovirasto ole osallistunut saneerausohjelmaehdotusta koskeneeseen äänestykseen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Helsingin hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Mikko Tulokas, Eeva Vuori, Juha Häyhä ja Marjut Jokela. Esittelijä Tuomas Hupli.