KKO:2008:71

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kauhajoen käräjäoikeuden tuomio 10.4.2007

Käräjäoikeus lausui syyttäjän syytteestä K:n syyllistyneen 2. - 11.2.2007 rattijuopumukseen, törkeään rattijuopumukseen, kahteen kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta, huumausaineen käyttörikokseen ja törkeään pahoinpitelyyn.

Käräjäoikeus totesi, että K oli koko ajan vapaana ollessaan syyllistynyt muun muassa rattijuopumus- ja väkivaltarikoksiin. Rangaistusta oli sen vuoksi kovennettava rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 kohdan nojalla hänen aikaisemman rikollisuutensa perusteella. Erityisesti K:n syyksi luetun törkeän pahoinpitelyn vakavuus ja hänen aikaisempi rikollisuutensa huomioon ottaen K:lle oli tuomittava ehdoton vankeusrangaistus. Oikeudenmukainen rangaistus pelkästään törkeästä pahoinpitelystä olisi 1 vuosi 6 kuukautta vankeutta.

K oli syyllistynyt nyt hänen syykseen luettuihin rikoksiin noin 2 kuukautta sen jälkeen, kun hänet oli 12.12.2006 päästetty ehdonalaiseen vapauteen, jonka koeaika päättyi 12.12.2009. Hänet oli noin kuukausi ennen nyt syyksi luettuja tekoja tuomittu pahoinpitelystä ehdottomaan vankeuteen. Sen vuoksi käräjäoikeus katsoi, että K:n 6 vuoden 5 kuukauden 14 päivän pituinen jäännösrangaistus oli määrättävä kokonaan täytäntöönpantavaksi.

Käräjäoikeus katsoi, että täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen tuli vaikuttaa yhteiseen vankeusrangaistukseen yhdellä neljäsosalla sen pituudesta, kuitenkin enintään nyt tuomittavina olevista rikoksista ankarimman yksikkörangaistuksen verran. Täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen osuus yhteisestä jäännösrangaistuksesta oli siten noin 1 vuosi 6 kuukautta.

Käräjäoikeus tuomitsi K:n hänen syykseen luetuista rikoksista ja täytäntöönpantavaksi määräämästään jäännösrangaistuksesta yhteiseen 3 vuoden 1 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Riku Jaakkola ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 3.7.2007

K valitti hovioikeuteen vaatien, ettei jäännösrangaistusta määrätä täytäntöönpantavaksi ja että yhteistä vankeusrangaistusta alennetaan.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut ja jätti tuomion lopputuloksen voimaan.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Olli Varila, Juha Halijoki ja Jukka Mäkelä. Esittelijä Teemu Vanhanen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

K:lle myönnettiin valituslupa.

K vaati valituksessaan, että yhteistä vankeusrangaistusta alennetaan.

Syyttäjä vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. K:n syyksi on luettu rattijuopumus, törkeä rattijuopumus, kaksi kulkuneuvon kuljettamista oikeudetta, huumausaineen käyttörikos ja törkeä pahoinpitely (tekoajat 2. - 11.2.2007). Rangaistusta mitattaessa on sovellettu rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 kohdassa mainittua koventamisperustetta. Koska rikokset oli tehty 12.12.2006 alkaneen ehdonalaisen vapauden koeaikana, jäännösrangaistus 6 vuotta 5 kuukautta 14 päivää on määrätty pantavaksi kokonaan täytäntöön. K:lle on määrätty jäännösrangaistuksesta ja koeajalla tehdyistä rikoksista yhteinen 3 vuoden 1 kuukauden ehdoton vankeusrangaistus, jonka pituuteen täytäntöönpantavaksi määrätty jäännösrangaistus on vaikuttanut noin 1 vuoden 6 kuukauden verran.

2. K on vedonnut siihen, että aikaisemmasta laista ja käytännöstä johtuen jäännösrangaistus oli kasautunut pitkältä ajalta ja oli tämän vuoksi erittäin pitkä. Jäännösrangaistuksen määrääminen täytäntöönpantavaksi uuden, aikaisempaa ankaramman lain nojalla ottamatta huomioon jäännösrangaistuksen kasautumista johti kohtuuttomaan lopputulokseen.

3. Korkeimmassa oikeudessa on K:n valituksen johdosta kysymys täytäntöönpantavaksi määrätyn jäännösrangaistuksen tosiasiallisen vaikutuksen mittaamisesta.

Yleistä jäännösrangaistuksesta

4. Aiemmin vakiintuneesti noudatetun käytännön mukaan jäännösrangaistuksesta suoritettiin sen pituudesta riippumatta yksi kuukausi. Toisaalta se osa jäännösrangaistuksesta, joka tuolloin jäi suorittamatta, voitiin määrätä uuden rikoksen johdosta jälleen menetetyksi, jolloin tuomittu suoritti tuomitusta rangaistuksesta suoritettavan määräosan lisäksi kuukauden jäännösrangaistusta. Rikoksenuusijan jäännösrangaistus saattoi tällä tavoin kasautumalla muodostua hyvinkin pitkäksi ilman, että se olisi osittainkaan menettänyt täytäntöönpanokelpoisuuttaan vanhentumisen vuoksi.

5. Kaavamaista käytäntöä ei pidetty täytäntöönpanojärjestelmän oikeudenmukaisuuden ja uskottavuuden kannalta perusteltuna. Uuden, 1.10.2006 voimaan tulleen lainsäädännön tarkoitus on sen esitöiden mukaan palauttaa jäännösrangaistus todelliseksi osaksi rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää. Järjestelmä on lakivaliokunnan mukaan joustava, kun tuomioistuin voi täytäntöönpantavan rangaistuksen pituutta arvioidessaan ottaa huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Jäännösrangaistuksen täytäntöönpano voi merkitä pitkiäkin rangaistusaikoja. Toisaalta joustavuudessaan uudistus on lakivaliokunnan mukaan omiaan parantamaan jäännösrangaistusta suorittavien keskinäistä yhdenvertaisuutta (LaVM 9/2005 vp s. 8).

6. Uudessa järjestelmässä jäännösrangaistuksesta ja koeajalla tehdyistä uusista rikoksista määrätään yhteinen rangaistus. Jäännösrangaistukset eivät enää kasaudu samalla tavalla kuin aikaisemmassa järjestelmässä. Ehdonalaisen vapauden koeaika on suorittamatta olevan jäännösrangaistuksen pituinen, kuitenkin enintään kolme vuotta. Jäännösrangaistus ei ole täytäntöönpantavissa, ellei syytettä ole nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Sovellettavat säännökset

7. Rikoslain 2 c luvun 14 § kuuluu seuraavasti:

"Tuomioistuin voi syyttäjän vaatimuksesta määrätä jäännösrangaistuksen pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä. Tällöin täytäntöön pantavasta jäännösrangaistuksesta ja koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittavasta rangaistuksesta määrätään yhteinen ehdoton vankeusrangaistus muista rikoksista samalla kertaa tuomittavien vankeusrangaistusten kanssa noudattamalla, mitä 7 luvussa säädetään. Jäännösrangaistusta ei kuitenkaan ole pidettävä mainitun luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuna ankarimpana rangaistuksena. Täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen pituutta määrätessään tuomioistuimen tulee ottaa huomioon, mitä 2 momentissa säädetään.

Jäännösrangaistus voidaan jättää määräämättä täytäntöön pantavaksi erityisesti silloin, jos
1) suuri osa koeajasta on suoritettu ennen kuin 1 momentissa tarkoitettu rikos on tapahtunut,
2) jäännösrangaistus on lyhyt,
3) koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittava rangaistus on lyhyt; tai
4) tekijälle koeajalla tehdystä rikoksesta johtuvan tai tuomiosta aiheutuvan muun seurauksen vuoksi yhteinen rangaistus johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.

Tuomioistuin voi myös määrätä jäännösrangaistuksen täytäntöönpantavaksi vain osaksi, jolloin ehdonalainen vapaus jatkuu entisin koeajoin.

Kun tuomioistuin määrää jäännösrangaistuksen pantavaksi täytäntöön, sen on ilmoitettava täytäntöön pantavan jäännösrangaistuksen tai sen osan pituus."

8. Rikoslain 7 luvun 5 § kuuluu seuraavasti:

"Yhteisen vankeusrangaistuksen ja sakkorangaistuksen mittaamisessa noudatetaan soveltuvin osin 6 luvun säännöksiä.

Yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen. Jos jokin 6 luvussa tarkoitettu rangaistuksen koventamis- tai lieventämisperuste taikka luvussa mainittu muu seikka koskee vain jotakin tai joitakin samalla kertaa tuomittavista rikoksista, se on kohtuullisessa määrin otettava huomioon yhteistä rangaistusta mitattaessa."

Jäännösrangaistuksen tosiasiallinen vaikutus

9. K:n syyksi luetuista rikoksista ankarimmin rangaistava on törkeä pahoinpitely. Alemmat oikeudet ovat katsoneet, että oikeudenmukainen rangaistus pelkästään tästä rikoksesta olisi 1 vuosi 6 kuukautta vankeutta.

10. Kuten kohdassa 7 selostetun rikoslain 2 c luvun 14 §:n 1 momentista ilmenee, mitattaessa täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen tosiasiallista vaikutusta yhteiseen vankeusrangaistukseen tulee ottaa huomioon, mitä pykälän 2 momentissa säädetään. Sanotussa lainkohdassa tarkoitetut seikat ohjaavat siten tuomioistuimen harkintaa paitsi harkittaessa jäännösrangaistuksen täytäntöönpanoa ylipäätään, myös mitattaessa täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen tosiasiallista vaikutusta yhteiseen rangaistukseen. Kuten lain esitöistä ilmenee, erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, kuinka suuri osa koeajasta on suoritettu ennen koeajalla tehtyä rikosta (LaVM 9/2005 vp s. 9). Sanotusta 2 momentista ilmenee myös, että muutkin seikat voivat vaikuttaa tähän harkintaan. Yhteistä rangaistusta mitattaessa noudatetaan lisäksi, mitä asiasta on rikoslain 7 ja 6 luvuissa säädetty.

11. K on tehnyt hänen syykseen luetut rikokset 3 vuoden mittaisen koeajan alkupuolella. Jäännösrangaistus on pitkä, yli 6 vuotta 5 kuukautta, eikä koeajalla tehdyistä rikoksista tuomittava rangaistus ole lyhyt. Nämä seikat puoltavat sitä, että täytäntöönpantavaksi määrätyn jäännösrangaistuksen tosiasiallinen vaikutus yhteiseen vankeusrangaistukseen on tuntuva.

12. K:n rikosrekisterin otteesta kuitenkin ilmenee, että jäännösrangaistus on kasautunut hänelle vuodesta 1984 alkaen tuomituista vankeusrangaistuksista, joita suorittamasta hän on päässyt ehdonalaiseen vapauteen alunperin jo useita vuosia ennen nyt syyksi luettuja rikoksia.

13. Kuten kohdista 4 - 6 ilmenee, uusi laki on merkinnyt muutosta vanhaan ehdonalaiskäytäntöön. Rikoslain 2 c luvun 14 §:n tarkoittamana jäännösrangaistuksena ja harkinnan kohteena on yleensä vain yhdestä tai joskus useammastakin suhteellisen lyhyen ajan kuluessa tuomitusta rangaistuksesta muodostunut jäännösrangaistus. Vaikka näin täytäntöönpantavissa olevan jäännösrangaistuksen pituuteen on saattanut vaikuttaa myös aikaisemmin täytäntöönpantavaksi määrätty jäännösrangaistus, uusi järjestelmä ilmentää kuitenkin sitä rikoslainsäädännössä yleisesti noudatettua periaatetta, että rikosten ja niistä tuomittujen rangaistusten merkitys vähenee ja loppuu ajan kulumisen seurauksena. Tätä periaatetta on perusteltua soveltaa myös vanhojen jäännösrangaistusten mittaamisharkinnassa siten, että täytäntöönpantavaan jäännösrangaistukseen sisältyvät, muilta osin jo kauan sitten kärsittyjen rangaistusten vankilassa suorittamatta jääneet osat vain vähäisessä määrin jos ollenkaan lisäävät täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen tosiasiallista vaikutusta.

Johtopäätös

14. Näillä perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, että täytäntöönpantavaksi määrätyn jäännösrangaistuksen oikeudenmukainen tosiasiallinen vaikutus K:lle tuomittavaan yhteiseen vankeusrangaistukseen on noin 7 kuukautta ja että yhteisen vankeusrangaistuksen pituus on siten 2 vuotta 2 kuukautta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

K:n syyksi luetuista rikoksista sekä täytäntöönpantavaksi määrätystä 6 vuoden 5 kuukauden 14 päivän jäännösrangaistuksesta tuomittu yhteinen vankeusrangaistus alennetaan 2 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeutta.

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Juha Häyhä ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Mika Huovila.