KKO:2008:97

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kuopion käräjäoikeuden tuomio 20.2.2004

Käräjäoikeus tuomitsi L:n virallisen syyttäjän syytteestä, johon asianomistaja P yhtyi, ryöstöstä vankeusrangaistukseen. Lisäksi käräjäoikeus velvoitti L:n suorittamaan P:lle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 1 200 euroa korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Leena Ruuskanen sekä lautamiehet.

Muutoksenhaku Itä-Suomen hovioikeudessa ja hovioikeuden tuomio 1.2.2005

L valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään. L pyysi pääkäsittelyn toimittamista hovioikeudessa. P puolestaan vaati hovioikeudelle tekemässään vastavalituksessa L:n hänelle henkisestä kärsimyksestä maksettavaksi tuomitun korvauksen korottamista.

Hovioikeus, joka hylkäsi L:n pääkäsittelyn toimittamista koskevan pyynnön asian selvitettyyn tilaan nähden selvästi tarpeettomana, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Korkeimman oikeuden päätös 29.3.2006

L, jolle Korkein oikeus myönsi valitusluvan, vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen pääkäsittelyn toimittamista varten. Vastauksissaan syyttäjä ja P vaativat L:n valituksen hylkäämistä.

Korkein oikeus katsoi, että asian ratkaiseminen on riippunut käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uskottavuudesta ja että hovioikeuden on ollut tällaisessa tilanteessa toimitettava pääkäsittely sitä koskevasta pyynnöstä riippumattakin. Näin ollen pääkäsittelyn toimittaminen ei ole ollut selvästi tarpeetonta. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja palautti asian hovioikeuteen sen omasta aloitteesta uudelleen käsiteltäväksi.

Asian käsittely Itä-Suomen hovioikeudessa

L aikaisemmin valituksessaan hovioikeudelle esittämänsä vaatimukset toistaen vaati muun muassa, että häntä vastaan ajettu syyte ja korvausvaatimukset hylätään. P toistaen aikaisemmin vastavalituksessaan hovioikeudelle esittämänsä vaati, että L:n hänelle henkisestä kärsimyksestä maksettavaksi tuomittua korvausta korotetaan. Sen johdosta L puolestaan vaati, että P:n vastavalitus jätetään tutkimatta, koska P oli tyytynyt hovioikeuden asiassa aikaisemmin antamaan tuomioon.

Syyttäjä ja P vaativat L:n valituksen hylkäämistä.

Hovioikeuden tuomio 18.8.2006

Hovioikeus katsoi käsittelyratkaisussaan, että Korkeimman oikeuden kumottua hovioikeuden asiassa antaman tuomion ja palautettua asian uudelleen hovioikeuden käsiteltäväksi asia on saatettu hovioikeudessa siihen tilaan, missä se on ollut ennen hovioikeuden kyseistä aikaisempaa ratkaisua asiassa. Sen vuoksi ja koska kysymys on L:n valituksessa myös P:lle henkisestä kärsimyksestä maksettavaksi määrätystä korvauksesta, P:llä on L:n vastapuolena oikeus saattaa myös tämän korvauksen korottamista koskeva kysymys hovioikeuden tutkittavaksi. Näillä perusteilla hovioikeus otti P:n vastavalituksen tutkittavakseen. Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn.

Pääasiaratkaisussaan hovioikeus, joka muulta osin pysytti käräjäoikeuden tuomion, velvoitti L:n suorittamaan P:lle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä käräjäoikeuden tuomitseman määrän asemesta hovioikeuden kohtuulliseksi harkitsemat 2 000 euroa käräjäoikeuden tuomitsemine korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Olavi Snellman, Pekka Pärnänen ja Mikko Ollikainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

L:lle myönnettiin valituslupa henkisestä kärsimyksestä maksettavaksi tuomitun korvauksen osalta. Valituksessaan L vaati, että P:n hovioikeudelle tekemä vastavalitus jätetään tutkimatta. Toissijaisesti L vaati, että P:n kärsimyskorvauksen suorittamista koskeva vaatimus hylätään ja hänet vapautetaan sanotun korvauksen suorittamisvelvollisuudesta P:lle.

Vastauksissaan syyttäjä ja P vaativat valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian aikaisemmat vaiheet

1. Kuopion käräjäoikeus on 20.2.2004 tuominnut L:n ryöstöstä vankeusrangaistukseen ja velvoittanut hänet suorittamaan P:lle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 1 200 euroa, sekä erinäisiä muita korvauksia.

2. L on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään tai että ainakin hänelle tuomittua rangaistusta ja korvausvelvollisuutta alennetaan. L on myös pyytänyt, että asiassa toimitetaan pääkäsittely. P on vastavalituksessaan hovioikeudelle vaatinut, että L:n hänelle henkisestä kärsimyksestä maksettavaksi tuomittua korvausta korotetaan. Itä-Suomen hovioikeus on hylättyään L:n pyynnön pääkäsittelyn toimittamisesta 1.2.2005 antamallaan tuomiolla pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion.

3. Korkein oikeus on myönnettyään L:lle valitusluvan katsonut, että asian ratkaiseminen on riippunut käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uskottavuudesta, jolloin hovioikeuden on ollut toimitettava pääkäsittely sitä koskevasta pyynnöstä riippumattakin. Koska pääkäsittelyn toimittaminen ei ole ollut selvästi tarpeetonta, Korkein oikeus on päätöksellään 29.3.2006 hovioikeuden tuomion kumoten palauttanut asian hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Hovioikeuden ratkaisu palauttamisen jälkeisessä menettelyssä

4. Hovioikeus on asian uudelleen käsittelyssä ottanut tutkittavakseen myös P:n hovioikeudelle tekemän vastavalituksen, jossa P on vaatinut L:n P:lle henkisestä kärsimyksestä suoritettavan korvauksen korottamista. Hovioikeus, joka on asiassa toimittanut pääkäsittelyn, on vaatimukset muilta osin hyläten korottanut sanotun kärsimyskorvauksen 2 000 euroon.

Ongelmanasettelu

5. Korkein oikeus on edellä mainitussa palautuspäätöksessään kumonnut hovioikeuden aikaisemman tuomion kokonaan. Palauttamisperusteena on ollut hovioikeuden ratkaisua rasittanut oikeudenkäyntivirhe ja palauttaminen on tapahtunut L:n yksipuolisen valituksen johdosta. P puolestaan oli hakematta hovioikeuden tuomioon muutosta tyytynyt hovioikeuden tuomioon, jolla hänen vaatimuksensa kärsimyskorvauksen korottamista oli hylätty.

6. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko hovioikeus asian uudessa käsittelyssä voinut ottaa P:n vastavalituksen tutkittavakseen, ja myönteisessä tapauksessa, onko asiassa olemassa säädetyt perusteet kärsimyskorvauksen suorittamiselle vaiko onko sitä koskeva vaatimus L:n vaatimin tavoin hylättävä.

Reformatio in peius -kiellosta

7. Säännönmukaisessa muutoksenhakumenettelyssä rikosasioissa on vakiintunut käytäntö, jonka mukaan jos rikosasian vastaaja on yksin hakenut tuomioon muutosta, tuomiota ei saa muuttaa hänen vahingokseen (reformatio in peius -kielto).

8. Sanottuun tuomion muuttamiskieltoon syytetyn vahingoksi liittyy kysymys tuomion lainvoimasta vastapuolena olevaa asianomistajaa vastaan. Tuomioon tyytynyt asianomistaja ei voi syytetyn muutoksenhakua koskevassa menettelyssä esittää vaatimusta tuomion muuttamisesta eikä tuomiota voida muuttaa hänen edukseen. Muutoksenhakuoikeuden menettäminen ei kuitenkaan ole aina lopullista, koska tuomioon tyytyneellä asianomistajalla on oikeus hakea muutosta hovioikeuden tuomioon silloin, kun hovioikeus on muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua hänen vahingokseen.

Vastamuutoksenhausta

9. Vastavalitusta koskeva sääntely on otettu lakiin 1.10.2003 voimaan tulleella lailla oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta (381/2003). Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 a §:n 1 momentin mukaan valittajan vastapuoli voi tyytymättömyyttä ilmoittamatta valittaa osaltaan käräjäoikeuden tuomiosta (vastavalitus). Oikeus vastavalitukseen on, kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2006:2 todennut, poikkeus säännöstä, jonka mukaan asianosainen, jota vastaan tuomio on tullut lainvoimaiseksi, ei saa valittamalla hakea tuomioon muutosta.

10. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 b §:n mukaan vastavalitus raukeaa, jos valitus peruutetaan, raukeaa tai jätetään tutkimatta taikka sitä ei oteta enempään tutkintaan (seulontamenettely). Vastavalitus ei kuitenkaan raukea, jos valitus peruutetaan vasta hovioikeuden pääkäsittelyssä.

Korkeimman oikeuden kannanotto

11. P:n valitus käräjäoikeuden tuomiosta on ollut vastavalitus, joka on liittynyt L:n valitukseen, jossa tämä on vaatinut muun muassa P:n kärsimyskorvauksen hylkäämistä tai alentamista. L:n valitusta käsitellessään hovioikeus on virheellisesti jättänyt pääkäsittelyn toimittamatta ja tämän vuoksi Korkein oikeus on palauttanut L:n valituksen hovioikeuden tutkittavaksi. P:lla ei ole ollut intressiä hakea muutosta hovioikeuden ratkaisuun, koska se on tarkoittanut vain käräjäoikeuden ratkaisun pysyttämistä, johon hän oli alunperinkin tyytynyt ja koska hän oli tehnyt vastavalituksensa vain siksi, että L oli hakenut muutosta. Vastavalituksen tekeminen puolestaan Korkeimpaan oikeuteen ei ole mahdollista.

12. Vastavalitus jo sinänsä on poikkeus edellä mainitusta reformatio in peius -kiellosta, koska sen tekijä voi saattaa alioikeuden ratkaisun osaltaan myös hovioikeuden tutkittavaksi, vaikka hän on tyytynyt alioikeuden ratkaisuun. Tarkoituksena on ollut muun muassa parantaa oikeusvarmuutta ja hovioikeuden mahdollisuuksia oikeaan ratkaisuun päätymiseksi.

13. Vastavalituksen käsittely saa itsenäistä merkitystä vain silloin, jos valitus peruutetaan vasta pääkäsittelyssä. Korkein oikeus katsoo vastavalituksen tarkoituksesta ja liitännäisyydestä säännönmukaiseen valitukseen johtuvan, että vastavalitus on ratkaistava samalla kertaa kuin valitus, johon se liittyy.

14. Kuten edellä on todettu, asian palauttaminen on johtunut tuomioistuimen virheellisestä menettelystä. Tältä kannalta ei ole perusteltua, että L saisi sanotun reformatio in peius -kiellon suoman edun palauttamisen jälkeisessä käsittelyssä.

15. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että vastavalitus on tullut tutkia ja ratkaista samalla kuin L:n valitus. Näin ollen hovioikeus on saanut tutkia P:n vastavalituksen.

Kärsimyskorvaus

16. Henkilövahingosta riippumaton kärsimys on korvattava vain, jos se on aiheutettu vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ssä (412/1974) mainitulla eli vapauteen, kunniaan tai kotirauhaan kohdistuneella rikoksella taikka muulla sen kaltaisella rikoksella. Ryöstön kohteeksi joutuneella on oikeus korvaukseen henkisestä kärsimyksestä, koska ryöstö kohdistuu vapauteen (KKO 1994:27). Näin ollen P:lla on oikeus saada L:lta vaatimansa korvaus henkisestä kärsimyksestä. Asiassa ei ole perusteita L:n vapauttamiselle hovioikeuden tuomitsemasta korvausvelvollisuudesta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos (eri mieltä), Pertti Välimäki, Pasi Aarnio, Timo Esko (eri mieltä) ja Soile Poutiainen. Esittelijä Sari Ruokojärvi.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Esko: Perusteluitten kohtien 1 - 10 osalta olen samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö. Sen jälkeen esitän eriävänä mielipiteenäni seuraavan:

Reformatio in peius -kielto on meillä kaikessa muutoksenhaussa noudatettava yleinen periaate. Kun vastavalitusmahdollisuus otettiin oikeudenkäymiskaareen vuonna 2003 voimaan tulleella lainmuutoksella, muutoksenhakuaste sai tilaisuuden tarkastella siellä menettelyn kohteena olevaa asiaa yhtä laajasti kuin alioikeus. Uudistuksessa ei käsitelty nyt Korkeimmassa oikeudessa esillä olevaa ongelmaa.

Eräitä laissa mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta noudatetaan vastavalituksen osalta oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 c §:n mukaan mitä valituksesta säädetään. Mikäli P oli tyytymätön hovioikeuden ratkaisuun kärsimyskorvauksen osalta, hän olisi voinut L:n muutoksenhakemuksesta riippumatta hakea siihen itsenäisesti muutosta Korkeimmalta oikeudelta. P oli kuitenkin tyytynyt hovioikeuden ratkaisuun. Sen vuoksi hovioikeudella ei muutoksenhaussa noudatettavien yleisten periaatteiden mukaan enää ollut oikeutta, ottaessaan sille palautetun asian uudelleen käsiteltäväkseen, P:n alkuperäisen vastavalituksen perusteella korottaa käräjäoikeuden 20.2.2004 P:lle tuomitsemaa kärsimyskorvausta.

Hovioikeudessa tapahtuneen menettelyvirheen korjaamiseksi Korkein oikeus on enemmän viivytyksen välttämiseksi menetellyt toisinaan siten, että asiaa ei palauteta, vaan esimerkiksi kuuleminen on toimitettu suoraan Korkeimmassa oikeudessa. Tällöin ei nyt esillä olevaa ongelmaa synny, vaan reformatio in peius -kieltoa on epäilyksettä noudatettava. Myös tämä näkökohta puoltaa edellisessä kohdassa esitettyä ratkaisua.

Ryöstö on myös vapautta loukkaava rikos. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaan P:lla on oikeus saada korvausta vapauteensa kohdistuneen ryöstön aiheuttamasta kärsimyksestä. Erityisen selvityksen esittäminen siitä, että vapauteen kohdistunut rikos on aiheuttanut kärsimystä, ei ole tarpeen. Näin ollen L ei ole valituksessaan Korkeimmalle oikeudelle esittänyt perusteita, joiden nojalla P:n korvausvaatimus olisi hylättävä.

Sanotuilla perusteilla harkitsen oikeaksi alentaa L:n P:lle henkisestä kärsimyksestä maksettavan korvauksen käräjäoikeuden tuomitsemiin 1 200 euroon korkoineen.

Oikeusneuvos Raulos: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Esko.