KKO:2009:11

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Tuomo ja Onerva S olivat 3.11.2003 tehdyillä ja lastenvalvojan samana päivänä vahvistamilla sopimuksilla sopineet siitä, että heidän yhteinen lapsensa, 2.6.1993 syntynyt Janne S asuu äitinsä luona ja että isä maksaa lapselle elatusapua 150 euroa kuukaudessa kuukausittain etukäteen siihen saakka, kunnes Janne S täyttää 18 vuotta. Lisäksi isä oli sitoutunut maksamaan Janne S:n harrastusmenot ja harrastusvälineet.

Tuomo ja Onerva S oli tuomittu avioeroon 16.4.2004. He olivat 22.3.2004 sopineet omaisuutensa osituksesta. Osituksessa oli kertakaikkisena suorituksena kuitattu maksetuksi Tuomo S:n maksettavaksi sovitut elatusmaksut 87 kuukaudelta à 175 euroa yhteismäärältään 15 225 euroa. Samalla Onerva S oli saanut yksin omistukseensa 90 000 euron arvoiseksi katsotun kiinteistön, jolla oli sijainnut puolisoiden omakotitalo. Onerva S oli maksanut Tuomo S:lle osituksessa hänen velakseen jääneet 9 295 euroa sen jälkeen, kun hän oli 6.5.2005 myynyt kiinteistön 135 000 euron kauppahinnasta. Ositus oli lainvoimainen.

Tuomo S oli kuollut 29.7.2005. Hänen kuolinpesänsä osakkaina olivat Janne S:n lisäksi tyttäret Cia ja Mia S hänen edellisestä avioliitostaan.

Janne S:lle oli 14.9.2005 myönnetty isänsä jälkeen työeläkelakien mukaista perhe-eläkettä 620,77 euroa kuukaudessa ajalle 1.8.2005 - 30.6.2011 siten, että eläkkeen määrä tarkistetaan vuosittain sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman indeksiluvun mukaan. Lisäksi Kansaneläkelaitos maksaa Janne S:lle lapseneläkettä 30.6.2011 saakka. Lapseneläkkeeseen kuuluu lapsen tuloista riippumatta perusmäärä, joka vuonna 2007 oli 50,26 euroa kuukaudessa. Eläkkeet ovat Janne S:n verotettavaa tuloa.

Kanne Kotkan käräjäoikeudessa

Cia ja Mia S vaativat Tuomo S:n kuolinpesän osakkaina, että Onerva S velvoitetaan palauttamaan kuolinpesälle saamastaan ja perusteettomaksi muodostuneesta kertaluonteisesta elatusavusta 12 425 euroa korkoineen.

Vaatimuksensa perusteluina he lausuivat, että osituksessa kuitattu elatusapu oli tarkoitettu käsittämään ajan 1.4.2004 - 30.6.2011. Tuomo S:n elatusvelvollisuus oli kuitenkin lakannut hänen kuollessaan 29.7.2005. Näin ollen osituksessa kuitattu elatusapu oli muuttunut perusteettomaksi kuolinpäivästä lukien. Onerva S oli saanut perusteettoman kertasuorituksen ajalta 1.8.2005 - 30.6.2011 eli 71 kuukaudelta á 175 euroa yhteismäärältään 12 425 euroa. Onerva S:n saaman hyödyn ja kuolinpesän tappion välillä oli syy-yhteys.

Janne S:n saamat eläkkeet korvasivat kuolleen vanhemman elatusosuuden. Eläkkeet ylittivät selvästi Janne S:n elatuksen tarpeen.

Tuomo S:n kuolema ei ollut lakkauttanut Onerva S:n elatusvelvollisuutta. Onerva S:llä ei ollut oikeutta saada Janne S:n elatukseen kaksinkertaista etuutta eli sekä eläkkeitä että elatusapua. Onerva S:n saamaa hyötyä ei siten voitu perustella sillä, että hän olisi jäänyt yksin elatusvastuuseen.

Vastaus

Onerva S vaati kanteen hylkäämistä.

Onerva S oli saanut osituksessa taloudellisen edun elatusavun kuittauksella. Tuo etu ei ollut kuitenkaan perusteeton, eikä Onerva S ollut hyötynyt toisen kustannuksella. Jos Tuomo S olisi edelleen elossa ja jos Janne S olisi muuttanut hänen luokseen, palautus olisi mahdollinen, mutta ainoastaan Tuomo S:n esittämänä. Tuossa tilanteessa tosiasialliseksi elatusvelvolliseksi uudelleen joutunut Tuomo S olisi ollut oikeutettu maksamansa elatusavun palautukseen, koska lähihuoltajalle kuuluva elatusvastuu ja velvollisuus maksaa elatusapua eivät voineet toteutua yhtä aikaa. Tuomo S:n kuoltua hänen perillisensä eivät voineet olla oikeutettuja saamaan Tuomo S:n maksamaa elatusapua kuolinpesään, koska Janne S ei asunut Cia tai Mia S:n luona eikä Cia tai Mia S tai Tuomo S:n kuolinpesä ollut vastuussa Janne S:n elatuksesta. Kuolinpesän osakkaat eivät voineet saada sellaista oikeutta, jota Tuomo S:lla itselläänkään ei olisi ollut.

Onerva S oli edelleen vastuussa Janne S:n elatuksesta ja hän toteutti sitä osituksen yhteydessä saamallaan edulla. Janne S:n elatuksen tarve saattoi milloin tahansa kasvaa. Kuolinpesä ei kuitenkaan ollut vastuussa lisääntyneistä elatusmenoista. Tuomo S:n kuoltua vastuu elatussopimuksessa mainituista Janne S:n harrastusmenoista ja -välineistä oli jäänyt yksin Onerva S:lle. Janne S:n isänsä jälkeen saamilla eläkkeillä ei ollut asiassa merkitystä.

Lausuma

Kuolinpesän osakkaana Janne S lausui, että elatusavun osituksen yhteydessä tapahtuneen kuittauksen seurauksena Onerva S oli jäänyt yksin vastuuseen hänen elatuksestaan siihen saakka, kunnes hän täytti 18 vuotta. Lisäksi Tuomo S:n olisi tullut maksaa Janne S:n harrastusmenot ja -välineet. Nämäkin kustannukset olivat Tuomo S:n kuoltua jääneet yksin Onerva S:n vastattaviksi. Kuolinpesä ei ollut osituksen johdosta kärsinyt sellaista tappiota, joka olisi palautettava perusteettomana etuna. Janne S:n isänsä jälkeen saamilla eläkkeillä ei ollut asiassa merkitystä.

Käräjäoikeuden tuomio 7.4.2006

Käräjäoikeus lausui, että lapsella oli oikeus riittävään elatukseen, josta vanhemmat vastasivat kykyjensä mukaan. Tässä tapauksessa Tuomo ja Onerva S olivat järjestäneet elatusvastuunsa jakautumisen sopimuksilla, ensin elatussopimuksella ja sitten sopimusositukseen otetulla määräyksellä, jolla he olivat muuttaneet elatussopimusta. Sopimusosituksen mukaan Tuomo S:n Janne S:lle suoritettaviksi sovitut elatusavut, yhteensä 15 225 euroa, olivat tulleet maksetuiksi kertasuorituksena 1.4.2004 alkaen 30.6.2011 saakka. Vastikkeeksi Onerva S:n lunastuksena Tuomo S:lle maksettavaa määrää oli kuitattu maksetuksi vastaavalla määrällä. Elatusvastuu oli siten näin sovitun elatusavun suorittamisen osalta siirtynyt Tuomo S:ltä Onerva S:lle, joka oli myös saanut sopimuksen perusteella edellä mainitut varat tuon elatusvastuun täyttämiseen.

Tuomo ja Onerva S:n sopimus elatusavun suorittamisesta kertasuorituksena kytkeytyi heidän väliseensä elatusvastuun jakautumiseen, eikä tuolla elatusavun suoritustavasta tehdyllä sopimuksella ollut sellaisenaan vaikutusta Janne S:n oikeuteen saada tarpeidensa mukaista elatusapua. Ratkaisevaa sen arvioimisessa, oliko kertasuorituksena saatu elatusapu perusteetonta, oli se, oliko suoritus oikeassa suhteessa sen elatusvastuun kanssa, joka elatusapua maksavalla vanhemmalla oli.

Onerva S oli sopimusosituksessa saanut itselleen taloudellisen edun sitä vastaan, että hän oli Janne S:n koko alaikäisyyden ajaksi sitoutunut yksin huolehtimaan tämän juoksevasta elatuksesta. Kertasuoritteinen elatusapu oli laskettu siltä pohjalta, että Janne S:n oli oletettu asuvan jäljellä olevan alaikäisyyden aikansa sen vanhemman eli Onerva S:n luona, jonka luona hän sopimusta tehtäessäkin oli asunut. Omakotitalokiinteistö oli osituksessa siirtynyt Tuomo S:ltä Onerva S:lle selvästi Janne S:n elatukseen kytkettynä eränä, eikä osituksen lainvoimaisuus sinänsä ollut esteenä kanteen hyväksymiselle.

Vanhempien välisissä elatusvastuun jakautumissopimuksissa oli otettava huomioon, että ne olivat ehdollisia niin kauan, kunnes elatusvastuu oli lopullisesti päättynyt lapsen täysi-ikäistymiseen, adoptioon taikka elatusvelvollisen tai lapsen kuolemaan. Tähän saakka myös tulevaan aikaan kohdistuvat kertakaikkiset suoritukset olivat epävarmoja.

Tuomo S:n kuolema oli lopullisesti lakkauttanut hänen elatusvelvollisuutensa. Tuomo S:n kuoltua hänen kuolinpesänsä ei ollut elatusvelvollinen tulevaa aikaa ajatellen. Tuomo S:n Onerva S:lle maksama kertasuoritus oli kokonaan menettänyt perusteensa siltä osin kuin kysymys oli Tuomo S:n kuoleman jälkeisestä ajasta.

Tuomo S:n kuoltua Janne S oli siirtynyt eläkejärjestelmien piiriin, ja niillä oli korvattu kuolleelta vanhemmalta saamatta jäävä elatus. Tuomo S:n kuoltua tilanne oli taloudellisesti muuttunut Janne S:n kannalta myönteiseen suuntaan siten, että aiempi Onerva S:lle siirretty 175 euron suuruinen kuukausierä oli korvautunut yhteensä yli 670 euron määräisillä bruttokuukausieläkkeillä. Samalla Onerva S:n konkreettinen kuukausittainen elatusvastuu oli pienentynyt, sillä Janne S:lle maksettavat eläkevarat olivat hänen eivätkä Onerva S:n varoja, ja niitä käytettiin ensisijaisesti Janne S:n elatukseen. Tällöin vastaavasti se määrä, jonka Onerva S oli saanut hyväkseen puolisoiden omaisuuden osituksessa sitä vastaan, että hän oli ottanut vastattavakseen Janne S:n elatuksesta, oli lapsen elatuksesta annetun lain kannalta käynyt perusteettomaksi Tuomo S:n kuoleman jälkeiseltä ajalta, koska Tuomo S ei ollut maksanut etuutta Janne S:lle, vaan Onerva S:lle käytettäväksi Janne S:n elatukseen Tuomo S:n vastuuosuutena Janne S:n tarpeista. Kun tuo elatustarve nyt tuli tyydytetyksi eläkejärjestelmien kautta, käyttämättä jäänyt summa oli palautettava Tuomo S:n kuolinpesään perillisten kesken jaettavaksi, koska muussa tapauksessa Onerva S sai Tuomo S:n oikeudenomistajien kustannuksella sellaista etua, jolla ei ollut oikeudellista perustetta.

Näillä perusteilla käräjäoikeus velvoitti Onerva S:n maksamaan Tuomo S:n kuolinpesälle perusteettoman edun palautuksena 12 425 euroa korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Arto Helenius.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 6.9.2007

Onerva S valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jouko Rantanen, Lolita Tuomainen ja Markku Almgrén. Esittelijä Pirjo Haaja.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Onerva S:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan Onerva S vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään.

Cia ja Mia S vastasivat valitukseen. Janne S antoi sen johdosta lausuman.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Tuomo ja Onerva S:n omaisuuden osituksessa 22.3.2004 on kertakaikkisena suorituksena kuitattu maksetuksi Tuomo S:n maksettavaksi sovitut Janne S:lle tulevat 175 euron määräiset kuukausittaiset elatusavut 87 kuukaudelta yhteensä 15 225 euroa. Onerva S on saanut yksin omistukseensa puolisoiden omakotitalon ja ottanut yksin vastatakseen Janne S:n elatuksesta.

2. Tuomo S on kuollut 29.7.2005. Alempien oikeuksien ratkaisuista ilmenevin tavoin Janne S:lle on myönnetty isänsä jälkeen työeläkelakien mukaista perhe-eläkettä, minkä lisäksi Kansaneläkelaitos maksaa hänelle lapseneläkettä. Eläkkeiden yhteismäärä on lähes nelinkertainen verrattuna Janne S:lle maksettavaksi sovittuun kuukausittaiseen elatusapuun.

3. Tuomo S:n kuolinpesän muiden osakkaiden Cia ja Mia S:n katsottua kanteessaan, että kertamaksuna suoritettu elatusapu oli käynyt perusteettomaksi Tuomo S:n kuolinpäivästä lukien, asiassa on kysymys siitä, onko Onerva S saanut kuolinpesän kustannuksella perusteetonta etua ja onko hän velvollinen palauttamaan kuolinpesälle suorituksen siltä osin kuin se koski elatusvelvollisen kuoleman jälkeistä aikaa.

4. Tuomo ja Onerva S ovat osituksen yhteydessä edellä selostetulla tavalla sopineet keskinäisen elatusvastuunsa jakautumisesta. Ositus on tullut lainvoimaiseksi ja lähtökohta on, että sopimus kaikilta osiltaan sitoo osapuolia, jotka eivät myöhemmin muuttuneiden olosuhteidenkaan perusteella voi vaatia muutosta jo täytettyyn sopimukseen. Vastuu lapsen elatuksesta määräytyy kuitenkin sitä koskevan lain mukaan. Elatusavun kertamaksuun sitoutunut ja suorituksen tehnyt osapuoli ei siten aina lopullisesti vapaudu elatusvastuustaan lastaan kohtaan, vaan hänet voidaan velvoittaa myöhemmin maksamaan lisää esimerkiksi toisen elatusvelvollisen tai lapsen olosuhteiden olennaisen muuttumisen vuoksi. Tämä käy ilmi myös muun muassa ratkaisusta KKO 1983 II 158, joskaan tuossa tapauksessa olosuhteiden ei katsottu muuttuneen siten olennaisesti, että elatusavun korottamiselle olisi ollut perusteita.

5. Toisaalta kertamaksuna suoritettua elatusapua ei myöskään yleensä voida määrätä palautettavaksi sillä perusteella, että lapsen tai toisen elatusvelvollisen olosuhteet sittemmin ovat muuttuneet niin, että maksettua elatusapua voidaan ehkä pitää liian suurena. Tämä johtuu lapsen elatuksesta annetun lain 12 §:n 1 momentista, jonka mukaan elatusavut voidaan lapsen elatustarpeen loppumiseen perustuvan elatusavun lakkaamisenkin yhteydessä määrätä palautettavaksi vain siltä osin kuin kyse on kanteen vireille panon jälkeen suoritetuista maksuista. Myös lapsen elatuksesta annetun lain 12 §:n 2 momentista ilmenee, että jo maksettujen elatusapujen palauttamisvelvollisuuteen on suhtauduttu pidättyvästi jopa niissä tilanteissa, joissa elatusperuste on kokonaan rauennut isyyden kumoamisen perusteella. Jo maksettujen elatusapujen palauttaminen edellyttää tällöin maksun saaneen puolison tietoisuutta maksun perusteettomuudesta ja lisäksi sitä, että palautusvastuuta voidaan pitää kohtuullisena asianosaisten olosuhteisiin nähden (ks. KKO 2008:109).

6. Korkein oikeus on ratkaisuissaan KKO 1995:195, 1996:29 ja 2005:60 kuitenkin katsonut, että elatusavun kertamaksun osituksessa saanut puoliso on saanut perusteetonta etua siltä ajalta, jonka lapsi sopimuksen tekemisen jälkeen on vakiintuneesti asunut elatusavun kertamaksulla suorittaneen vanhemman luona. Ratkaisuissa maksun saanut puoliso on velvoitettu palauttamaan rahamäärä, joka on vastannut sanotulta ajalta maksettavia elatusapueriä. Nämä ratkaisut perustuvat siihen näkökohtaan, että kertamaksun jo suorittanut elatusvelvollinen on sittemmin täyttänyt elatusvastuunsa myös pitämällä lasta luonaan ja huolehtimalla tällöin hänen elatuksen tarpeestaan. Ilman kertamaksuna suoritetun elatusavun palautusta hän siten olisi joutunut täyttämään elatusvastuunsa luonapitonsa ajalta kahteen kertaan, mikä ei olisi ollut oikeassa suhteessa lakiin perustuvan elatusvelvollisuuden kanssa.

7. Onerva ja Tuomo S:n osituksen yhteydessä tekemä, edellä kerrottu sopimus kuukausittain maksettavien elatusapujen kertakaikkisesta kuittaamisesta on ollut pätevä. Maksulla, joka on kattanut Tuomo S:n elatusvelvollisuuden siihen saakka, kunnes Janne S täyttää 18 vuotta, ja sillä, että Onerva S on yksin ottanut vastatakseen Janne S:n elatuksesta sopimuksessa mainitulta ajalta, on ollut asianmukainen oikeusperuste. Tulevaan aikaan kohdistunut elatusavun kertamaksu ei ole muuttunut perusteettomaksi tai menettänyt tarkoitustaan pelkästään Tuomo S:n kuoleman vuoksi. Onerva S on edelleenkin velvollinen käyttämään Janne S:n elatusta varten saamansa varat sanottuun tarkoitukseen.

8. Toisin kuin edellä kohdassa 6 selostetuissa Korkeimman oikeuden ratkaisuissa asiassa ei ole kysymys siitä, että elatusavut kertamaksuna jo suorittanut Tuomo S joutuisi täyttämään elatusvelvollisuutensa uudelleen. Tuomo S:n kuoleman seurauksena Onerva S:n elatusvelvollisuus Janne S:ää kohtaan sinänsä pienenee Janne S:n saamien eläkkeiden vuoksi. Tämä Onerva S:n elatusvelvollisuuden keveneminen ei kuitenkaan tapahdu Tuomo S:n perillisten kustannuksella, joilla ei myöskään ole lakiin perustuvaa elatusvastuuta Janne S:ää kohtaan.

9. Kun lisäksi otetaan huomioon se lähtökohta, ettei elatusavun kertamaksun palauttaminen edellä kohdassa 5 selostetuista syistä yleensä tule kysymykseen, Korkein oikeus katsoo, että Onerva S ei ole saanut Tuomo S:n perillisten kustannuksella perusteetonta etua, jonka hän olisi velvollinen palauttamaan Tuomo S:n kuolinpesään perillisten kesken jaettavaksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Onerva S vapautetaan suoritusvelvollisuudesta Tuomo S:n kuolinpesälle.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Kati Hidén, Kari Kitunen, Timo Esko ja Jukka Sippo. Esittelijä Lea Nousiainen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: Onerva S on hänen ja Tuomo S:n omaisuuden osituksessa saamaansa kertasuoritusta vastaan ottanut yksin vastatakseen puolisoiden alaikäisen lapsen Janne S:n elatuksesta.

Tuomo S:n kuoltua runsas vuosi osituksen jälkeen kantajat ovat kuolinpesän lukuun vaatineet Onerva S:ltä perusteettoman edun palautuksena sitä laskelmallista osuutta kertakaikkisesta elatusavusta, joka kohdistui Tuomo S:n kuoleman jälkeiseen aikaan. Kantajat ovat viitanneet Janne S:lle isänsä kuoleman johdosta maksettaviin eläke-etuihin.

Hylkään kanteen perusteettomana. Janne S:n oikeus elatukseen Onerva S:ltä, jolle vanhempien elatusvelvollisuus oli kerrotun sopimuksen johdosta kokonaan siirtynyt, ei ole lakannut eikä kertamaksukaan ole siten muuttunut perusteettomaksi. Se seikka, että Tuomo S:n työeläkevakuutuksen ja kansaneläkkeen perusteella on ryhdytty maksamaan etuuksia Janne S:lle, ei synnytä kuolinpesän osakkaille eikä pesälle perusteettoman edun palautusvaadetta Onerva S:ltä.