KKO:2009:13

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Virka-apupyyntö ja Keski-Uudenmaan kihlakunnanvoudin päätös 8.9.2006

FCE Bank plc (FCE) pyysi Keski-Uudenmaan kihlakunnanvoudilta virka-apua Sinikka M:ää vastaan tämän osamaksusopimuksella ostaman auton takaisinottoa ja tilitystä varten. FCE:n mukaan M oli toiminut autokaupassa vain muodollisena ostajana auton ollessa tosiasiallisesti hänen avomiehensä Pekka N:n käytössä. N oli 15.7.2006 lainannut autoa tuntemattomalle henkilölle, joka oli luvannut palauttaa auton samana iltana. N oli 20.7.2006 tehnyt rikosilmoituksen auton katoamisesta. Myöhemmin poliisi oli saanut auton haltuunsa. FCE:n käsityksen mukaan M oli syyllistynyt kuluttajansuojalain 7 luvun 16 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun olennaiseen sopimusrikkomukseen luovuttamalla auton ilman lupaa kolmannelle, joka oli luovuttanut sen edelleen.

Päätöksessään kihlakunnanvouti totesi, että osamaksukaupasta annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan virka-apua annetaan vain, jos on ilmeistä, että ostaja on laiminlyönyt velvollisuuden, jonka täyttämisellä on olennainen merkitys myyjälle. Lisäksi kuluttajansuojalain 7 luvun 16 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan edellytetään, että sopimusrikkomus on olennainen. Asiassa hankittu selvitys ei tukenut oletusta, että M olisi osamaksusopimuksen vastaisesti myynyt tai muutoin luovuttanut sopimukseen perustuvia oikeuksiaan kolmannelle. M oli ilmoittanut olevansa edelleen auton osamaksuostaja, joskin N oli saanut M:n luvalla käyttää autoa juhannuksesta heinäkuun puoliväliin saakka. Asiassa oli jäänyt epäselväksi, oliko M luovuttanut auton vain tilapäisesti N:n käyttöön. Edellä mainitut lainkohdat huomioon ottaen ei auton takaisinoton ja tilityksen edellytyksiä voitu pitää ainakaan niin selvinä, että ulosottomies olisi voinut ryhtyä virka-apumenettelyyn.

Vantaan käräjäoikeuden päätös 11.12.2006

FCE valitti käräjäoikeuteen vaatien ensisijaisesti, että ulosottomiehen päätös kumotaan ja ulosottomies määrätään antamaan virka-apua auton takaisinottamiseksi sekä tekemään tilitys. Toissijaisesti valituksessa vaadittiin, että käräjäoikeus vahvistaa auton palautuksen FCE:lle ja tekee tilityksen.

M antoi lausuman, jossa hän vastusti kaikkia FCE:n vaatimuksia. Hän ei ollut rikkonut osamaksusopimusta. M ja N olivat olleet avoliitossa ja asuneet yhdessä. M oli antanut auton lainaksi N:lle kesä-heinäkuuksi 2006 ja sopinut, että N hoitaa auton huollot, jotta M voi katsastuttaa auton. M ei ollut antanut N:lle lupaa lainata autoa edelleen.

Päätöksessään käräjäoikeus totesi, ettei FCE ollut esittänyt selvitystä, jonka mukaan M olisi muutoin kuin tilapäisesti luovuttanut auton N:n käyttöön tai että M olisi muulla tavoin osallistunut järjestelyyn, jolla auto olisi osamaksusopimuksen vastaisesti järjestetty sellaisten tahojen käyttöön, joita rahoitusyhtiö tai vakuutusyhtiö eivät olisi hyväksyneet sopimuskumppaneikseen. Näyttämättä oli siten jäänyt, että M olisi olennaisella tavalla rikkonut osamaksusopimusta.

Näillä ja muilla päätöksestään ilmenevillä perusteilla käräjäoikeus ei muuttanut ulosottomiehen päätöstä ja hylkäsi valituksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Marjatta Kaskenmäki.

Helsingin hovioikeuden päätös 5.7.2007

FCE valitti hovioikeuteen toistaen käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimukset.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Marjatta Möller, Elisabeth Bygglin ja Anita Stenberg. Esittelijä Helena Valkama.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

FCE:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan FCE vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja FCE:n hakemus hyväksytään.

M vastasi valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. M oli 9.1.2006 ostanut auton osamaksukaupalla. Osamaksukauppaa koskeva sopimus ja siinä myyjälle pidätetty auton omistusoikeus oli siirretty FCE:lle, joka oli rahoittanut kaupan. M oli ilmoituksensa mukaan kesällä 2006 antanut auton noin kuukauden ajaksi N:n käytettäväksi. Vielä kahta kuukautta aikaisemmin M oli ollut avoliitossa N:n kanssa. M:n tietämättä N oli lainannut auton sivulliselle. Autoa ei ollut palautettu määräaikana. Sittemmin se oli löytynyt vaurioituneena. FCE oli tämän jälkeen irtisanonut osamaksusopimuksen ja ottanut auton hallintaansa. M oli suorittanut sovitut maksuerät sekä sopimuksessa edellytettyjen vakuutusten maksut ainakin oikeudenkäynnin alkamiseen saakka.

2. Asiassa on kysymys ensinnäkin siitä, onko auto tosiasiassa ostettu osamaksusopimuksella N:lle, ja toiseksi siitä, onko M joka tapauksessa osamaksusopimuksen sopimusehdoissa kielletyllä tavalla luovuttanut auton N:lle tai laiminlyönyt huolehtia auton vakuutusturvasta ja näin syyllistynyt auton takaisinottoon ja tilitykseen oikeuttavaan sopimusrikkomukseen.

Sovellettavat säännökset

3. Osamaksukaupasta annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan ulosottomies voi antaa virka-apua vain, jos on ilmeistä, että ostaja on laiminlyönyt velvollisuuden, jonka täyttämisellä on olennainen merkitys myyjälle. M:n ja FCE:n välisessä auton osamaksusopimuksessa on ollut kysymys kulutusluotosta, jolloin sovellettaviksi tulevat myös kuluttajansuojalain säännökset. Kuluttajansuojalain 7 luvun 16 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan luotonantajalla on oikeus ottaa myyty tavara takaisin tai saattaa voimaan muu erityinen sopimusrikkomuksen seuraamus vain, jos tällaisesta seuraamuksesta on sovittu ja jos kuluttajan sopimusrikkomus on olennainen.

4. Kuluttajasopimuksen tulkinnassa on yleisten tulkintasääntöjen ohella sovellettava kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:ää. Sen mukaan sopimuksen ehtoa, jonka merkityksestä syntyy epätietoisuutta, on tulkittava kuluttajan eduksi, jos ehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön.

Väite auton ostamisesta muun kuin haltijan nimiin

5. FCE on väittänyt, että M oli jo alunperin ollut osamaksusopimuksessa vain muodollinen ostaja ja että auto oli tosiasiassa ostettu N:lle, joka ei maksuhäiriöidensä vuoksi olisi voinut tehdä osamaksu- eikä vakuutussopimusta omissa nimissään. Tältä osin FCE on viitannut Korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2006:79, jossa vakuutussopimuksen ei katsottu sitovan vakuutuksenantajaa, koska vakuutussopimusta tehtäessä auton haltijaksi ja vakuutuksenottajaksi oli vilpillisesti ilmoitettu toinen henkilö kuin auton todellinen haltija, joka ei luottotietojensa vuoksi olisi voinut tehdä autoa koskevaa osamaksusopimusta.

6. FCE ei kuitenkaan ole edes väittänyt, että N M:n sijasta olisi vastannut osamaksuerien tai vakuutusmaksujen suorittamisesta. Muutakaan selvitystä ei ole esitetty siitä, ettei M olisi ostanut autoa itselleen ja omaan käyttöönsä. Korkein oikeus katsoo, että asiassa esitetyt seikat eivät osoita N:n tulleen kaupan yhteydessä auton todelliseksi haltijaksi.

Väite auton sopimusehtojen vastaisesta luovuttamisesta

7. M:n ja FCE:n välisen osamaksusopimuksen sopimusehtojen 2 kohdan mukaan "ostaja ei saa ilman myyjän kirjallista suostumusta myydä, vuokrata tai muutoinkaan luovuttaa ajoneuvoa edelleen taikka viedä sitä Suomen rajojen ulkopuolelle muutoin kuin tilapäisesti". Myyjällä on sopimusehtojen 9 kohdan mukaan oikeus ajoneuvon takaisinottoon ja tilitykseen, jos ostaja olennaisesti rikkoo sopimuksen ehtoja.

8. Sopimuksen sanamuodon mukaan tilapäisyysedellytys koskee vain auton viemistä Suomen rajojen ulkopuolelle. Sen sijaan auton myyminen, vuokraaminen ja muu edelleen luovuttaminen edellyttävät sopimuksen mukaan aina myyjän kirjallista suostumusta. Kysymys on siitä, kieltääkö sopimusehto myös sen, että ostaja antaa toisen henkilön käyttää autoa.

9. Kysymyksessä oleva auton osamaksusopimus on vakiosopimus, eikä siinä ole nimenomaisia auton kuljettajaa tai käyttäjää koskevia ehtoja. Tavallista on, että auton kaltainen käyttöesine on ajoittain paitsi ostajan myös esimerkiksi hänen perheenjäsentensä tai muiden läheistensä käytössä. FCE:n esittämä tulkinta, jonka mukaan sopimusehto kieltäisi osamaksuostajaa tilapäisestikään antamasta autoa jonkun toisen käytettäväksi, merkitsisi olennaista käyttöoikeuden rajoitusta käytännössä hyvin jokapäiväisissä tilanteissa. Tällaista rajoitusta ei voida johtaa myöskään osamaksukaupan tarkoituksesta turvata myyjän maksunsaantioikeus. Korkein oikeus katsoo, ettei mainittua sopimuksen 2 kohdan ehtoa voida tulkita niin, että se koskisi myös sellaista auton lainaamista tai käytön sallimista, jota ei voida rinnastaa ehdossa nimenomaisesti mainittuihin, luotonantajan maksunsaantia vaarantaviin oikeustoimiin.

10. M on ilmoittanut antaneensa auton N:n käyttöön juhannuksesta 2006 seuraavan heinäkuun loppuun. Auton käyttämiseen liittyvistä ehdoista ei ollut sovittu muutoin kuin että N:n oli tullut huollattaa auto, jotta M voisi katsastuttaa sen myöhemmin. Auton lainaamista kuukauden pituiseksi ajaksi ei voida pitää tavanomaisena auton käyttönä, vaikka M:ää ja N:ää voidaan pitää toistensa läheisinä myös avosuhteen päättymisen jälkeen. Korkein oikeus katsoo kuitenkin kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n nojalla, ettei vakiosopimuksen rajoitusehtoa voida epäselvässä tilanteessa tulkita kuluttajan vahingoksi. Kuluttajan on voitava luottaa siihen, että hänen sopimusvelvoitteensa ja niiden rikkomisen seuraamukset käyvät selvästi ilmi sopimuksesta. Sillä FCE:n vetoamalla seikalla, ettei N olisi luottotietojensa johdosta voinut itse hankkia autoa osamaksulla, ei ole asiassa merkitystä senkään vuoksi, että osamaksusopimuksen täyttämisestä vastaa henkilökohtaisesti vain ostaja.

11. FCE:n mukaan auto on M:n toimesta saatettu lopulta sellaisten sivullisten haltuun, joita ei maksuhäiriömerkintöjensä vuoksi hyväksyttäisi rahoitusyhtiön eikä vakuutusyhtiön sopimuskumppaneiksi. Kun auto on sivullisten käytössä vaurioitunut, M on FCE:n mukaan syyllistynyt kuluttajansuojalain 7 luvun 16 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun olennaiseen sopimusrikkomukseen. Niin kuin säännöstä koskevissa esitöissäkin on todettu (HE 13/1994 vp s. 16), olennaisena sopimusrikkomuksena voidaan pitää sitä, että kuluttaja omilla toimenpiteillään aiheuttaa osamaksuvelan vakuutena olevan esineen arvon alenemisen. Myös osamaksusopimuksen 9 kohdan mukaan myyjän takaisinotto- ja tilitysoikeus edellyttää, että "ostaja aloittaa toimenpiteet, jotka johtaisivat ajoneuvon hävittämiseen, turmelemiseen, ajoneuvon katoamiseen tai sen arvon alenemiseen kulumisen, pilaantumisen tai muun vastaavan syyn vuoksi".

12. Korkein oikeus toteaa, ettei M ole saattanut autoa sivullisten käytettäväksi, vaan tämä on tapahtunut N:n toimesta. M ei ole antanut suostumustaan auton lainaamiselle edelleen, vaan hän on saanut siitä tiedon vasta jälkikäteen. Antaessaan auton N:n käytettäväksi M ei ole voinut ennakoida tämän antavan auton edelleen sivullisille eikä hänen siten voida katsoa omilla toimenpiteillään aiheuttaneen auton vaurioitumista.

Vakuuttamisvelvollisuus

13. Osamaksusopimuksen sopimusehtojen 6 kohdan mukaan ostaja on velvollinen ottamaan ajoneuvolle lakiin perustuvat vakuutukset sekä myyjän sopimusta tehtäessä vaatimat muut vakuutukset ja pitämään ne voimassa, kunnes ajoneuvon omistusoikeus siirtyy ostajalle. Sopimusehtojen 9 kohdan vakuutuksia koskevan nimenomaisen ehdon mukaan "myyjällä on oikeus ajoneuvon takaisin ottamiseen ja tilityksen toimittamiseen myös silloin, kun ostaja on jättänyt ottamatta tai irtisanonut sovitut vakuutukset taikka jos vakuutusyhtiö on irtisanonut vakuutukset ostajan maksulaiminlyöntien johdosta."

14. FCE on vedonnut takaisinotto- ja tilitysvaatimuksensa perusteena siihen, että vakuutusyhtiö oli päätöksellään 15.1.2007 mitätöinyt M:lle myönnetyn autovakuutuksen. FCE on väittänyt, että tämä oli sellaisenaan riittävä peruste tilitykselle. M on puolestaan vedonnut siihen, että vakuutusyhtiö oli vielä helmi- ja elokuussa 2007 tekemillään päätöksillä maksanut hänelle oikeusturvakorvauksia autovakuutuksen perusteella.

15. Sitä vastoin FCE ei ole edes väittänyt, että M olisi jättänyt ottamatta tai irtisanonut osamaksusopimuksessa edellytetyn vakuutuksen tai että vakuutusyhtiö olisi irtisanonut vakuutuksen M:n maksulaiminlyöntien vuoksi. Vakuutuksen lakkaaminen muulla perusteella ei osamaksusopimuksen sopimusehtojen 9 kohdan sanamuodon mukaan oikeuta FCE:tä auton takaisinottoon ja tilitykseen. Tämän vuoksi sillä, onko vakuutusyhtiö mitätöinyt M:lle myöntämänsä vakuutuksen jollakin muulla kuin osamaksusopimuksessa mainitulla perusteella, ei ole merkitystä, kuten ei silläkään, onko vakuutuksen mitätöinnille ollut laillinen peruste.

Johtopäätös

16. Edellä lausutuin perustein Korkein oikeus katsoo, ettei M ole rikkonut osamaksusopimusta. Näin ollen FCE:llä ei ole oikeutta auton takaisinottoon ja tilitykseen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lauri Lehtimaja (eri mieltä), Kari Kitunen, Hannu Rajalahti, Timo Esko (eri mieltä) ja Marjut Jokela. Esittelijä Tuomas Hupli.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Esko: Olen enemmistön kanssa samaa mieltä perustelujen alun kohdista 1 - 6 sekä vakuuttamisvelvollisuutta koskevista kohdista 13 - 15. Muilta osin lausun seuraavan.

M on tammikuussa 2006 ostanut auton osamaksukaupalla, jossa maksuaika on ollut 36 kuukautta. Auto on ollut myyjällä vakuutena kauppahinnan suorittamisesta. Tämän mukaisesti on osamaksukaupan sopimusehtojen 2 kohtaan sisältynyt määräys, jonka mukaan "myyjä pidättää itsellään omistusoikeuden myytyyn ajoneuvoon kaikkine lisävarusteineen, kunnes koko kauppahinta on maksettu ja ostajan muutkin ajoneuvoa koskevat maksuvelvoitteet, kuten vakuutus- ja rekisteröintimaksut sekä korjauksista, varaosista, lisälaitteista ja tarvikkeista johtuvat maksut on kokonaisuudessaan maksettu." Lisäksi sopimusehtojen 9 kohtaan sisältyy osamaksukauppalain (91/1966) 2 §:n 1 momenttia vastaava määräys, joka koskee ajoneuvon takaisinottoa ja tilitystä tietyissä ostajan maksuviivästystilanteissa.

Osamaksukaupassa kaupan kohteen vakuusarvon säilymisellä ja sen kunnosta huolehtimisella on tärkeä merkitys myyjälle. Sopimusehtojen 5 kohdan mukaan ostaja on sitoutunut pitämään ajoneuvon kunnossa sekä huoltamaan ja korjaamaan sitä valmistajan ja myyjän antamien huolto- ja käyttöohjeiden sekä takuuehtojen mukaisesti. Myyjällä on myös oikeus tarkastaa ajoneuvo, mikäli se voidaan toteuttaa aiheuttamatta ostajalle kohtuutonta haittaa.

FCE on erityisesti vedonnut sopimusehtojen 2 kohdan 3 kappaleeseen, jonka mukaan ajoneuvon myynti, vuokraaminen ja muukin edelleen luovuttaminen sekä vieminen Suomen rajojen ulkopuolelle muuten kuin tilapäisesti edellyttää myyjän kirjallista suostumusta.

Edellä selostettua sopimusehtoa ei voida soveltaa niin, että se estäisi auton sellaisen käytön, jota on oman perheen piirissä pidettävä tavanomaisena. Tällaista tavanomaista käyttöä on esimerkiksi se, että myös toinen puolisoista ajaa autolla, jonka toinen puoliso on ostanut osamaksulla. Myyjän oikeuksien toteuttamisen ja ostajan huolenpitovelvollisuuden kannalta on keskeistä, että näissä olosuhteissa ajoneuvon haltijana olevalla ostajalla on mahdollisuus valvoa, miten ajoneuvoa käytetään, ja tarvittaessa vaikuttaa sen käyttöä ja siitä huolehtimista koskeviin ratkaisuihin.

Tavanomaisena voidaan joissakin tapauksissa pitää myös sitä, että ajoneuvon haltija tilapäisesti lainaa ajoneuvoaan perhepiirin ulkopuolella hyvin tuntemilleen luotettaville henkilöille. Tällöin tulee kuitenkin yleensä olla kysymys vain lyhytaikaisesta käyttöoikeuden luovuttamisesta.

M:n ja N:n ei voida katsoa olleen saman perheen jäseniä. He olivat tosin asuneet samassa osoitteessa runsaan vuoden, mutta yhdessä asuminen oli päättynyt noin seitsemän viikkoa ennen ajoneuvon lainaksi antamista. M oli lainannut puheena olevan ajoneuvon toiselle puolelle Suomea muuttaneen N:n käyttöön juhannuksesta heinäkuun loppuun eli yli viideksi viikoksi ilman että siihen olisi ollut tiedossa mitään erityistä syytä. M ei ole edes väittänyt nimenomaisesti kieltäneensä ajoneuvon edelleen lainaamista tai muutoinkaan antaneen sen käyttöä koskevia ohjeita.

Näissä olosuhteissa katson M:n menetelleen osamaksukaupan sopimusehtojen 2 kohdan 3 kappaleen vastaisesti siinä, että hän oli kerrotuin tavoin lainannut ajoneuvon N:lle. Lainaksi antamisen johdosta M on käytännössä menettänyt mahdollisuutensa sellaiseen huolenpitoon ajoneuvosta, johon M:llä on vakuudenhaltijana ollut osamaksusopimuksen perusteella velvollisuus myyjän etujen turvaamiseksi. M on laiminlyönyt velvollisuutensa asianmukaisesti valvoa ajoneuvon käyttöä ja huolehtia siitä sekä siten omalta osaltaan aiheuttanut vakuusesineen arvon merkittävän alenemisen. Edellä esitetyistä syistä sopimusrikkomusta on pidettävä olennaisena.

Kumoan hovioikeuden päätöksen ja palautan asian ulosottomiehelle osamaksukauppalain mukaisen takaisinoton ja tilityksen toimittamista varten.

Oikeusneuvos Lehtimaja: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Esko.