Merkkivuosi 2009

Heikki Pihlajamäki

Ylimmän lainkäytön tie: Hallituskonseljin oikeusosastosta riippumattomaan korkeimpaan oikeuteen

Korkein oikeus perustettiin vuonna 1918, mutta sen juuret ovat paljon kauempana historiassa. Ylioikeuksia alettiin perustaa Eurooppaan myöhäiskeskiajalla ja varhaisella uudella ajalla, kun poliittinen valta alkoi keskittyä yhä vahvemmin kuninkaille. Ruotsin ensimmäisiä ylioikeuksia olivat alun perin kuninkaan tuomiovaltaa käyttämään perustetut hovioikeudet, joista ensimmäinen oli vuonna 1614 perustettu Svean hovioikeus. Hovioikeuksista tuli kuitenkin käytännössä väliaste, koska kuninkaaseen vedottiin vanhan perinteen mukaisesti edelleen. Varsinainen korkein oikeus perustettiin Ruotsiin vuonna 1789.

Kun Suomen valtioyhteys Ruotsiin katosi vuonna 1809, korkeimman oikeuden tehtävät uskottiin hallituskonseljin (vuodesta 1816 alkaen Keisarillisen Suomen senaatin) oikeusosastolle. Oikeusosastolla oli merkitystä oikeuden kehittäjänä etenkin autonomian ajan ensimmäisellä puoliskolla, jolloin valtiopäiviä ei kutsuttu koolle. Oikeusosaston puheenjohtajana toimi kenraalikuvernööri.

Vanhassa Euroopassa vallan kolmijakoa ei sovellettu. Oikeusosaston senaattorit osallistuivat senaatin täysistunnossa myös toimeenpano- ja lainsäädäntövallan käyttöön. Senaatin oikeusosaston jäsenet olivat silti suomalaisen lakimieskunnan eliittiä, ja monet heistä toimivat jossakin uransa vaiheessa myös esimerkiksi yliopiston professoreina. Senaattorit eivät olleet erottamattomia vaan heidän kautensa olivat kolmivuotisia ja riippuvaisia Venäjän keisarista, jonka lainkäyttövaltaa oikeusosasto edusti. Käytännössä toimikausien riippuvaisuus keisarista ei vaikuttanut heidän asemaansa lukuun ottamatta ns. sortokausia (1899 – 1905, 1908 – 1917), jolloin myös oikeusosaston kokoonpanoon puututtiin poliittisista syistä.

Itsenäistymisen jälkeen Suomen vuoden 1918 hallitusmuoto rakennettiin vallan kolmijakoperiaatteelle. Korkeimmasta oikeudesta tuli riippumaton tuomioistuin ja sen tuomareista erottamattomia. Korkeimmasta oikeudesta tuli rikos- ja riita-asioissa valtakunnan ylin oikeusaste.

Korkeimman oikeuden valtiosääntöoikeudellinen asema ei ole muuttunut vuoden 1918 jälkeen. Merkittäviä uudistuksia on silti tapahtunut, ja tuomioistuimen yhteiskunnallinen toimintaympäristö on mullistunut monta kertaa. Korkeimman oikeuden jutturakennetta sävyttivät esimerkiksi 1930-luvulla pulakauden aiheuttamat pakkohuutokauppa- ja ulosottoasiat, 1960-luvulla taas kiivaan rakentamiskauden seurauksena rakentamisriidat. Korkeimman oikeuden jutturuuhkat johtivat vuonna 1980 valituslupajärjestelmään, jonka seurauksena tuomioistuimesta tuli aikaisempaa selvemmin ennakkopäätöstuomioistuin.

Korkein oikeus koolla tammikuussa 2008.

Ylempi kuva: Adolf Tandefelt (1747-1822), hallituskonseljin oikeusosaston ensimmäinen jäsen. Maalaus C.F.Breda 1814, Turun hovioikeuden kokoelmat.

Kirjoittaja toimii oikeushistorian dosenttina Helsingin yliopistossa.