KKO:2008:61

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Toijalan käräjäoikeuden tuomio 21.9.2005

Virallisen syyttäjän syytteestä käräjäoikeus kuultuaan Hämeen työsuojelupiiriä katsoi selvitetyksi, että TH ja RJ olivat 24.11.2003 Liha-Saarioinen Oy:n Valkeakosken tehtaan työturvallisuudesta osaltaan vastaavina henkilöinä, TH työnjohtajana ja RJ tuotantopäällikkönä, kumpikin vastuullisina työntekijöiden riittävästä koulutuksesta, työhönopastuksesta ja työhön perehdyttämisestä, työolojen tarkkailusta ja seurannasta sekä koneiden ja laitteiden turvallisuudesta laiminlyöneet huolehtia siitä, että tehtaan lihavalmisteosaston suolaamossa ollut lihamassan sekoitin olisi ollut työturvallisuusmääräysten edellyttämällä tavalla turvallinen käyttää ja että työntekijät olisi perehdytetty ja opastettu käyttämään turvallisia työmenetelmiä.

Koneella työskennellyt työntekijä oli sekoitinta lihamassasta tyhjentäessään ja tyhjennysluukun reunoja kädellä puhdistaessaan vammautunut, kun käynnissä olleen sekoittimen terät olivat leikanneet poikki hänen etusormensa.

Käräjäoikeus katsoi TH:n ja RJ:n huolimattomuudesta rikkoneen työturvallisuusmääräyksiä ja mahdollistaneen työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen laiminlyömällä ohjeistuksen sekä työturvallisuusmääräysten noudattamisen valvonnan alaisessa työssään ja jättämällä huolehtimatta työsuojelun edellytyksistä.

Käräjäoikeus tuomitsi JH:n ja RJ:n rikoslain 47 luvun 1 §:n 1 momentin, työssä käytettävien koneiden ja muiden työvälineiden turvallisesta käytöstä ja hankinnasta annetun valtioneuvoston päätöksen 3 § 1 momentin, 6 §:n 1 momentin, 17 §:n ja 23 §:n 2 momentin sekä työturvallisuuslain 8 §:n, 14 §:n 1 momentin ja 41 §:n 1 ja 2 momentin perusteella työturvallisuusrikoksesta 10 päiväsakon rangaistukseen.

Virallisen syyttäjän vaatimuksesta käräjäoikeus tuomitsi Liha-Saarioinen Oy:n 20 000 euron yhteisösakkoon.

Yhteisösakon osalta käräjäoikeus lausui, että sitä määrättäessä oli otettu huomioon oikeushenkilön laiminlyönnin laatu, laajuus ja johdon osuus sekä oikeushenkilön taloudellinen asema. Laiminlyönnin ja johdon osuuden merkitystä harkittaessa oli otettu huomioon tehdyn rikoksen laji ja vakavuus, rikollisen toiminnan laajuus ja tekijöiden asema oikeushenkilön toimielimissä.

Käräjäoikeus totesi yhteisösakon osalta edelleen, että aikaisempiin samanlaisiin syyteasioihin nähden kyseinen oikeushenkilö ei ollut noudattanut vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi osoittaen ainakin jossain määrin piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä.

Käräjäoikeus totesi mitanneensa yhteisösakon määrän muualla laissa säädettyjen perusteiden mukaan. Yhtiön taloudellista asemaa arvioitaessa oli otettu huomioon oikeushenkilön koko, vakavaraisuus, toiminnan oikeudellinen tulos sekä muut oikeushenkilön taloudelliseen arvioimiseen olennaisesti vaikuttavat seikat.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Pertti Tuominen sekä lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 4.12.2006

Liha-Saarioinen Oy valitti hovioikeuteen vaatien, että syyttäjän vaatimus yhtiön tuomitsemisesta sen toiminnassa tehdyn työturvallisuusrikoksen johdosta yhteisösakkoon oli hylättävä. Toissijaisesti yhtiö vaati, että se jätetään rangaistukseen tuomitsematta tai että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Hovioikeus totesi ratkaisussaan, että työnjohtajana Liha-Saarioinen Oy:n tehtaalla toiminut TH oli hovioikeudessa todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut, että kyseessä olevan lihamassan sekoittimen käyttöön liittyvää perehdyttämislomaketta ei ennen onnettomuutta ollut ollut käytössä. TH ei ollut ollut tietoinen, millaisia työmenetelmiä työtapaturman kohteeksi joutunut työntekijä oli koneella käyttänyt. Tuotantopäällikkö RJ, joka oli vastannut tehtaalla työturvallisuusasioista ja joka oli ollut yhtiön johtoryhmän jäsen, oli todistelutarkoituksessa hovioikeudessa kertonut, että kyseinen kone ei todennäköisesti tapaturman sattuessa ollut ollut työturvallisuusmääräysten mukainen.

Hovioikeus totesi ratkaisussaan edelleen, että Liha-Saarioinen Oy:ssä oli työturvallisuusrikoksen tekohetkellä ollut toimiva työsuojeluorganisaatio ja työsuojelun toimintaohjelma. Yhtiön esittämistä kirjallisista todisteista ilmeni, että yhtiössä oli suoritettu säännöllisesti muun muassa työsuojelukierroksia. TH työnjohtajana ja RJ tuotantopäällikkönä olivat kuitenkin laiminlyöneet valvoa, että lihamassan sekoitin olisi ollut turvallinen käyttää ja että sitä olisi käytetty suullisesti annettujen käyttöohjeiden mukaisesti, että kone olisi ollut turvamerkitty ja että koneen käyttöön liittyviä kirjallisia käyttöohjeita olisi ollut käytettävissä. Yhtiön toiminnassa oli siten laiminlyöty sen huolellisuuden ja varovaisuuden noudattaminen, jota yhtiöltä oli kohtuudella työturvallisuussäännösten noudattamiseksi tehtaalla voitu edellyttää.

Yhtiön laiminlyöntiä yhteisövastuun kannalta arvioitaessa oli hovioikeuden mukaan otettava huomioon, että tekoon ei ollut liittynyt merkittäviä taloudellisia intressejä. Yhtiön johdon laiminlyönnit eivät olleet perustuneet etujen ja haittojen punnintaan. Yhtiön aikaisemmassa toiminnassa ei eräistä työturvallisuuden laiminlyöntiin liittyneistä tuomioista huolimatta ollut järjestelmällisesti suhtauduttu välinpitämättömästi työturvallisuuskysymyksiin.

Hovioikeus katsoi, että yhtiön vastuun kannalta oli oma merkityksensä myös sillä, että tässä tapauksessa työntekijälle oli annettu työnjohdon taholta suulliset ohjeet koneen oikeasta käyttötavasta. Yhtiön laiminlyönnin ydinsisältö oli siten siinä, että konetta ei ollut varustettu virrankatkaisuturva-automatiikalla. Tällaisen automatiikan tarve oli mielletty kysymyksessä olleen koneen osalta vasta tapauksen jälkeen.

Hovioikeus arvioi edellä todetuista perusteista lähtien, että yhtiön johdon laiminlyöntiä oli pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

Hovioikeus totesi edelleen, että yhtiö oli heti tapaturman jälkeen asentanut koneeseen rajakytkimen, jolla vastaavanlaiset tapaturmat olivat estettävissä. Lisäksi yhtiö oli osittain ennen käräjäoikeuden tuomion julistamista ja osittain sen jälkeen ryhtynyt työsuojelua parantaviin toimenpiteisiin. Tällä perusteella yhteisösakon tuomitseminen oli tässä tapauksessa hovioikeuden arvion mukaan myös kohtuutonta.

Hovioikeus päätyi siihen, että Liha-Saarioinen Oy oli edellä kerrotuilla perusteilla jätettävä tuomitsematta syyttäjän vaatimaan yhteisösakkoon yhtiön toiminnassa tehdyn työturvallisuusrikoksen johdosta, koska yhtiön laiminlyönti oli ollut vähäinen ja koska yhteisösakon tuomitseminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon yhtiön toimet uusien rikosten ehkäisemiseksi sekä rikoksen vaikutuksen ehkäisemiseksi ja poistamiseksi.

Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että Liha-Saarioinen Oy jätettiin rangaistukseen tuomitsematta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Särkilä, Allan Ahnger ja Leena Mikkonen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan syyttäjä vaati, että Liha-Saarioinen Oy tuomitaan yhteisösakkoon.

Liha-Saarioinen Oy antoi pyydetyn vastauksen ja vaati, että syyte työturvallisuusrikoksesta hylätään tai toissijaisesti hovioikeuden tuomio pysytetään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymys rangaistusvastuun edellytysten tutkimisesta

1. Käräjäoikeuden tuomittua Liha-Saarioinen Oy:n sen toiminnassa 24.11.2003 tehdystä työturvallisuusrikoksesta 20 000 euron yhteisösakkoon ja yhtiön valitettua sen johdosta hovioikeuteen hovioikeus on tuomiossaan käräjäoikeuden tavoin katsonut, että Liha-Saarioinen Oy:n toiminnassa oli laiminlyöty sen huolellisuuden ja varovaisuuden noudattaminen, jota yhtiöltä oli kohtuudella työturvallisuussäännösten noudattamiseksi voitu edellyttää. Hovioikeus on kuitenkin katsonut, että yhtiön laiminlyönti oli ollut vähäinen ja että yhteisösakon tuomitseminen oli myös kohtuutonta. Sen vuoksi hovioikeus on muuttanut käräjäoikeuden tuomiota yhtiölle tuomitun rangaistusseuraamuksen osalta niin, että se on rikoslain 9 luvun 4 §:n nojalla jättänyt yhtiön rangaistukseen tuomitsematta.

2. Muutosta hovioikeuden tuomioon on hakenut yksin syyttäjä, joka on vaatinut hovioikeuden tuomion muuttamista siten, että Liha-Saarioinen Oy tuomitaan vähintään käräjäoikeuden tuomitsemaan yhteisösakkoon. Lisäksi Liha-Saarioinen Oy on vastauksessaan vaatinut, että syyte työturvallisuusrikoksesta ja vaatimus yhteisösakosta kokonaisuudessaan hylätään tai toissijaisesti hovioikeuden tuomio pysytetään.

3. Tässä muutoksenhakutilanteessa tulee ratkaistavaksi, onko kysymys Liha-Saarioinen Oy:n rangaistusvastuun edellytyksistä eli se, onko yhtiön toiminnassa syyllistytty rikoslain 9 luvun 1 ja 2 §:ssä tarkoitettuun menettelyyn, tullut jo hovioikeuden tuomiolla lainvoimaisesti ratkaistuksi.

4. Kuten Korkeimman oikeuden julkaistun ratkaisun 2005:137 perusteluista (kohta 1) ilmenee, lähtökohtana on, että jos henkilön on sinänsä katsottu syyllistyneen rangaistavaan menettelyyn mutta hänet on jätetty rangaistukseen tuomitsematta, ja muutosta ratkaisuun hakee ainoastaan syyttäjä, muutoksenhakutuomioistuin ei voi tutkia kysymystä henkilön syyllistymisestä rikokseen vaan ainoastaan sen, voidaanko henkilö jättää rangaistukseen tuomitsematta. Hovioikeuden osalta tämä periaate ilmenee oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 a §:n 2 momentista.

5. Oikeushenkilön rangaistusvastuujärjestelmää säädettäessä lähtökohtana on ollut, ettei oikeushenkilön katsottu samassa mielessä syyllistyvän rikokseen kuin luonnollisen henkilön siihen nähden, että yhteisön rikosoikeudellinen vastuu johtuu yhteisön puolesta ja hyväksi rikoksen tehneiden ihmisten teoista tai laiminlyönneistä (HE 95/1993 vp s. 16). Oikeushenkilön rangaistusvastuu kuitenkin edellyttää paitsi sitä, että sen toiminnassa on tehty sellainen rikos, jonka seuraamukseksi on säädetty yhteisörangaistus (rikoslain 9 luvun 1 §:n 1 momentti), myös joko sitä, että esimerkiksi oikeushenkilön johtoon kuuluva on osallistunut rikoksen tekemiseen tai sallinut sen tekemisen, taikka sitä, että oikeushenkilön toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi (rikoslain 9 luvun 2 §:n 1 momentti). Rikoslain 9 luvun 4 §:ssä puolestaan säädetään erikseen niistä edellytyksistä, joiden käsillä ollessa tuomioistuin saa jättää oikeushenkilön tuomitsematta yhteisösakkoon, vaikka edellä mainitut edellytykset täyttyisivät. Yhteisösakkoon tuomitsematta jättäminenkin siten merkitsee sitä, että oikeushenkilön toimintaan kohdistetaan rikoslain 9 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetty rangaistusvastuun edellyttämä moite. Jos näin ei ole, rangaistukseen tuomitsematta jättäminen ei tule kysymykseen, vaan yhteisöön kohdistettu rangaistusvaatimus on hylättävä.

6. Myös sellainen ratkaisu, jolla yhteisösakko jätetään rikoslain 9 luvun 4 §:n säännösten nojalla tuomitsematta, on oikeushenkilölle vastainen sen toimintaa koskevan rikosoikeudellisen moitearvostelun osalta. Tuomitsematta jättämisestä huolimatta oikeushenkilöllä on oikeudellinen intressi saada muutoksenhakuteitse tutkittavaksi, onko sen toiminnassa tehty rikos ja täyttyvätkö sen osalta mainitun luvun 2 §:ssä säädetyt rangaistusvastuun edellytykset. Tästä seuraa, että jos oikeushenkilö ei hae muutosta näiden kysymysten osalta, muutoksenhakutuomioistuin ei voi niitä tutkia.

7. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, että Liha-Saarioinen Oy:n tyydyttyä hovioikeuden ratkaisuun asia on lainvoimaisesti ratkaistu siltä osin kuin hovioikeus on katsonut, että yhtiön toiminnassa oli tehty rikos ja että rikoslain 9 luvun 2 §:ssä tarkoitetut rangaistusvastuun edellytykset täyttyivät. Tämän vuoksi yhtiö ei enää voi vastauksessaan syyttäjän valitukseen vaatia siihen kohdistetun rangaistusvaatimuksen hylkäämistä.

8. Asiassa on syyttäjän valituksesta seuraavaksi ratkaistava, onko yhteisösakon tuomitsematta jättämiselle lailliset perusteet.

Yhteisösakon tuomitsematta jättämisen edellytykset

9. Rikoslain 9 luvun 4 §:n mukaan tuomioistuin saa jättää oikeushenkilön tuomitsematta yhteisösakkoon, jos oikeushenkilön 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu laiminlyönti tai oikeushenkilön toiminnassa tehty rikos on vähäinen. Tuomioistuin saa jättää tuomitsematta yhteisösakkoon myös silloin, kun rangaistusta olisi pidettävä kohtuuttomana ottaen huomioon oikeushenkilön toimet uusien rikosten ehkäisemiseksi tai rikoksen vaikutusten ehkäisemiseksi tai poistamiseksi.

10. Arvioidessaan tätä kysymystä Korkein oikeus toteaa, että työturvallisuuslain 8 §:n 4 momentin mukaan työnantajan on jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta. Lain 10 §:n mukaan työnantajan on työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä, milloin niitä ei voida poistaa, arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle.

11. Työturvallisuuslain työnantajalle asettamien velvoitteiden täyttäminen edellyttää siten oma-aloitteista toimintaa ja jatkuvaa työolojen seurantaa. Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee, että kysymyksessä ollut vaarallinen työtapa ja suojaukseltaan ja merkinnöiltään puutteellinen kone ovat olleet käytössä yli kahdeksan vuotta työnantajan puuttumatta koneen suojaukseen ja vakiintuneeseen vaaralliseen työmenetelmään. Asiakirjoista ilmenee myös, että tehtaan työntekijöille aiemmin muilla koneilla aiheutuneita työtapaturmia koskevissa työsuojelupiirin tapaturmaselostuksissa on katsottu, "ettei yrityksessä ole suoritettu riittävää ja järjestelmällistä riskien ja tapaturmavaarojen arviointia". Tapaturmaselostuksissa on esitetty lisäksi, että "vastaavat eri koneiden, laitteiden ja kuljettimien keskeiset vaaratekijät oli selvitettävä ja niiden poistamiseksi oli haettava ratkaisut". Työsuojelupiirin lausuman mukaan yhtiö on jatkuvasti laiminlyönyt työsuojelumääräysten noudattamista. Huomioon ottaen nämä seikat ja työturvallisuusrikoksesta aiheutunut seuraus Liha-Saarioinen Oy:n virheellistä menettelyä työturvallisuusasioissa ei ole pidettävä vähäisenä.

12. Yhtiö on saattanut koneen suojauksen ja merkinnät tapahtuman jälkeen asianmukaiseen kuntoon. Yhtiön esittämästä työsuojeluun liittyvästä asiakirja-aineistosta on pääteltävissä, että työturvallisuutta on muutoinkin pyritty sittemmin kohentamaan. Näillä toimenpiteillä ei ole kuitenkaan hovioikeuden katsomin tavoin voitu poistaa aikaisempien laiminlyöntien vaikutuksia eikä yhteisösakkoon tuomitsemista ole yhtiön edellä todetut laiminlyönnit huomioon ottaen pidettävä kohtuuttomana.

13. Asiassa ei siten ole perusteita jättää yhteisösakkoa tuomitsematta.

Yhteisösakon määrä

14. Syyttäjän esittämän tilinpäätöksen 31.12.2004 mukaan Liha-Saarioinen Oy:n liikevaihto vuonna 2004 oli 116 154 790 euroa ja tilikauden voitto 341 261 euroa. Yhtiön palveluksessa työskenteli keskimäärin 721 henkilöä.

15. Koska syyttäjä ei ole hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomitseman yhteisösakon määrään, Liha-Saarioinen Oy:tä ei enää voida tuomita käräjäoikeuden tuomitsemaa yhteisösakkoa ankarampaan rangaistukseen. Oikeudenmukainen yhteisösakon määrä ei tässä tapauksessa, huomioon ottaen käräjäoikeuden tuomiossa mainitut perusteet, voi olla lievempi kuin käräjäoikeuden tuomitsema 20 000 euroa.

Tuomiolauselma

Käsittelyratkaisu

Liha-Saarioinen Oy:n vastauksessaan esittämä vaatimus yhtiöön kohdistetun rangaistusvaatimuksen hylkäämisestä jätetään tutkimatta.

Pääasiaratkaisu

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Mikko Tulokas (eri mieltä), Kari Kitunen, Ilkka Rautio (eri mieltä) ja Jukka Sippo. Esittelijä Jarmo Hirvonen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Vanhempi oikeussihteeri Hirvonen: Korkein oikeus lausunee ratkaisunaan seuraavan.

Kysymys rangaistusvastuun edellytysten tutkimisesta

Hovioikeus on ratkaisussaan katsonut rikoslain 9 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettujen oikeushenkilön rangaistusvastuun edellytysten täyttyneen. Saman luvun 4 §:ssä mainituista syistä se on kuitenkin tässä tapauksessa päätynyt yhteisösakon tuomitsematta jättämiseen. Muutosta hovioikeuden tuomioon on hakenut yksin syyttäjä. Korkeimman oikeuden on ensiksi otettava kantaa siihen, onko kysymys oikeushenkilön rangaistusvastuun edellytysten täyttymisestä tullut jo hovioikeudessa lainvoimaisesti ratkaistuksi.

Vastaavaan kysymyksen on luonnollisen henkilön kohdalla otettu kantaa esimerkiksi Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2005:137. Siinä Korkein oikeus on todennut, että kysymys henkilön syyllistymisestä rikokseen oli lainvoimaisesti ratkaistu, kun ratkaisuun ei tältä osin ollut haettu muutosta. Korkeimmassa oikeudessa oli siis enää kysymys siitä, voitiinko henkilö jättää rangaistukseen tuomitsematta.

Oikeushenkilön kohdalla tilanne on erilainen, koska oikeushenkilön syyksi ei voida lukea rikosta silloinkaan, kun yhteisösakon tuomitsemisen edellytysten katsotaan täyttyvän. Kyseiset edellytykset liittyvät laista ilmenevin tavoin toisaalta arvioinnin lähtökohtana olevan luonnollisen henkilön rikokseen ja toisaalta oikeushenkilön, erityisesti sen johdon menettelyyn. Rikoksen tunnusmerkistön täyttävää oikeushenkilön syyksi luettua teonkuvausta, joka voisi saada erikseen lainvoiman, ei siten voi ratkaisussa olla. Oikeushenkilön rangaistusvastuun täyttymisen edellytysten arviointia koskeva ratkaisun osa voi kuitenkin rinnastua luonnollista henkilöä koskevaan lainvoimaiseen teonkuvaukseen, mikäli tällainen yksilöity osa on tuomiosta erotettavissa ja rikosasiassa vastaajana oleva oikeushenkilö voi sen myös havaita.

Hovioikeus on tässä tapauksessa ratkaisunsa perusteluissa käsitellyt oikeushenkilön rangaistusvastuun edellytyksiä ja yhteisösakon tuomitsematta jättämiseen johtaneita syitä yhdessä tekemättä selvää eroa niiden välille. Samat seikat ovat osittain vaikuttaneet rangaistusvastuun edellytysten arviointiin ja toisaalta niillä on ollut merkitystä arvioitaessa tuomitsematta jättämisen perusteita.

Hovioikeuden ratkaisusta ei siten ole erotettavissa sellaista itsenäistä osaa, johon yhteisösakosta vapautetun Liha-Saarioinen Oy:n olisi tullut hakea muutosta säilyttääkseen puhevaltansa rangaistusvastuun edellytysten osalta. Hovioikeuden tuomion ei ole katsottava saaneen kysymyksessä olevassa muutoksenhakutilanteessa lainvoimaa miltään yhteisösakon tuomitsemiseen liittyviltä osin.

Muut kysymykset

Esittelijä katsoi lausumillaan perusteilla, että rangaistusvastuun edellytykset täyttyivät. Yhteisösakon tuomitsematta jättämisen edellytysten, yhteisösakon määrän sekä pääasiaratkaisun lopputuloksen osalta Korkeimman oikeuden ratkaisu oli mietinnön mukainen.

Oikeusneuvos Rautio: Hyväksyn mietinnön rangaistusvastuun edellytysten tutkimista koskevan kysymyksen osalta.

Korkeimman oikeuden enemmistön päädyttyä tutkimaan ainoastaan kysymyksen yhteisösakon tuomitsematta jättämisen edellytyksistä ilmoitan olevani lopputuloksen osalta samaa mieltä.

Oikeusneuvos Tulokas: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Rautio.