KKO:2009:2

Asian tausta

A:lle oli 27.3.2005 annettu tiedoksi rangaistusvaatimusilmoitus, jossa hänelle vaadittiin sakkoa neljäätoista 299 euron määräistä päiväsakkoa vastaavat 4 186 euroa. Syyttäjä oli 29.7.2005 antanut rangaistusvaatimusilmoituksen mukaisen rangaistusmääräyksen.

Hakemus Korkeimmassa oikeudessa

A lausui Korkeimpaan oikeuteen 21.2.2008 saapuneessa hakemuksessaan, että päiväsakon rahamäärää laskettaessa oli käytetty viimeksi toimitetun verotuksen eli vuoden 2003 verotustietoja. Näitä verotustietoja oli rangaistusvaatimusilmoituksen tiedoksiantamisen jälkeen oikaistu Itä-Uudenmaan veroviraston 20.4.2005 antamalla päätöksellä. A pyysi, että rangaistusmääräys puretaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdan nojalla ja päiväsakon rahamäärä vahvistetaan oikaisupäätöksen mukaisten verotustietojen perusteella.

Välitoimi

Virallinen syyttäjä antoi pyydetyn vastauksen ja totesi, että oikaisupäätös voinee tässä tapauksessa olla oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu seikka tai todiste, jonka esittäminen todennäköisesti olisi johtanut lievemmän rangaistussäännöksen soveltamiseen rangaistusmääräystä vahvistettaessa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Rikoslain 2 a luvun 2 §:n 1 momentin mukaan päiväsakon rahamäärä on vahvistettava niin, että se on kohtuullinen sakotettavan maksukykyyn nähden.

2. Mainitun pykälän 2 ja 3 momentin (550/1999) mukaan päiväsakon kohtuullisen rahamäärän määräämisen ensisijaisena perusteena käytetään sakotettavan viimeksi toimitetun verotuksen mukaisia tuloja ja varallisuutta. Pykälän 4 momentin mukaan päiväsakko määrätään rangaistusmääräysmenettelyssä rangaistusvaatimuksen antamishetken tietojen perusteella. Syyttäjä määrää sakon kuitenkin rangaistusmääräyksen antamishetken tietojen perusteella, jos on ilmennyt, että rangaistusvaatimuksen saaneen maksukyky on vaatimuksen antamishetkellä saatuihin tietoihin verrattuna olennaisesti muuttunut.

3. Mainitun pykälän 5 momentin (550/1999) mukaan asetuksella säädetään tarkemmin keskimääräisen kuukausitulon laskemisesta. Päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan sakotettavan keskimääräinen kuukausitulo lasketaan puhtaasta ansio- ja pääomatulosta.

4. A:n maksettavaksi 29.7.2005 tuomitun päiväsakon rahamäärä on perustunut rangaistusvaatimuksen antamishetken tietoihin hänen verotettavista tuloistaan vuonna 2003.

5. Itä-Uudenmaan verotoimisto oli kuitenkin jo 20.4.2005 antamallaan päätöksellä oikaissut A:n verotusta verovuodelta 2003 niin, että 303 247,74 euron verotettava pääomatulo oli alennettu 131 247,74 euroksi.

6. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdan mukaan lainvoimainen tuomio voidaan purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä.

7. Verovuonna 2003 A:n verotettavat pääomatulot olivat toimitetun säännönmukaisen verotuksen mukaan noin 303 000 euroa, mutta vuonna 2005 annetun oikaisuratkaisun mukaan vain 131 000 euroa. Oikaisuratkaisu perustui siihen, että A:n pääomatuloista noin 172 000 euroa oli katsottu verovapaiksi oman asunnon luovutusvoitoksi. Kun päiväsakon rahamäärä oli perustunut säännönmukaisen verotuksen mukaisiin verotettaviin tuloihin, asiassa on kysymys siitä, onko oikaisuratkaisun mukainen tieto siitä, että A:n verotettavat pääomatulot ovat noin 172 000 euroa pienemmät, sellainen seikka, että sen esittäminen olisi todennäköisesti johtanut siihen, että A:n rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä, millä tässä tapauksessa tarkoitetaan sitä, että päiväsakon rahamäärä olisi määrätty pienemmäksi.

8. Rikoslain 2 a luvun 2 §:n 1 ja 2 momentin säännökset, joiden mukaan päiväsakon rahamäärä on määrättävä niin, että se on kohtuullinen sakotettavan maksukykyyn nähden ja että kohtuullisena rahamääränä on pidettävä kuudeskymmenesosaa sakotettavan keskimääräisistä kuukausitulosta, sisältävät päiväsakon rahamäärän vahvistamisen pääsäännön. Pykälän 3 momentti, jonka mukaan kuukausitulot lasketaan ensisijaisesti verotustietojen perusteella, tarkoittaa puolestaan menettelyohjetta, joka ainoastaan helpottaa päiväsakon rahamäärän vahvistamista tavallisimmin toistuvissa tilanteissa. Kuten sanotusta 3 momentista ilmenee, voidaan sakotettavan tulot arvioida muunkin selvityksen perusteella, jos niitä ei voida luotettavasti selvittää verotustiedoista. Koska mainittu 3 momentin säännös on menettelyohjeena toissijainen lainkohdan 1 ja 2 momenteista ilmenevään pääsääntöön nähden, päiväsakon rahamäärän lopullinen määrittäminen tapahtuu viime kädessä rikoslain 2 a luvun 2 §:n 1 ja 2 momentin nojalla.

9. Tässä tapauksessa on kyse siitä, että A:n verotettavat tulot ovat oikaisuratkaisun mukaan pienentyneet sen vuoksi, että osa tuloista on katsottu verottomiksi. Kyse ei siis ole siitä, että A:lla ei olisi ollut puheena olevia tuloja, vaan ainoastaan niiden muuttuneesta verokohtelusta. Tämän vuoksi ja koska päiväsakon rahamäärä vahvistetaan viime kädessä niin, että se on kohtuullinen sakotettavan maksukykyyn nähden, Korkein oikeus katsoo, että A:n verotettavien tulojen nyt puheena oleva alentuminen ei ole oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu sellainen seikka, joka todennäköisesti olisi johtanut siihen, että A:n rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä säännöksiä.

Lainkohdat

Rikoslaki 2 a luku 2 § (550/1999)
Asetus päiväsakon rahamäärästä 1 § 1 momentti (609/1999), 2 §, 3 § ja 6 §
Oikeudenkäymiskaari 31 luku 8 § 3 kohta

Päätöslauselma

Hakemus hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Lauri Lehtimaja, Liisa Mansikkamäki (eri mieltä), Pertti Välimäki ja Jukka Sippo (eri mieltä). Esittelijä Pekka Haapaniemi (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Vanhempi oikeussihteeri Haapaniemi: Esittelijän mietintö oli seuraava.

Rikoslain 2 a luvun 2 §:n 1 momentin mukaan päiväsakon rahamäärä on vahvistettava niin, että se on kohtuullinen sakotettavan maksukykyyn nähden.

Mainitun pykälän 2 ja 3 momentin (550/1999) mukaan päiväsakon kohtuullisen rahamäärän määräämisen ensisijaisena perusteena käytetään sakotettavan viimeksi toimitetun verotuksen mukaisia tuloja ja varallisuutta. Pykälän 3 momentin mukaan jos sakotettavan tuloja ei voida luotettavasti selvittää verotustiedoista, ne voidaan arvioida muun saatavan selvityksen perusteella. Pykälän 4 momentin mukaan päiväsakko määrätään rangaistusmääräysmenettelyssä rangaistusvaatimuksen antamishetken tietojen perusteella. Syyttäjä määrää sakon kuitenkin rangaistusmääräyksen antamishetken tietojen perusteella, jos on ilmennyt, että rangaistusvaatimuksen saaneen maksukyky on vaatimuksen antamishetkellä saatuihin tietoihin verrattuna olennaisesti muuttunut.

Mainitun pykälän 5 momentin (550/1999) mukaan asetuksella säädetään tarkemmin keskimääräisen kuukausitulon laskemisesta. Rangaistusmääräyksen antamishetkellä voimassa olleen päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 1 §:n 1 momentin (609/1999) mukaan sakotettavan keskimääräinen kuukausitulo lasketaan puhtaasta ansio- ja pääomatulosta. Tällä hetkellä voimassa olevan asetuksen 1 §:n 1 momentin (613/2005) mukaan sakotettavan keskimääräinen kuukausitulo lasketaan puhtaasta ansio- ja pääomatulosta. Keskimääräiseen kuukausituloon luetaan lisäksi tuloverolain (1535/1992) 33 a - 33 c §:n nojalla verovapaa osinkotulo ja 33 d §:ssä tarkoitettu muu verovapaa tulo.

Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdan mukaan lainvoimainen tuomio voidaan purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä.

Vuonna 2003 A:n säännönmukaisessa verotuksessa vahvistetut tulot ovat pääosin muodostuneet 318 000 euron suuruisista muista luovutusvoitoista. A:n tekemän oikaisuvaatimuksen johdosta verotusta on 20.4.2005 oikaistu niin, että veronalaisista pääomatuloista on poistettu tuloverolain mukaan verovapaa perheen vakituisena asuntona vähintään kaksi vuotta käytetystä asunnosta saatu luovutusvoitto. A:n verotettava pääomatulo on oikaisun jälkeen ollut 136 702,58 euroa.

Hallituksen esityksessä sakkoa, muuntorangaistusta, ja rikesakkoa koskevien säännösten uudistamisesta (HE 74/1998 vp) todetaan (s. 24), että sakon määrään eivät vaikuttaisi verovapaat tulot. Tähän on lain esitöiden mukaan syynä se, että käytännössä verovapaita tuloja on hankala selvittää. Vastaaville syille perustuu myös se, että varallisuusveron poistamisen jälkeen myöskään varallisuus ei tällä hetkellä vaikuta päiväsakon rahamäärään (ks. esim. Oikeusministeriön lausuntoja ja selvityksiä 2007:2). Ainoastaan voimassa olevan päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 1 §:n 1 momentissa nimenomaisesti mainitut verovapaat tulot otetaan huomioon sakotettavan keskimääräistä kuukausituloa laskettaessa. Näihin lainsäädäntöratkaisuihin on päädytty, vaikka verovapaat tulot ja varallisuus lisäävät maksukykyä. Tähän on keskeisesti vaikuttanut se käytännön seikka, että massaluonteisessa sakotustoiminnassa päiväsakon rahamäärä vahvistetaan yleensä verotustietojen perusteella.

Jos A:n verotus olisi säännönmukaisessa verotuksessa toimitettu niin, että verotettaviin pääomatuloihin ei olisi sisällytetty verovapaata oman asunnon luovutusvoittoa, A:n verotustiedot olisivat rangaistusvaatimusta tiedoksi annettaessa todennäköisesti olleet myöhemmän verotuksen oikaisupäätöksen mukaiset ja päiväsakon rahamäärä olisi laskettu niiden mukaisesti. A:n verovapaa tulo ei todennäköisesti olisi tullut lainkaan ilmi, jos säännönmukainen verotus olisi edellä todetulta osin toimitettu tuloverolain mukaisesti.

Ei voida lähteä siitä, että syyttäjä olisi tässä asiassa katsonut, ottaen huomioon mitä hän on vastauksessaan lausunut sekä vallitseva sakotuskäytäntö, että A:n tuloja ei voida luotettavasti selvittää verotustiedoista. Näin ollen syyttäjä olisi otaksuttavasti vahvistanut sakon rangaistusvaatimusilmoituksen mukaisena.

Näin ollen Korkein oikeus katsonee, että verotuksen oikaisupäätöstä on tässä tapauksessa pidettävä oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettuna uutena seikkana.

Verotuksen oikaisupäätöksen perusteella laskettuna A:n keskimääräiset nettotulot kuukaudessa ovat olleet 7 854,42 euroa. Kun tästä määrästä vähennetään päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 2 §:n mukainen peruskulutusvähennys 255 euroa ja otetaan huomioon A:n elatusvelvollisuus yhdestä alaikäisestä lapsesta, päiväsakon rahamääräksi saadaan 119 euroa.

Koska asia on selvä, Korkein oikeus oikaissee rangaistusmääräystä välittömästi.

Tämän vuoksi Korkein oikeus rikoslain 2 a luvun 2 §:n (550/1999), päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 1 §:n 1 momentin (609/1999), 2 §:n, 3 §:n ja 6 §:n nojalla oikaissee Helsingin kihlakunnansyyttäjän 29.7.2005 antamaa rangaistusmääräystä nro 2005/907075 niin, että päiväsakon rahamäärä on 119 euroa. A:n on siten maksettava sakkoa neljäätoista 119 euron määräistä päiväsakkoa vastaavat 1 666 euroa.

Oikeusneuvos Sippo: Hyväksyn Korkeimman oikeuden päätöksen perustelujen kohdat 1 - 6. Sen lisäksi lausun seuraavaa.

Rikoslain 2 a luvun 2 §:n 1 momentin mukaan päiväsakon rahamäärä on vahvistettava niin, että se on kohtuullinen sakotettavan maksukykyyn nähden. Pykälän 2 ja 3 momentissa (550/1999) on todettu ne perusteet, joiden mukaisesti 1 momentissa tarkoitettu sakotetun maksukykyyn nähden kohtuullinen päiväsakon rahamäärä on vahvistettava. Ensisijaisena perusteena on käytettävä sakotettavan viimeksi toimitetun verotuksen mukaisia tuloja ja varallisuutta. Siinä tapauksessa, että sakotettavan tuloja ei voida luotettavasti selvittää verotustiedoista tai ne ovat olennaisesti muuttuneet, tulot voidaan arvioida muun saatavan selvityksen perusteella. Pykälän 4 momentin mukaan sanotut tiedot on päiväsakon rahamäärää määrättäessä otettava huomioon rangaistusvaatimuksen antamishetken mukaisina, tai jos sakotetun maksukyky on sen jälkeen olennaisesti muuttunut, rangaistusmääräyksen antamishetken mukaisina (KKO 2004:9). Lain esitöiden mukaan tarkoituksena on ollut, että laissa säädettyjen kriteerien mukaisesti määrätyn päiväsakon kohtuullisuutta ei tarvitse sakkoa määrättäessä erikseen harkita (HE 74/1998 vp s. 23).

A:lle määrätyn päiväsakon rahamäärän vahvistaminen on perustunut rangaistusmääräyksen vahvistaneella syyttäjällä olleeseen virheelliseen tietoon A:n viimeksi vahvistetusta verotuksesta. Päiväsakon rahamäärän perusteena ollutta A:n arvioverotusta vuodelta 2003 oli nimittäin jo ennen rangaistusmääräyksen antamista oikaistu niin, että lopullisessa verotuksessa A:n yhteensä noin 303 000 euron pääomatuloista oli noin 172 000 euroa katsottu verovapaaksi tuloksi. A on purkuhakemuksessaan vaatinut, että päiväsakon rahamäärä tulisi oikaista vastaamaan verovuoden 2003 todellisia ansioita. Asiassa on siten kysymys siitä, oikeuttaako ennen rangaistusmääräyksen antamista tapahtunut A:n verotuksen oikaisu edellä mainitulla tavalla rangaistusmääräyksen purkamiseen päiväsakon rahamäärän osalta.

Lain esitöissä (HE 74/1998 vp s. 24) on lähdetty siitä, että sakon rahamäärään eivät vaikuttaisi verovapaat tulot. Niiden huomiotta jättämistä on perusteltu sillä, että tällaisten tulojen luonnetta ja määrää on käytännössä vaikea selvittää. Esimerkkinä verovapaista tuloista on kuitenkin mainittu vain verovapaat sosiaalietuudet. Toisaalta lain esitöissä edellytetään päiväsakon rahamäärä vahvistettavaksi muiden kuin verotettavien tulojen perusteella esimerkiksi tilanteissa, joissa sakotettavan asemasta tai elinolosuhteista on pääteltävissä hänellä olevan muita kuin verotettavia tuloja (HE 74/1998 vp s. 34).

Kyseiseen aikaan voimassa olleen päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen (609/1999) 1 §:stä ilmenee, että asetusta sovellettaessa verovapaita tuloja ei tarkoitettu otettavaksi huomioon, kun sen mukaan sakotettavan keskimääräinen kuukausitulo lasketaan niin sanotusta puhtaasta ansio- ja pääomatulosta. Voimassa olevan asetuksen (613/2005) 1 §:n mukaan verovapaista tuloista otetaan huomioon vain eräät osinko- ja sen kaltaiset tulot. Todennäköistä on, että myös sakotuskäytäntö massamenettelynä on asiaa selventävän ennakkoratkaisun puuttuessa vakiintunut tämän tulkinnan mukaiseksi.

Lain lähtökohta kuitenkin on, että päiväsakon rahamäärä on vahvistettava sakotettavan maksukykyyn nähden kohtuulliseksi. Tulojen verovapaus ei heikennä asianomaisen henkilön maksukykyä vaan parantaa sitä. Tähän nähden varsinkin huomattavien verovapaiden tulojen huomiotta jättäminen päiväsakon rahamäärää vahvistettaessa on ristiriidassa lain edellä mainitun perusperiaatteen kanssa, ja se olisi ongelmallista myös sakotettavien yhdenvertaisen kohtelun kannalta. Laki ei tällaista tulkintaa edellytäkään.

Tietojen saanti sakotettavien mahdollisista verovapaista tuloista voi tosin olla sattumanvaraista, mihin lain esitöissä on viitattukin, ja tässä mielessä yhdenvertaista kohtelua koskevien näkökohtien voi nähdä jossain määrin puhuvan verovapaiden tulojen huomioon ottamista vastaankin. Kun kuitenkin sakotettavan tulot on viime kädessä arvioitava muun selvityksen kuin verotustietojen pohjalta aina silloin, kun ne eivät luotettavasti osoita hänen tosiasiallista maksukykyään, estettä ei voi olla sillekään, että tiedossa olevat sakotettavan maksukyvyn kannalta olennaiset verovapaatkin tulot otetaan huomioon arvioitaessa sakotettavan maksukykyä päiväsakon rahamäärää määrättäessä.

Näin ollen A:n hakemuksen perusteena olevalle seikalle, että suurin osa päiväsakon rahamäärän vahvistamisen perusteena olleista hänen verovuoden 2003 tuloistaan tosiasiassa oli ollut verovapaata tuloa, ei ole tullut antaa merkitystä päiväsakon rahamäärää vahvistettaessa. Näillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.

Oikeusneuvos Mansikkamäki: Virallinen syyttäjä on antaessaan A:lle rangaistusmääräyksen ajoneuvorikkomuksesta ynnä muusta vahvistanut A:n vuoden 2003 verotustietojen perusteella päiväsakon rahamääräksi 299 euroa. A:n verotusta oli oikaistu jo ennen rangaistusmääräyksen antamista, mistä A ei ollut ilmoittanut syyttäjälle. Tämä seikka ei kuitenkaan estä purkamasta rangaistusmääräystä, mikäli edellytykset siihen muutoin ovat olemassa.

Päiväsakon rahamäärän suuruuden tulee rikoslain 2 a luvun 2 §:n 1 momentin mukaan olla kohtuullinen sakotettavan maksukykyyn nähden. Kuten lain esitöissä on todettu, erillinen kohtuullisuuden punninta on kuitenkin yleensä tarpeetonta, koska se on rakennettuna jo pykälässä tarkoitettuun laskentatapaan ja itse järjestelmään (ks. HE 74/1998 vp s. 23). Se, että päiväsakon rahamäärän perusteena ovat vahvistetut verotustiedot, takaa osaltaan paitsi sanotun kohtuullisuuden, myös sakotettavien yhdenvertaisen kohtelun, mikä oli vuonna 1999 voimaan tulleen lainmuutoksen eräs tarkoitus. Se, että kuukausitulo arvioidaan muun saatavan selvityksen perusteella, on poikkeuksellista, eikä siitä ole ollut A:n kohdalla kysymys (vrt. KKO 2004:9).

A:n vuoden 2003 yhteensä 303 000 euron pääomatuloista noin 172 000 euroa on todettu verovapaaksi oman asunnon myyntivoitoksi. Tällaiset verovapaat tulot eivät normaalisti ilmene nyt tarkoitetuista verotustiedoista. Kysymys ei ole ollut myöskään sen luontoisista tuloista, joilla olisi normaalisti vaikutusta sakotettavan sakotushetkiseen, saatikka sitten pidemmän ajan keskimääräiseen maksukykyyn. Täällä esitetyn selvityksen mukaan A:n päiväsakon rahamäärän olisi tullut olla vahvistetun 299 euron sijasta 119 euroa ja siis olennaisesti vahvistettua alhaisempi. A:n esittämät verotustiedot vuosilta 2004 - 2006 ja se, että sanottu sakkorangaistus on muunnettu vankeudeksi, osoittavat myös sen, ettei päiväsakon rahamäärä ole ollut A:n maksukykyyn nähden kohtuullinen.

Lausumillani perusteilla harkitsen oikeaksi oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdan nojalla oikaista rangaistusmääräystä siten, että alennan päiväsakon rahamäärän 119 euroksi. A:n on siten maksettava sakkoa neljäätoista 119 euron määräistä päiväsakkoa vastaavat 1 666 euroa.