KKO:2008:101

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Tieoikeuden myöntämistä koskenut aiempi käsittely

Loviisan kaupungin hakemuksesta vireille tulleessa ja 19.8.1977 lopetetussa yksityistietoimituksessa nro 301594 oli ollut kysymys tieoikeuden perustamisesta kaupungin Ruotsinpyhtään kunnassa omistamaan Lappom RN:o 1:60 tilaan kuuluvaa Storholmin saaripalstaa varten. Saaripalstalla oli kymmenen vuokratonteilla olevaa loma-asuntoa. Hakemuksen mukaan tie olisi tullut perustaa ensin autotienä entisiä rasiteteitä pitkin tilan Käringboda RN:o 2:142 (nykyisin RN:o 11:0) rajan tuntumaan rakennettavalle paikoitusalueelle ja sieltä edelleen kävelypolkuna, joka olisi kulkenut tilojen Käringboda ja Soludden RN:o 2:153 välisen rajan tuntumassa. Toimitusmiehet olivat katsoneet, että loma-asuntojen liikenteen ohjaaminen vapaa-ajan käytössä olleiden tilojen Käringboda ja Soludden kautta kulkevaksi olisi liikenteen määrä huomioon ottaen jalankulkupolkunakin aiheuttanut tiloille yksityisistä teistä annetun lain (yksityistielaki) 8 §:ssä tarkoitettua kohtuutonta haittaa. Sen johdosta haettua tieoikeutta ei voitu perustaa ja toimitus oli jätetty sikseen.

Loviisan kaupunki oli hakenut muutosta toimitusmiesten päätökseen. Maaoikeus oli jättänyt valituksen tutkimatta siltä osin kuin se koski tieoikeuden perustamista autotienä Storholmenin saareen saakka. Muutoin maaoikeus oli lausunut, että tiehankkeen toteuttaminen haetulla tavalla aiheuttaisi sekä paikoitusalueen että kävelypolun osalta muun muassa Käringbodan ja Soluddenin tiloille huomattavaa haittaa. Lisäksi maaoikeus oli todennut, että kaupungin tekemiin maanvuokrasopimuksiin oli sisältynyt nimenomainen merkintä siitä, ettei tieoikeutta ollut ja ettei kaupunki myöskään tulisi vastaamaan sellaisen järjestämisestä. Vuokralaiset siten olivat pitäneet silloisia kulkumahdollisuuksia riittävinä. Edelleen maaoikeus oli todennut, että kaupungilla oli ollut tiedossaan atomivoimalan rakentaminen ainakin osaa vuokraoikeuksia perustettaessa eikä kysymys siten ollut olosuhteiden muutoksesta. Näillä perusteilla maaoikeus oli 3.5.1979 antamallaan ja lainvoimaiseksi jääneellä päätöksellään hylännyt valituksen.

Yksityistietoimitus 4.8.2006

Loviisan kaupunki haki uudelleen, yhdessä alueen vuokramiesten kanssa, autotietä varten tieoikeutta Lappom RN:o 1:66 tilaan kuuluvalle Storholmenin saaripalstalle.

Toimituksessa todettiin, että Storholmenin saaripalstan erotti mantereesta noin viisi metriä leveä salmi, eikä palstalle ollut ennestään tieoikeuksia. Maastossa tehtyjen havaintojen mukaan ennestään käytössä olevalta rasitetieltä ei ollut välitöntä näköyhteyttä tiloille Kukkula RN:o 2:256 ja Pekkala RN:o 2:254. Tilan Solstigen RN:o 2:152 piha-alueelle oli selvempi näköyhteys. Tilan Käringboda RN:o 11:0 alueella rakennettava uusi tie kulkisi aivan tontin pihapiirin tuntumassa. Vaihtoehtoinen rakennettavan ajotien linjaus kulkisi puolestaan tilan Soludden RN:o 2:153 maalla ja sen pihapiirin tuntumassa.

Toimitusmiehet totesivat, että tieoikeutta oli jo aikaisemmin haettu samaan kohtaan ja ettei tieoikeutta ollut myönnetty edes polkurasitteena tai autopaikkana. Asiasta oli maaoikeuden 3.5.1979 antama lainvoimainen tuomio. Lisäksi toimitusmiehet totesivat, että tilanne oli maaoikeuden tuomion antamisen jälkeen muuttunut vain siten, että tilan Solstigen käyttö oli muuttunut ympärivuotiseksi ja että tilan Käringboda alueelle oli rakennettu uusi rantasauna. Molemmat muutokset olivat omiaan lisäämään tiloille perustettavasta tieoikeudesta aiheutuvaa haittaa. Alueelle 24.2.2003 vahvistetun lainvoimaisen rantaosayleiskaavan osalta toimitusmiehet lausuivat, ettei yksityistielaissa ollut säännöksiä yleiskaavan vaikutuksista eikä rantaosayleiskaava vähentänyt yksityistielain tarkoittamaa huomattavaa haittaa. Rantaosayleiskaavassa oleva ohjeellinen merkintä tiestä ei voinut luoda vahvoja perusteita uudelle tieoikeudelle.

Toimitusmiehet päättivät jättää tieoikeuden perustamatta, koska tien linjauksesta riippuen tieoikeudesta aiheutuisi huomattavaa haittaa joko tilalle Käringboda tai tilalle Soludden.

Vantaan käräjäoikeuden maaoikeutena 30.5.2007 antama tuomio

Loviisan kaupunki valitti toimitusmiesten päätöksestä maaoikeuteen ja vaati haetun tieoikeuden perustamista. Toissijaisesti kaupunki vaati, että yksityistietoimituksessa tehty päätös kumotaan ja määrätään toimituksessa uudelleen käsiteltäväksi. Berit Johansson, Outi ja Eero Hanhinen, Katri Lövenfält ja Leo Arthur Lövenfältin kuolinpesä sekä Akantien tiekunta vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä.

Maaoikeus toimitti maastokatselmuksen.

Maaoikeus totesi, että toimitusmiesten päätös jättää haettu toimitus sikseen oli perustunut lähinnä maaoikeuden aikaisempaan 3.5.1979 antamaan päätökseen, jonka mukaan Käringbodan tilan alueelle ei voitu perustaa oikeutta kävelypolkua ja paikoitusaluetta varten Storholmenin saaripalstan hyväksi. Maaoikeus oli tuolloin jättänyt tutkimatta vaatimuksen tieoikeuden perustamiseksi autotienä Storholmeniin.

Maaoikeus totesi, että yksityistielain 103 §:n mukaan asia voidaan kuitenkin ottaa uudelleen tutkittavaksi, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet päätöksen tekemisen jälkeen. Tämän johdosta maaoikeus lausui, että Storholmenin ja sen lähialueen yleiskaavassa oli pidetty tieoikeuden saamista haettuun paikkaan tarpeellisena ja tärkeänä. Maaoikeuden mukaan tieoikeuden perustamisen edellytyksiä koskenut oikeuskäytäntö oli täsmentynyt vuodesta 1979 ja ajattelutapa lomakiinteistöjen kulkuyhteyden järjestämistarpeen osalta oli ilmeisesti muuttunut (KKO 1993:17). Lisäksi pelastuslainsäädäntö oli muuttunut niin, että kiinteistöjen pelastusteistä on annettu nimenomaisia säännöksiä.

Maaoikeuden mukaan myös rasitettujen kiinteistöjen alueilla oli tapahtunut muutoksia. Tilaan Käringboda RN:o 11:0 liitetyt lisäalueet mahdollistivat tilan sopeutumisen uuteen tiehen ja vähensivät selvästi uudesta tiestä tilalle aiheutuvaa haittaa. Maaoikeus totesi myös, että Käringbodanin tilalla sijaitseva loma-asunto oli 40 metrin etäisyydellä tiestä, jolta loma-asuntoa voitiin suojata kasvillisuudella ja puustolla. Tilalle vuoden 1979 jälkeen rakennettua saunaa, johon liittyvä oleskelutila ja pihapiiri avautuivat merelle uudesta tiestä poispäin, voitiin myös jonkin verran suojata kasvillisuudella. Nämä seikat pienensivät uudesta tiestä tilalle Käringboda koituvaa haittaa, mutta eivät poistaneet sitä.

Näillä perusteilla maaoikeus katsoi olosuhteiden tilalla Käringboda muuttuneen olennaisesti sen jälkeen kun maaoikeus oli 3.5.1979 hylännyt polkutietä koskeneen tieoikeushakemuksen. Sen vuoksi asiaa voitiin yksityistielain 103 §:n nojalla tarkastella uudelleen. Tilan Soludden RN:o 2:153 tiluksia tehty hakemus koski niin vähäisessä määrin, ettei estettä tieoikeuden perustamiseen autotietä varten yksityistielain 103 §:n säännöskään huomioon ottaen ollut.

Tieoikeuden perustamisen edellytyksistä maaoikeus lausui, että haettu tieoikeus oli tärkeä Storholmenin palstan tarkoituksenmukaista käyttöä varten, koska lähes mantereeseen kiinni kasvanut saari oli ilman kulkuyhteyttä. Maaoikeus katsoi, että tieoikeus oli perustettavissa yksityistielain 8 §:n nojalla aiheuttamatta millekään kiinteistölle huomattavaksi katsottavaa haittaa, jos tie suunnattiin maaoikeuden tuomiossa tarkemmin kerrottuun paikkaan Akantien yksityistieltä tilan Käringboda rajan lähellä tilan Soludden puolelle ja sieltä rakennettavaa siltaa pitkin Storholmeniin.

Maaoikeus kumosi toimitusmiesten ratkaisun ja palautti toimituksen toimitusmiehille uudelleen käsiteltäväksi tieoikeuden määräämiseksi ja tarvittavien korvausten sekä muiden yksityistielaissa tarkoitettujen toimenpiteiden suorittamiseksi.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari, maaoikeusasioiden vastuutuomari Markku Markkula, maaoikeusinsinööri Sampo Hatunen sekä lautamiehet Anne-Mari Engström ja Arto Karnaattu.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Berit Johanssonille, Eero ja Outi Hanhiselle, Katri Lövenfältille ja Arthur Lövenfältin kuolinpesälle sekä Akantien tiekunnalle myönnettiin valituslupa.

Hakijat vaativat valituksissaan, että maaoikeuden tuomio kumotaan ja että toimitusmiesten ratkaisu jätetään voimaan.

Loviisan kaupunki vastasi valituksiin ja vaati niiden hylkäämistä.

Korkein oikeus toimitti asiassa katselmuksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksen asettelu

1. Loviisan kaupunki on hakenut tieoikeutta Lappom RN:o 1:66 tilaan kuuluvaa Storholmenin saaripalstaa varten muun muassa tilojen Käringboda RN:o 11:0 ja Soludden RN:o 2:153 kautta. Tieoikeuden perustamista koskeva kaupungin hakemus oli aikaisemmin jätetty sikseen 19.8.1977 lopetetussa yksityistietoimituksessa, jossa tehty päätös oli pysytetty 3.5.1979 annetulla Turun maaoikeuden lainvoimaisella päätöksellä.

2. Nyt käsiteltävänä oleva hakemus koskee autotietä, joka ulottuisi Akantien yksityistieltä saaripalstalle, kun taas aikaisempi hakemus koski osin eri tavoin linjattua autotietä, pysäköintialuetta ja sieltä saaripalstalle kulkevaa polkutietä. Koska hakemus kuitenkin koskee tieoikeuden perustamista saman saaripalstan hyväksi niin, että tieoikeus koskisi pääosin samoja kiinteistöjä aiheuttaen niille suurempaa rasitusta kuin aikaisemman hakemuksen perusteella, hakemuksen on kulkuyhteyden toteuttamistavan eroista huolimatta katsottava koskevan sellaista tieoikeutta, jonka perustamista koskeva asia on aikaisemmin lainvoimaisesti ratkaistu.

3. Yksityistielain 103 §:n mukaan asianosaisella on oikeus saattaa kysymys uudelleen tutkittavaksi, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet sen jälkeen, kun tietä varten tarvittavan oikeuden luovutuksesta tai tienpitovelvollisuudesta päätettiin taikka sovittiin.

4. Korkeimmassa oikeudessa kysymys on ensi sijassa siitä, ovatko olosuhteet rantaosayleiskaavan vahvistamisen vuoksi sillä tavoin olennaisesti muuttuneet, että kysymys tieoikeuden perustamisesta samalle alueelle on ollut uudelleen tutkittavissa.

Rantaosayleiskaavan merkityksestä olosuhteiden muutoksena

5. Ruotsinpyhtään kunnanvaltuusto on 24.2.2003 hyväksynyt Kulla - Lappomin rantaosayleiskaavan, johon on merkitty ohjeellinen tielinjaus Storholmenin saareen. Kyseinen rantaosayleiskaava on niin sanottu oikeusvaikutteinen yleiskaava, jota saa käyttää rakentamisen perusteena. Alueelle ei ole tarpeen laatia asemakaavaa.

6. Kaavassa saarelle on merkitty kymmenen loma-asunnoksi osoitettua rakennuspaikkaa. Nämä rakennuspaikat on kaavassa merkitty RA-alueeksi, jolloin kaavamääräysten mukaan loma-asunnot saadaan muuttaa vakituisiksi asunnoiksi ilman poikkeamalupamenettelyä, mikäli kaavamääräysten yleiset rakennuspaikkaa, rakennuksia ja yhdyskuntatekniikkaa koskevat ehdot täyttyvät. Yhtenä ehtona on kiinteä tieyhteys. Toimitusalueen osalta rantaosayleiskaavasta ei ollut valitettu, ja se on lainvoimainen.

7. Maankäyttö- ja rakennuslain 42 §:n mukaan yleiskaava on ohjeena ryhdyttäessä toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi, eikä viranomaistoimenpiteillä saa vaikeuttaa yleiskaavan toteuttamista. Mahdollisuudet liikenteen tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen on maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n mukaan otettava yleiskaavaa laadittaessa huomioon kaavan ohjaustavoitteen ja tarkkuuden edellyttämällä tavalla. Ohjeellinen tielinjaus yleiskaavassa osoittaa todettuun tieliikenteen tarpeeseen perustuvan tieyhteyden, jonka sijainti ja toteuttaminen ovat vielä epävarmoja.

8. Yksityistielain 7 §:n 2 momentin mukaan tietä ei saa suunnittelutarvealueella tehdä niin, että voimassa olevan kaavan tai vastaisen kaavan toteuttaminen saattaa vaikeutua. Ranta-alueet ovat maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n mukaan suunnittelutarvealueita. Muutoin tien perustamisedellytykset on yleiskaava-alueellakin arvioitava yksityistielain säännösten nojalla.

9. Kiinteistöjen yleiskaavan mukaista käyttöä ja rakentamista varten tarvittavat kulkuyhteydet liittyvät suoraan yleiskaavan toteuttamiseen. Korkein oikeus toteaakin, että sellainen oikeusvaikutteinen rantaosayleiskaava, jonka toteuttaminen edellyttää kiinteän tieyhteyden rakentamista, muuttaa alueen maankäyttöön liittyviä olosuhteita niin olennaisesti, että tieoikeuksia on perusteltua arvioida uudelleen. Silloin, kun kulkuyhteyden järjestäminen on käytännössä edellytys kaavan mukaiselle maankäytölle ja sen kehittämiselle, olosuhteiden voidaan katsoa muuttuneen jo lainvoimaisella yleiskaavan vahvistamispäätöksellä riippumatta konkreettisten hankkeiden käynnistämisestä.

10. Kulla - Lappomin rantaosayleiskaavan tarkoituksena on ollut tehostaa ranta-alueiden käyttöä paitsi loma-asutusta varten myös sallimalla loma-asuntojen muuttaminen vakituisiksi asunnoiksi. Korkein oikeus katsoo, että rantaosayleiskaavan vahvistaminen on yksityistielain 103 §:ssä tarkoitetulla tavalla olennaisesti muuttanut olosuhteita toimitusalueella ja että tieoikeuden perustamista koskeva kaupungin hakemus on otettava tutkittavaksi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä.

Tieoikeuden perustamisen edellytykset

11. Yksityistielain 8 §:n mukaan kiinteistölle on annettava tieoikeus, jos kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttöä varten on tärkeätä saada kulkuyhteys toisen kiinteistön kautta eikä siitä aiheudu huomattavaa haittaa millekään kiinteistölle. Korkein oikeus toteaa, että tieoikeuden etujen ja haittojen kokonaisarvioinnissa huomioon otetaan kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

12. Loma-asunnolle saakka ulottuvaa autotietä on jo pitkään pidetty kiinteistön tarkoituksenmukaisen käytön kannalta tärkeänä (KKO 1993:17). Vapaa-ajan asuntojen käyttötapa on jatkuvasti lähentynyt ympärivuotista asumista. Tavallista on, että loma-asuntoja käytetään muulloinkin kuin kesäaikana ja että loma-asunnoilla on varustetaso, joka edellyttää järjestettyä kiinteistön huoltoa. Myös turvallisuuteen ja pelastustoimeen liittyvät seikat puoltavat kiinteää kulkuyhteyttä.

13. Storholmenin saaressa sijaitsee rantaosayleiskaavan mukaiset vapaa-ajan asunnot, joihin liittyvät maa-alueet on vuokrattu kaupungilta pitkäaikaisilla maanvuokrasopimuksilla. Vapaa-ajanasunnoille voidaan nykyisin päästä vain vesitse, vaikka saaripalstan erottaa mantereesta vain erittäin kapea, ruopattu salmi.

14. Korkein oikeus katsoo, että tieyhteyden perustamista on pidettävä tärkeänä Storholmenin saaripalstan tarkoituksenmukaisen käytön kannalta, koska se merkittävästi helpottaisi pääsyä saarelle ja sieltä pois sekä mahdollistaisi saarella olevien rakennusten tehokkaamman ja jopa ympärivuotisen käytön. Myös rantaosayleiskaavassa tieyhteyttä on pidetty tarpeellisena.

15. Alue, jolle tieoikeutta ja lisätieoikeutta on haettu, on ennestään melko tiiviisti rakennettu. Näin ollen uuden tien rakentaminen ja lisääntyvä liikenne aiheuttavat väistämättä jonkin verran haittaa muille kiinteistöille. Tieoikeuden perustaminen estyy kuitenkin vain, jos haitta on huomattava. Yleiskaavaa laadittaessa haittavaikutuksia on jo arvioitu, koska maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

16. Yksityistielaissa tarkoitettua haittaa on arvioitava kunkin kiinteistön arvon ja käyttömahdollisuuksien menetyksen perusteella. Käytännössä huomattava haitta tulee esiin usein juuri asuntotonttien yhteydessä. Oikeuskäytännössä haitta onkin katsottu huomattavaksi silloin, kun tie on kulkenut talouskeskuksen kautta, aivan päärakennuksen tuntumassa taikka asuinrakennuksen ja rannan välissä. Vapaa-ajanasunto on sinänsä perusteltua rinnastaa vakituiseen asuntoon. Yksityistielain 17 §:n 2 ja 3 momentissa on kuitenkin selvästi erotettu asuinrakennus siihen liittyvine pihapiireineen muista kiinteistöillä olevista talousrakennuksista ja rakennelmista, jotka voidaan eräin edellytyksin jopa siirtää pois tien rakentamisen vuoksi.

17. Katselmuksessaan Korkein oikeus on todennut, ettei tien rakentamiselle saareen ole muuta varteenotettavaa vaihtoehtoa kuin maaoikeuden esittämä linjaus. Korkein oikeus on lisäksi todennut, ettei pelkästä liikennemäärän kasvusta ennestään rakennetuilla yksityis- tai rasiteteillä aiheudu huomattavaa haittaa ympäröiville kiinteistöille ottaen huomioon niillä olevien asuinrakennusten sijainti.

18. Haitta-arvioinnin kannalta keskeisiä ovat uuden tieosuuden vaikutukset tiloille Käringboda RN:o 11:0 ja Soludden RN:o 2:153. Tie kulkisi kummankin tilan pihapiirin sivuitse niin, että maastomuodot ja puusto suojaavat perustettavan tien ja tiloilla sijaitsevien loma-asuinrakennusten välistä näköyhteyttä. Merkittävin uudesta tiestä aiheutuva häiriö kohdistuisi Käringbodan tilan päärakennuksen pihapiirin ulkopuolelle rakennetun saunan ja sen edessä olevan uimapaikan käytölle. Tie kulkisi kiinteistöjen välistä rajaa seuraten saunan takaa lähimmillään noin kymmenen metrin päässä siitä. Maaoikeudenkin toteamalla tavalla nykyistä saunaa ja uimapaikkaa voidaan jonkin verran suojata muun muassa kasvillisuudella, mutta tiestä aiheutuvaa haittaa ei voida kokonaan poistaa.

19. Tiestä aiheutuva häiriö kuitenkin kohdistuisi vain rajoitettuun kohtaan Käringbodan tilaa, eikä tie merkittävästi rajoittaisi koko tilan käyttöä myöskään virkistystarkoituksiin. Näin ollen haittaa ei Korkeimman oikeuden arvion mukaan ole pidettävä yksityistielain 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla huomattavana niin, että se estäisi usean muun vapaa-ajanasunnon käyttöön tarvittavan tieoikeuden perustamisen.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller (eri mieltä), Pertti Välimäki (eri mieltä), Ilkka Rautio, Marjut Jokela ja Jukka Sippo. Esittelijä Elisa Mäntysaari (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Vanhempi oikeussihteeri Mäntysaari: Korkeimman oikeuden perustelujen kappaleiden 1 - 3 jälkeen Korkein oikeus lausunee seuraavan:

Sellaisen oikeusvaikutteisen rantaosayleiskaavan hyväksyminen, johon on merkitty ohjeellinen tielinjaus nyt kysymyksessä olevaan kohtaan, merkitsee yksityistielain 103 §:ssä tarkoitettua olosuhteiden olennaista muutosta, jonka johdosta Loviisan kaupungilla on oikeus saattaa kysymys yksityistieoikeuden myöntämisestä uudelleen harkittavaksi. Tieoikeuden perustamisen edellytykset on kuitenkin harkittava normaaliin tapaan yksityistielain nojalla.

Tässä tapauksessa kysymys on ensiksikin siitä, onko kulkuyhteyden saaminen tilojen Käringboda ja Soludden kautta Storholmenin saaripalstaa varten yksityistielain 8 §:n 1 momentin mukaisesti tärkeätä, ja toiseksi siitä, aiheutuuko kulkuyhteydestä lainkohdassa tarkoitettua huomattavaa haittaa erityisesti Käringbodan tilalle. Korkein oikeus toteaa, että kyseisiä edellytyksiä on harkittava lähtökohtaisesti erikseen siten, että vaikka tärkeysedellytys täyttyisi, jollekin kiinteistölle aiheutuva huomattava haitta voi kuitenkin estää kulkuyhteyden saamisen.

Storholmenin saaripalstalla oleville vuokratonteille ja niillä ennestään oleville vapaa-ajanasunnoille on vanhastaan päästy vain vesitse. Tällaisen kulkuyhteyden käyttämisen edellytykset eivät ole muuttuneet. Jotta kuitenkin asuntoja ja vuokra-alueita voitaisiin käyttää laajemmin siten kuin rantaosayleiskaavassakin on tarkoitettu, tieoikeuden saaminen saaripalstalle on epäilemättä yksityistielain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tärkeää.

Huomattavaa haittaa arvioidaan pitämällä silmällä Soluddenin ja Käringbodan nykyistä käyttöä. Kumpaakin tilaa käytetään vapaa-ajanasuntokiinteistönä, joka on myös niiden yleiskaavan mukainen käyttötarkoitus.

Katselmuksen perusteella voitiin todeta, että maasto-olosuhteiden takia tie voidaan linjata vain siten kuin maaoikeus on tuomiossaan todennut eli sekä Käringbodan että Soluddenin pihapiirin sivuitse. Tilan ja tien väliin jäävän harjanteen ja puuston takia linjauksen mukainen tie ei aiheuttaisi merkittävää haittaa Soluddenin tilalle. Tie tulisi kuitenkin kulkemaan vain noin 10 metrin etäisyydellä Käringbodan tilalle rakennetusta saunasta ja läheltä tilan uimarantaa. Sauna ja uimaranta ovat yleensä vapaa-ajankiinteistön käytössä olennaisia. Näin ollen tie haittaisi huomattavasti tilan käyttöä näihin virkistystarkoituksiin. Kun lisäksi otetaan huomioon, että vajaan hehtaarin suuruinen Käringbodan tila on muuten alavaa merenrantaa, josta vain osaa voidaan käyttää vapaa-ajan viettoon, tiestä aiheutuva haitta koskee koko kiinteistöä. Näistä syistä Korkein oikeus katsoo, että Käringbodan tilalle aiheutuva haitta on sillä tavalla huomattava kuin yksityistielain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetaan.

Näillä perusteilla Korkein oikeus kumonnee maaoikeuden tuomion ja hylännee Loviisan kaupungin hakemuksen.

Oikeusneuvos Välimäki: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Möller: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Välimäki.