Etusivu -
Ennakkopäätökset -
KKO:2008:84
KKO:2008:84Seksuaalirikos - Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö Oikeudenkäyntimenettely - Todistelu - Videotallenne
Diaarinumero: R2007/661 Esittelypäivä: 24.6.2008 Taltionumero: 1865 Antopäivä: 8.9.2008
Kahta väitetyn lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutunutta alle 15-vuotiasta lasta oli esitutkinnassa kuulusteltu ja heidän kuulustelunsa oli tallennettu videolle. Asian käsittelyssä käräjäoikeudessa toinen lapsista oli täyttänyt jo 15 vuotta. Syyttäjän esitettyä videolle tallennetut kertomukset todisteeksi syytetty vaati lasten kuulemista oikeudenkäynnissä henkilökohtaisesti. Käräjäoikeus hylkäsi lasten henkilökohtaista kuulemista koskevan pyynnön ja hyväksyi videolle tallennetut kertomukset todisteeksi.
Korkein oikeus katsoi, että 15 vuotta täyttäneen lapsen osalta videolle tallennettua kertomusta ei saatu ottaa todisteeksi ja tätä olisi tullut kuulla henkilökohtaisesti oikeudessa. Alle 15-vuotiaan lapsen videolle tallennettu kertomus saatiin ottaa todisteena huomioon ja hänen kuulemisestaan henkilökohtaisesti voitiin kieltäytyä.
OK 17 luku 11 § 2 mom OK 17 luku 21 § 1 mom
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Käsittely Hämeenlinnan käräjäoikeudessa
Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta kahdesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja esitti todisteena kuulusteluhetkellä alle 15-vuotiaiden B:n ja C:n videolle tallennetut esitutkintakertomukset.
A kiisti syytteet ja vaati, että asianomistajia käräjäoikeuden käsittelyn aikaan jo 15-vuotiasta B:tä ja 13-vuotiasta C:tä kuullaan todistelutarkoituksessa käräjäoikeuden pääkäsittelyssä, koska A:lle ei ollut varattu esitutkinnassa tilaisuutta esittää kysymyksiä lapsille eikä esitutkintakertomuksista kertynyttä videotallennetta voitu pitää riittävänä kuulemistapana.
Käräjäoikeus totesi todistelua koskevassa päätöksessään 16.12.2005, että todistajana kuultu poliisimies oli kertonut A:lle ja hänen avustajalleen varatun esitutkinnassa mahdollisuuden esittää kysymyksiä B:lle ja C:lle. A:n avustajana toiminut asianajaja oli ilmoittanut asiaan palattavan myöhemmin. Esitutkinnan loppulausunnossa A oli ilmoittanut, että lapsia tuli kuulla henkilökohtaisesti oikeudenkäynnissä ja ettei videonauhoitus ollut riittävä kuulemistapa. Todistajana kuullun sosiaalityöntekijän käsityksen mukaan B:tä ja C:tä ei voitu kuulla oikeudessa, koska heidän kuulemisensa aiheuttaisi lapsille sellaista kärsimystä, joka voisi haitata heidän kehitystään.
Johtopäätöksenään käräjäoikeus katsoi, että A:lle oli varattu esitutkinnassa tilaisuus esittää kysymyksiä B:lle ja C:lle. Kuulusteluista tehtyä videotallennetta voitiin näin ollen käyttää todisteena asiassa. C oli alle 15-vuotias ja B oli täyttänyt 15 vuotta 31.10.2005. Lasten henkilökohtaisella kuulemisella oikeudessa ei ollut keskeistä merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Kuuleminen saattoi aiheuttaa lapsille myös sellaista henkistä kärsimystä tai muuta haittaa, ettei heidän kuulemisensa pääkäsittelyssä ollut soveliasta siitäkään huolimatta, että B oli täyttänyt 15 vuotta. Sen vuoksi käräjäoikeus oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 2 momentin ja 21 §:n 1 momentin nojalla hylkäsi lasten kuulemista koskevan pyynnön ja hyväksyi videolle tallennetut esitutkintakertomukset todisteeksi.
Lausumillaan perusteilla käräjäoikeus katsoi 30.12.2005 antamassaan tuomiossa A:n syyllistyneen kahteen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja tuomitsi hänet siitä rangaistukseen.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Teppo Sarvilinna ja lautamiehet.
Käsittely Turun hovioikeudessa
A valitti hovioikeuteen vaatien, että syyte kokonaisuudessaan hylätään ja että B:tä ja C:tä kuullaan henkilökohtaisesti hovioikeudessa. Lapset vastustivat heidän kuulemistaan hovioikeudessa, koska siitä oli vaarana aiheutua heille vakavaa haittaa.
Hovioikeus totesi 8.1.2007 antamassaan käsittelyratkaisussa, että C oli alle 15-vuotias. Henkilökohtainen kuuleminen hovioikeuden pääkäsittelyssä saattoi todennäköisesti aiheuttaa hänelle sellaista kärsimystä tai muuta haittaa, joka voi vahingoittaa häntä tai hänen kehitystään.
B oli täyttänyt 15 vuotta esitutkinnan jälkeen. B oli ilmoittanut vastustavansa henkilökohtaista kuulemistaan hovioikeudessa. Häntä, kuten ei myöskään C:tä voitu asianomistajana oikeudessa velvoittaa kertomaan mitään eikä vastaamaan heille esitettyihin kysymyksiin. Hovioikeus hylkäsi pyynnön kuulla B:tä ja C:tä todistelutarkoituksessa.
Hovioikeus totesi lisäksi, että A:lle oli esitutkinnassa varattu tilaisuus esittää kysymyksiä C:lle. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 2 momentin nojalla C:n kuulustelusta laadittua videotallennetta voitiin käyttää todisteena hovioikeuden pääkäsittelyssä.
Kuulusteltaessa asianosaista todistelutarkoituksessa, noudatettiin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan soveltuvin osin, mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 32 §:ssä säädettiin. Tämän lainkohdan mukaan todistajan aikaisemmin poliisiviranomaiselle antama kertomus saatiin lukea todistajaa kuulusteltaessa tuomioistuimessa muun muassa silloin, kun todistaja kuulustelussa selitti, ettei hän voinut tai halunnut lausua mitään asiassa. Näin ollen myös B:n kuulustelusta tehtyä videotallennetta voitiin käyttää todisteena hovioikeuden pääkäsittelyssä.
Pääkäsittelyn toimitettuaan ja siinä käräjäoikeuden kanssa saman todistelun vastaanotettuaan hovioikeus ei 14.5.2007 antamassaan tuomiossa muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Simo Simola, Mariitta Lehmus ja Sirpa Saarnilehto. Esittelijä Leena Mikkonen.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa.
A vaati valituksessaan, että syyte hylätään. A pyysi, että Korkeimmassa oikeudessa toimitetaan suullinen käsittely, jossa B:tä ja C:tä tuli kuulla henkilökohtaisesti.
Syyttäjä sekä B ja C vaativat vastauksissaan valituksen hylkäämistä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Kysymyksenasettelu
1. A on alemmissa oikeuksissa tuomittu rangaistukseen lapsiinsa B:hen ja C:hen kohdistuneista lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä. Oikeudenkäynnissä on käytetty todisteena kuulusteluaikaan alle 15-vuotiaiden B:n ja C:n videolle tallennettuja esitutkintakertomuksia. A on asiaa alemmissa oikeuksissa käsiteltäessä vaatinut, että B:tä ja C:tä tulisi kuulla henkilökohtaisesti oikeudessa, mutta alemmat oikeudet ovat hylänneet vaatimuksen. B on käräjäoikeuden käsitellessä asiaa ollut 15-vuotias ja C 13-vuotias sekä kumpainenkin hovioikeuden käsitellessä asiaa vuotta tätä vanhempi. Korkeimmassa oikeudessa on tältä osin ensisijaisesti kysymys siitä, onko asia voitu ratkaista lapsia henkilökohtaisesti oikeudessa kuulematta ja onko heidän videolle tallennettuja esitutkintakertomuksiaan voitu käyttää todisteena.
Keskeiset säännökset
2. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 21 §:n 1 momentin mukaan henkilöä, joka ei ole täyttänyt 15 vuotta tai jonka henkinen toiminta on häiriintynyt, voidaan kuulla todistajana tai todistelutarkoituksessa, jos tuomioistuin harkitsee tämän soveliaaksi ja jos henkilökohtaisella kuulemisella on asian selvittämiseksi keskeinen merkitys ja kuuleminen ei todennäköisesti aiheuta henkilölle sellaista kärsimystä tai muuta haittaa, joka voi vahingoittaa häntä tai hänen kehitystään. Ikärajan osalta ratkaisevaa on, onko henkilö täyttänyt 15 vuotta silloin, kun oikeus ottaa vastaan suullista todistelua.
3. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan esitutkinnassa annettua lausumaa ei pääsääntöisesti saa käyttää tuomioistuimessa todisteena. Jos henkilön, joka ei ole täyttänyt 15 vuotta tai jonka henkinen toiminta on häiriintynyt, esitutkinnassa antama kertomus on tallennettu videotallenteeseen tai siihen rinnastettavaan muuhun kuva- ja äänitallenteeseen, kertomusta saadaan kuitenkin pykälän 2 momentin mukaan käyttää tuomioistuimessa todisteena, jos syytetylle on varattu mahdollisuus esittää kuulusteltavalle kysymyksiä.
Asianomistajan henkilökohtaisesta kuulemisesta tuomioistuimessa
4. Rikoksen asianomistajaa voidaan kuulustella tuomioistuimessa todistelutarkoituksessa. Tällöin on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan meneteltävä soveltuvin osin todistajan kuulustelemisesta annettujen säädösten mukaisesti. Myös syytetyllä on tällöin oikeus nimetä asianomistaja todistelutarkoituksessa kuultavaksi. Vaikka asianomistajan ei tarvitse häntä kuulusteltaessa kertoa mitään asiasta (KKO 2000:71) tuomioistuimen tulee kuitenkin silloin, kun asianomistajan kertomuksella saattaa olla merkitystä asian ratkaisemiselle, kutsua hänet asianosaisten pyynnöstä taikka omasta aloitteestaankin henkilökohtaisesti kuulusteltavaksi.
5. Alle 15-vuotiaan lapsen henkilökohtainen kuuleminen on kuitenkin mainitun oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 21 §:n 1 momentin mukaan oikeuden harkinnassa. Kuten säännöksestä ilmenee, harkinnassa on otettava huomioon yhtäältä kuulemisen merkitys asian ratkaisemiselle ja toisaalta kuulemisen lasta tai hänen kehitystään vahingoittava vaikutus. Harkinnassa voidaan lisäksi antaa merkitystä muun muassa lapsen iälle ja kehitystasolle, sille teolle, josta lasta kuullaan sekä sille, onko esitutkinnassa asianmukaisesti videoitu kertomus riittävä lapsen havaintojen selvittämiseksi. Jos sanotut seikat puhuvat kuulemisen puolesta, voidaan vielä ottaa huomioon, onko mahdollinen kuuleminen järjestettävissä lapsen edun vuoksi esimerkiksi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 34 §:n ja 34 a §:n mukaisesti muiden asianosaisten läsnä olematta tai videoyhteydellä.
Esitutkintakertomuksen huomioon ottamisesta todisteena
6. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 2 momentin tarkoittamissa tapauksissa esitutkintakertomuksen huomioon ottamisen edellytyksenä on, että syytetylle on esitutkinnan kestäessä varattu tilaisuus esittää kuulusteltavalle kysymyksiä. Välttämätöntä ei tällöin ole, että tilaisuus kysymysten esittämiseen on varattu jo siinä vaiheessa, kun asianomistajan varsinainen kuulustelu on suoritettu. Tallenteen huomioon ottamisen edellytyksenä ei myöskään ole se, että syytetty käyttää kyselyoikeuttaan.
Johtopäätökset B:n henkilökohtaisesta kuulemisesta lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan syytteen (syytekohta 1) osalta
7. B on syntynyt 31.10.1990 ja hän on jo ollut 15 vuotta täyttänyt käräjäoikeuden toimittaessa asiassa pääkäsittelyn 16.12.2005. Hänen kuulemisensa asianomistajana henkilökohtaisesti ei ole siten ollut enää oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 21 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin tuomioistuimen harkinnassa eikä hänen videolle tallennettua esitutkintakertomustaan riippumatta siitä, että hän ei ole sitä antaessaan ollut 15 vuotta täyttänyt, ole voitu oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 2 momentin nojalla ottaa todisteena huomioon. Koska B ei ole hovioikeuden pääkäsittelyssä kieltäytynyt lausumasta asiasta, esitutkintakertomusta ei ole voitu ottaa huomioon myöskään hovioikeuden selostaman oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 32 §:n 2 momentin säännöksen nojalla.
8. Alempien oikeuksien ratkaisuista ilmenee, että B:n kertomuksella on häneen kohdistunutta tekoa koskevaa A:ta vastaan ajettua syytettä ratkaistaessa keskeinen merkitys. Asiaa ei olisi siten tullut ratkaista kutsumatta B:tä henkilökohtaisesti kuultavaksi.
Johtopäätökset C:n henkilökohtaisesta kuulemisesta lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan syytteen (syytekohta 2) osalta
9. C on syntynyt 4.9.1992. Hän on siten käräjäoikeuden toimittaessa pääkäsittelyn 16.12.2005 ollut 13 vuotta täyttänyt ja hovioikeuden käsitellessä asiaa pääkäsittelyssä 14.3.2007 vuotta vanhempi. Hänen henkilökohtainen kuulemisensa oikeudessa on siten ollut kummassakin tapauksessa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 21 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin tuomioistuimen harkinnassa ja hänen videolle tallennettua esitutkintakertomustaan on saanut käyttää todisteena oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 2 momentissa säädetyin edellytyksin.
10. Alempien oikeuksien ratkaisuista ilmenee, että C:n kertomuksella sinänsä on häneen kohdistunutta tekoa koskevaa A:ta vastaan ajettua syytettä ratkaistaessa keskeinen merkitys. Tämä seikka ja se, että C on tuomioistuinten käsitellessä asiaa ollut lähes 15-vuotias puoltavat sitä, että häntä olisi tullut henkilökohtaisesti kuulla tuomioistuimessa. Toisaalta kun otetaan huomioon, että väitetyssä teossa on kyse C:n isän häneen kohdistamasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kuulemisesta olisi aiheutunut todennäköisesti ainakin jossain määrin kärsimystä ja haittaa, joka olisi voinut vahingoittaa C:tä ja hänen kehitystään. Asiassa on ollut käytettävänä myös jäljempänä todetuin tavoin asianmukainen videolle tallennettu esitutkintakertomus. Koska A ei esitutkinnassa ole halunnut käyttää kyselyoikeuttaan, kuulemiseen ei ole perustetta myöskään pelkästään kyselyoikeuden toteuttamiseksi. Nämä seikat puhuvat taas C:n henkilökohtaista kuulemista vastaan. Sanotuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että alemmilla oikeuksilla on ollut hyväksyttävät perusteet kieltäytyä kuulemasta C:tä todistelutarkoituksessa.
11. C:n kertomus on esitutkinnassa tallennettu videolle. A:lle ei C:n varsinaista kuulustelua suoritettaessa ole varattu tilaisuutta esittää tälle kysymyksiä, mutta myöhemmin A:ta esitutkinnassa kuultaessa hänelle on ilmoitettu, että hänellä on mahdollisuus kysymyksien esittämiseen C:lle. A ei ole kuitenkaan käyttänyt tilaisuutta hyväkseen. A:lle on siten esitutkinnan aikana varattu tilaisuus kysymysten esittämiseen C:lle. Kuulustelussa on näin ollen menetelty oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin. Tämän vuoksi kuulustelu on voitu ottaa huomioon oikeudenkäynnissä todisteena.
Ratkaisu muutoksenhakemukseen
12. Edellä todetuin tavoin asia on voitu lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan syytteen osalta ratkaista C:tä henkilökohtaisesti kuulematta. Sen vuoksi suullisen käsittelyn toimittaminen C:n kuulemisen toimittamiseksi ei tältä osin Korkeimmassa oikeudessa ole tarpeen ja tätä koskeva pyyntö hylätään. Muutoin alempien oikeuksien mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa niiden ratkaisua syytekohdan 2 osalta.
13. B:tä koskevan syytekohdan osalta asian ratkaiseminen olisi edellyttänyt edellä todetuin tavoin hänen kuulemistaan henkilökohtaisesti jo käräjäoikeudessa. Tähän nähden Korkein oikeus katsoo, että kuuleminen tapahtuu soveliaimmin käräjäoikeudessa. Tämän vuoksi asia on palautettava tältä osin käräjäoikeuden käsiteltäväksi.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan syytekohdan 1 ja tuomitun yhteisen rangaistuksen osalta. Asia palautetaan yllä mainituilta osin Hämeenlinnan käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä.
Syytekohdan 2 osalta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio, Juha Häyhä ja Timo Esko. Esittelijä Timo Ojala.
|