KKO:2008:110

Asian käsittely Helsingin hovioikeudessa

Asian tausta

A päästettiin hakemuksestaan elinkautisesta vankeusrangaistuksesta ehdonalaiseen vapauteen Helsingin hovioikeuden päätöksellä 3.12.2007. Vapauttamispäiväksi hovioikeus määräsi 1.7.2008 ottaen huomioon, että A oli ennen ehdonalaisen vapautensa alkamista määrättävä valvottuun koevapauteen. Rikosseuraamusvirasto sijoitti A:n valvottuun koevapauteen ajaksi 25.2. - 1.7.2008.

Hakemus ja vastaus Helsingin hovioikeudessa

Hakemuksellaan 30.5.2008 Rikosseuraamusvirasto saattoi A:n ehdonalaisen vapauttamisen hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi vaatien, että päätös A:n päästämisestä ehdonalaiseen vapauteen peruutetaan. Rikosseuraamusvirasto oli päätöksellään 14.5.2008 peruuttanut A:n valvotun koevapauden, koska hän oli rikkonut yhteydenpitovelvoitetta ja muita laitoksen ulkopuolella liikkumiseen liittyviä ehtoja. Lisäksi A:n epäiltiin syyllistyneen koevapauden aikana eli 10. - 11.5.2008 kahteen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, kahteen kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta, luvattomaan taksiliikenteen harjoittamiseen ja moottorikulkuneuvon käyttövarkauteen.

Rikosseuraamusviraston hakemuksen mukaan laissa säädetyt edellytykset ehdonalaiseen vapauteen eivät A:n kohdalla enää täyttyneet. Esitutkinnassa saatua näyttöä hänen syyllistymisestään mainittuihin rikoksiin oli pidettävä erittäin vahvana ja hän oli pääosin itsekin myöntänyt syyllisyytensä. Virallinen syyttäjä oli käräjäoikeuteen toimittamassaan haastehakemuksessa vaatinut A:lle ehdotonta vankeusrangaistusta. Rikoslain 2 c luvun 10 §:n 3 momentin esitöiden (HE 262/2004 vp) mukaan ehdonalaisen vapauttamisen uudelleenharkinta tuli kysymykseen ennen muuta rikoksista, jotka johtaisivat ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Huomioon ottaen A:n 5.6.2003 saama aiempi tuomio, nyt epäiltyjen rikosten vakavuus ja syyttäjän haastehakemuksessa esitetty seuraamuskannanotto Rikosseuraamusvirastolla oli perusteltu syy olettaa, että A tultaisiin tuomitsemaan koevapauden aikana tekemistään rikoksista ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Sanotut rikokset oli otettava huomioon uudessa vapauttamisharkinnassa. Rikosten johdosta ja sen vuoksi, että valvottu koeaika oli jouduttu peruuttamaan, A:n rangaistusajan suunnitelma ei ollut toteutunut.

A vastusti Rikosseuraamusviraston hakemusta vaatien ensisijaisesti, että se jätetään tutkimatta. Kysymys oli tosiasiallisesti rangaistusvaatimuksesta ja asia oli käsiteltävä rikosasian oikeudenkäynnistä käräjäoikeudessa voimassa olleiden säännösten mukaan. Rikosasiaa ei otettu tuomioistuimessa tutkittavaksi, ellei syytettä rikoksesta ollut nostanut se, jolla oli siihen lain mukaan oikeus. Toissijaisesti A vaati, että hakemus hylätään.

Hovioikeuden päätös 26.6.2008

Päätöksessään hovioikeus lausui, että asiassa ei ollut kysymys rangaistusvaatimuksesta, vaan vaatimuksesta suorittaa uudelleen ehdonalaisen vapauttamisen edellytyksiä koskeva kokonaisharkinta elinkautisvangin olosuhteissa tapahtuneen muutoksen vuoksi. A:n epäiltyjen tekojen vakavuus, hänen aiempi rikollisuutensa sekä syyttäjän seuraamuskannanotto huomioon ottaen oli varsin todennäköistä, että A tultiin tuomitsemaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hänen käyttäytymisestään valvotussa koevapaudessa ilmenneistä myönteisistä seikoista huolimatta hovioikeus katsoi, ottaen huomioon koevapauden aikana tapahtuneiden rikosten vakavuus, että laissa säädetyt edellytykset ehdonalaiseen vapauteen eivät A:n kohdalla enää täyttyneet. Sen vuoksi häntä ei voitu vielä tässä vaiheessa päästää ehdonalaiseen vapauteen.

Hovioikeus kumosi päätöksensä A:n päästämisestä ehdonalaiseen vapauteen ja hylkäsi A:n sitä koskeneen hakemuksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Hänninen, Veli Hokkanen ja Eero Arvo. Esittelijä Anna-Maria Kangas.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän vaati ensisijaisesti, että Rikosseuraamusviraston hakemus jätetään tutkimatta ja toissijaisesti, että hovioikeuden päätös kumotaan ja hänet päästetään ehdonalaiseen vapauteen.

Rikosseuraamusvirasto antoi siltä pyydetyn vastauksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Hovioikeuden päätökset A:n ehdonalaista vapauttamista koskevissa asioissa

1. A on Helsingin hovioikeuden päätöksellä 3.12.2007 päätetty päästää elinkautisesta vankeusrangaistuksesta ehdonalaiseen vapauteen 1.7.2008 lukien. Rikosseuraamusviraston hakemuksesta hovioikeus on nyt muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään 26.6.2008 kumonnut mainitun vapauttamispäätöksensä A:n valvotun koevapauden aikana 10.-11.5.2008 tekemien rikosten johdosta. Samalla hovioikeus on hylännyt A:n hakemuksen ehdonalaiseen vapauteen pääsemisestä.

Rikosseuraamusviraston oikeus vaatimuksen esittämiseen

2. A on Korkeimmassa oikeudessa vaatinut, että Rikosseuraamusviraston hakemus jätetään tutkimatta, koska virastolla ei ole oikeutta vaatia A:lle myönnetyn ehdonalaisen vapauden peruuttamista. Rikoslain 2 c luvun 10 §:n 3 momentissa säädetään, että jos Rikosseuraamusvirasto katsoo, että koevapauden aikana tapahtuneen rikoksen vuoksi elinkautiseen vankeusrangaistukseen tuomitun ehdonalaista vapauttamista on harkittava uudelleen, sen on saatettava asia Helsingin hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi. Rikosseuraamusvirastolla on mainitun lainkohdan nojalla oikeus esittää hovioikeudessa vaatimus A:n ehdonalaisen vapauttamisen harkitsemisesta uudelleen ja lausua käsityksensä siitä, miten sen hakemus tulisi ratkaista.

Koevapauden aikana tehdyt rikokset

3. Vantaan käräjäoikeus on tuomiollaan 26.6.2008 nro 08/2099 tuominnut A:lle yhteiseksi vankeusrangaistukseksi 60 päivää vankeutta ajalla 10. - 11.5.2008 eli valvotun koevapauden aikana tehdyistä kahdesta törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, kahdesta kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta. Lisäksi hänet on määrätty ajokieltoon, jonka viimeinen voimassaolopäivä on 30.6.2009.

Kysymyksenasettelu

4. Asiassa on kysymys siitä, onko hovioikeuden 3.12.2007 tekemää päätöstä A:n päästämisestä elinkautisesta vankeusrangaistuksesta ehdonalaiseen vapauteen 1.7.2008 lukien muutettava valvotun koevapauden aikana tapahtuneiden rikosten johdosta joko Rikosseuraamusviraston vaatimalla tai muulla tavalla.

Elinkautiseen vankeuteen tuomitun ehdonalaisen vapauttamisen edellytykset

5. Elinkautiseen vankeuteen tuomitun ehdonalaista vapauttamista harkittaessa on rikoslain 2 c luvun 10 §:n 2 momentin mukaan kiinnitettävä huomiota elinkautiseen vankeusrangaistukseen johtaneen rikoksen tai rikosten laatuun, tuomitun mahdolliseen myöhempään rikollisuuteen ja saman luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin seikkoihin eli ilmeiseen vaaraan siitä, että vanki vapauduttuaan syyllistyisi henkeä, terveyttä tai vapautta törkeästi loukkaavaan rikokseen ja siihen, onko vapauttamisen lykkääminen tarpeen rikoksen ehkäisemiseksi. Edelleen rikoslain 2 c luvun 10 §:n 2 momentin mukaan harkinnassa tulee ottaa huomioon vankeuslain 4 luvun 6 §:ssä tarkoitetun rangaistusajan suunnitelman toteutuminen ja vankila-aikainen käyttäytyminen muutenkin.

Ehdonalaisen vapauttamisen harkitseminen uudelleen

6. Korkein oikeus toteaa, että rikoslain 2 c luvun 10 §:n 3 momentin mukainen, ehdonalaista vapauttamista koskeva harkinta koskee sitä, onko ehdonalaisen vapauttamisen edellytyksiä harkittava uudelleen elinkautisvangin valvotun koevapautensa aikana tekemien rikosten vuoksi. Tämän harkinnan nojalla on ratkaistava, pitääkö jo tehtyä vapauttamispäätöstä muuttaa.

7. Vapauttamispäätöstä koskevassa uudelleenharkinnassa on otettava erityisesti huomioon, että mahdollinen muutos hovioikeuden aiempaan päätökseen tarkoittaa vapautta koskevan lainvoiman saaneen ratkaisun muuttamista vastaajan vahingoksi. Tällaiselle ratkaisulle on oltava asialliset perusteet ja muutosta tarkoittava ratkaisu on perusteltava niin, että siitä selvästi ilmenee, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Koska asia käsitellään hovioikeudessa rikosasian oikeudenkäynnistä voimassa olevien säännösten mukaisesti, on uudelleenharkintaa koskeva ratkaisu tarvittaessa perusteltava myös sellaisilla seikoilla ja oikeudellisilla perusteilla, joihin Rikosseuraamusvirasto tai elinkautisvanki ei ole asiassa vedonnut.

8. Korkein oikeus toteaa, ettei ehdonalaista vapauttamista koskevaa uudelleenharkintaa voida perustaa pelkästään siihen, ovatko koevapauden aikaiset rikokset lajissaan vakavia ottamatta lisäksi huomioon, millaisista rikoksista on kysymys, mikä on näiden rikosten suhde vangin aiemmin tekemiin rikoksiin ja miten ne vaikuttavat jo vahvistettuihin ehdonalaisen vapauttamisen edellytyksiin. Tässä kokonaisarvioinnissa on keskeistä varsinkin se, antavatko koevapaudessa tehdyt rikokset aihetta arvioida kysymystä elinkautisvangin rikoslain 2 c luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitetusta vaarallisuudesta toisin kuin aikaisemmassa päätöksessä. Myöskään ehdoton vankeusrangaistus tai sen uhka koevapauden aikaisista rikoksista ei siten välttämättä johda vapauttamispäätöksen peruuttamiseen. Rikoslain 2 c luvun (780/2005) ja pitkäaikaisvankien vapauttamismenettelystä annetun lain (781/2005) esitöistäkään ei voida päätellä, että ehdoton vankeusrangaistus tai sen uhka sellaisenaan johtaisi vapauttamispäätöksen peruuttamiseen ilman edellä selostettua kokonaisharkintaa. Esitöissä todetaan ainoastaan, että Rikosseuraamusviraston hakemus ehdonalaisen vapauttamisen uudelleenharkinnasta tulee kysymykseen ennen muuta rikoksissa, jotka johtaisivat ehdottomaan vankeusrangaistukseen (HE 262/2004 vp s. 48).

A:n rikollisuuden ja vaarallisuuden uudelleenarviointi

9. Korkein oikeus toteaa, kuten hovioikeus, että A:n valvotun koevapautensa aikana tekemät liikennerikokset ovat vakavia ja että hän on aiheuttanut teoillaan kyseiselle rikoslajille tyypillistä vaaraa. Sitä vastoin A:n syyksi luetut muut rikokset eivät ole yhtä vakavia. A:n koevapauden aikainen rikollisuus on huomattavan erilaatuista ja selvästi lievemmin rangaistavaa kuin ne rikokset, joista A:lle on tuomittu elinkautinen vankeusrangaistus. A:n elinkautisen vankeusrangaistuksensa täytäntöönpanon aikana tekemät muutkin rikokset ovat selvältä valtaosaltaan muuta kuin väkivaltarikollisuutta. Valvotun koevapauden aikana tapahtuneiden rikosten tai A:n muunkaan nyt huomioon otettavan rikollisuuden ei voida katsoa osoittavan rikoslain 2 c luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitettua ilmeistä vaaraa siitä, että hän vapauduttuaan syyllistyisi henkeä, terveyttä tai vapautta törkeästi loukkaavaan rikokseen.

10. Ehdonalaista vapauttamista koskevassa uudelleenharkinnassa on lähtökohtaisesti kysymys siitä, onko elinkautisvangin katsottava suorittaneen riittävästi rangaistustaan siitä rikoksesta, josta hänelle on tuomittu elinkausi vankeutta, ja voidaanko hänet lain mukaan päästää ehdonalaiseen vapauteen. Harkinnassa on otettava muun ohella huomioon elinkautisen vankeuden täytäntöönpanon kesto, joka A:n tapauksessa on varsin pitkä. A:n valvotun koevapauden aikana tekemät rikokset eivät ole sen laatuisia, että täytäntöönpanon pitkään jatkunut kesto olisi niiden vuoksi menettänyt sanotun keskeisen merkityksensä. Koevapauden aikana tapahtuneet rikokset ovat tulleet tuomioistuimessa arvioiduiksi A:n vapauttamista koskevasta uudelleenharkinnasta riippumatta. Sen lisäksi ne ovat tosiasiassa johtaneet A:n ehdonalaisen vapauden alkamisajankohdan siirtymiseen noin kuudella kuukaudella.

Rangaistusajan suunnitelman ja vankila-aikaisen käyttäytymisen merkitys

11. Elinkautisvangin rikollisuutta ja vaarallisuutta koskevien perusteiden lisäksi ehdonalaista vapauttamista koskevassa harkinnassa tulee rikoslain 2 c luvun 10 §:n 2 momentin mukaan ottaa huomioon rangaistusajan suunnitelman toteutuminen ja vankila-aikainen käyttäytyminen muutenkin. Hovioikeuden vapauttamispäätös 3.12.2007 merkitsee sitä, että nämäkin ehdonalaisen vapauttamisen edellytykset ovat tuolloin täyttyneet. Kysymys on siten tältäkin osin siitä, merkitsevätkö valvotun koevapauden aikana tapahtuneet rikokset puheena olevien vapautumisedellytysten kumoutumista.

12. Korkein oikeus toteaa, että A:n valvotun koevapauden aikana tekemät rikokset ovat vastoin rangaistusajan suunnitelmaa ja sen tavoitteita. Laissa ei kuitenkaan säädetä, että rangaistusajan suunnitelman täydellinen toteutuminen olisi ehdonalaisen vapauttamisen välttämätön edellytys tai että suunnitelman rikkominen ja tästä aiheutuva sen toteutumisen epävarmuus johtaisi välttämättä jo tehdyn vapauttamispäätöksen peruuttamiseen. Rangaistusajan suunnitelman toteutuminen tulee ottaa harkinnassa huomioon. Puheena olevan vapautumisedellytyksen osalta keskeistä onkin se kokonaiskuva, joka rangaistusajan suunnitelmasta ja sen toteutumismahdollisuuksista on saatavissa valvotun koevapauden aikana tapahtuneet rikoksetkin huomioon ottaen. Tältä osin asiassa on otettava huomioon, että Rikosseuraamusvirasto on A:n vapauttamishakemuksen käsittelyn yhteydessä hovioikeudessa ilmoittanut, että A:n rangaistusajan suunnitelma oli laadittu varsin myöhään eli vasta vuonna 2006 ja että suunnitelma oli yleisluontoinen, vailla selviä ja yksityiskohtaisia tavoitteita. Näillä perusteilla Rikosseuraamusvirasto ei alun perin ole pitänyt A:n rangaistusajan suunnitelmaa vapauttamisharkinnassa keskeisenä. Tämän sekä A:n koevapauden aikana tekemistä rikoksista edellä kohdissa 9 - 10 lausuttu huomioon ottaen Korkein oikeus toteaa, että A:n rangaistusajan suunnitelman toteutuminen ei ole A:n koevapauden aikana tekemien rikosten vuoksi siten vaarantunut, että tämä seikka olisi riittävä peruste peruuttaa hovioikeuden tekemä A:n vapauttamista koskeva päätös.

13. A:n vankila-aikainen käyttäytyminen ei ole ollut rikkeetöntä. A on kuitenkin Helsingin hovioikeuden päätöksellä 3.12.2007 päästetty ehdonalaiseen vapauteen, jolloin tämäkin seikka on tullut arvioiduksi kertaalleen eikä esteitä vapauttamiselle ole todettu tältäkään osin olevan. Valvotun koevapauden aikana tehdyt rikokset eivät näiden rikosten laatu, täytäntöönpanon pitkä kesto ja muu A:n käyttäytymisestä saatu selvitys huomioon ottaen anna aihetta muuttaa arviota A:n vapauttamisen edellytyksistä siten, että jo tehty vapauttamispäätös olisi kumottava.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. A päästetään elinkautisesta vankeudesta ehdonalaiseen vapauteen.

Vapauttamispäivä on 2.2.2009.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti, Timo Esko ja Jukka Sippo. Esittelijä Tuomas Hupli.