KKO:2009:26

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 1.11.2007

Käräjäoikeus tuomitsi A:n, paitsi muista rikoksista, viidestä kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ajalla 26.5.2007 - 30.8.2007 yhteiseen rangaistukseen. Lisäksi käräjäoikeus tuomitsi A:n ensimmäisessä teossa 26.5.2007 kuljettaman avolavapakettiauton ja neljässä jälkimmäisessä teossa 24.6.2007 - 30.8.2007 kuljettaman henkilöauton valtiolle menetetyiksi. Avolavapakettiauto oli takavarikoitu A:lta ensimmäiseen tekoon syyllistymisen jälkeen 26.5.2007. Tämän jälkeen hän oli hankkinut henkilöauton, joka oli sekin takavarikoitu viimeisimmän teon johdosta 30.8.2007. Kumpikin autoista oli noin 400 euron arvoinen.

Menettämisseuraamuksen tuomitsemista käräjäoikeus perusteli sillä, että se oli perusteltua uusien rikosten ehkäisemiseksi, koska A oli syyllistynyt toistuvasti kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta, hänellä ei ollut edelleenkään ajo-oikeutta ja avolavapakettiauton takavarikointikaan ei ollut saanut A:ta pidättymään jatkamasta oikeudetonta kulkuneuvon kuljettamista. A oli hankkinut henkilöauton rikollisen toiminnan jatkamista eli oikeudetonta kulkuneuvon kuljettamista varten. Rikosten laatu, ajoneuvojen yhteisarvo ja muut olosuhteet sekä A:n ajo-oikeudettomuus huomioon ottaen menettämisseuraamuksen tuomitseminen ei ollut kohtuutonta. Ajo-oikeudettomuudestaan johtuen A:lla ei ollut myöskään ajoneuvon käyttötarvetta tai mahdollisuutta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Juha Fredriksson ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 11.6.2008

A valitti hovioikeuteen vaatien, että hänet vapautetaan menettämisseuraamuksesta henkilöauton osalta.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Martti Harsia, Susanne Möller (eri mieltä) ja Päivi Hack.

Eri mieltä ollut määräaikainen hovioikeudenneuvos Susanne Möller hyväksyi valituksen katsoen, että menettämisseuraamuksen tuomitseminen oli kohtuutonta, koska A:n tekemät kulkuneuvon kuljettamiset oikeudetta olivat rikoksina vähäisiä ja koska auton 400 euron arvo oli A:lle tuntuva suhteessa rikoksiin. Rikosten vähäisyyttä hän perusteli sillä, että kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta on säädetty rangaistukseksi vain sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta ja rikoksista ei ollut aiheutunut konkreettista vaaraa. Näin ollen A:n rikokset eivät rinnastuneet niihin Korkeimman oikeuden ratkaisuihin, joissa auto oli tuomittu valtiolle menetetyksi liikenneturvallisuutta vakavasti vaarantaneiden törkeiden rattijuopumusrikosten perusteella.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A toisti hovioikeudessa esittämänsä muutosvaatimuksen.

Syyttäjä vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Menettämisseuraamuksen määräämisestä

1. Rikoslain 10 luvun 5 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan rikoksen kohteena ollut esine tai omaisuus voidaan tuomita kokonaan tai osaksi menetetyksi, jos menettämisseuraamus on tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi, ja esine on erityisen sovelias rikoksen kohteeksi. Korkein oikeus on aikaisemmin ratkaisuissaan KKO 2005:75, 2005:76 ja 2007:85 katsonut, että tämän lainkohdan nojalla rattijuopumusrikokseen syyllistyneen ajoneuvo voidaan tuomita valtiolle menetetyksi.

2. Mainittujen ratkaisujen mukaan lainkohdassa mainitut edellytykset voivat täyttyä, jos tekijä on aikaisemmista rangaistuksista ja ajokielloista huolimatta syyllistynyt toistuvasti uusiin rattijuopumusrikoksiin siten, että nämä muut seuraamukset ovat osoittautuneet tehottomiksi, ja rattijuopumusten määrän ja toistumistiheyden perusteella on todennäköistä, että hän syyllistyy jatkossakin rattijuopumukseen, jos ajoneuvoa ei tuomita valtiolle menetetyksi.

3. Menettämisseuraamuksen tuomitseminen edellyttää lisäksi, että se ei ole saman luvun 10 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuutonta, kun otetaan huomioon rikoksen ja esineen tai omaisuuden laatu, vastaajan taloudellinen asema ja muut olosuhteet.

4. Menettämisseuraamuksen tuomitsemisen tarpeellisuutta ja kohtuullisuutta koskevassa harkinnassa on otettava huomioon myös menettämisseuraamuksen tarkoitus ja asema seuraamusjärjestelmässä. Menettämisseuraamus ei ole rangaistus eikä sen siten tule koitua lisärangaistukseksi rikoksentekijälle. Menettämisseuraamus on turvaamistoimenpide, johon nähden muut rikosoikeudelliset seuraamukset ovat ensisijaisia. Menettämisseuraamuksen tuomitseminen uusien rikosten ehkäisemiseksi voi siten tulla kysymykseen vain, jos on ilmeistä, että nämä muut seuraamukset eivät ole riittäviä saamaan tekijää pidättymään uusista rikoksista.

5. Kuten rattijuopumusrikoksessa, myös kulkuneuvon kuljettamisessa oikeudetta rikoksen tekemisen kohteena on ajoneuvo, jota tekijä rikokseen syyllistyessään kuljettaa. Ajoneuvon menetetyksi tuomitsemiseen voi siis tulla tämänkin rikoksen osalta sovellettavaksi rikoslain 10 luvun 5 §:n 2 momentin 2 kohta.

6. Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta on kuitenkin rikostyyppinä vähemmän vaarallinen kuin rattijuopumusrikos, mikä on otettava huomioon, kun harkitaan menettämisseuraamuksen tuomitsemisen edellytyksiä ja kohtuullisuutta. Menettämisseuraamukselta voidaan tällöin edellyttää painavampia perusteita kuin silloin, kun sen tuomitsemista harkitaan rattijuopumusrikoksen yhteydessä. Vastaavasti menettämisseuraamuksen tuomitsemista vastaan puhuville kohtuullisuusnäkökohdille voidaan tällöin antaa enemmän painoa kuin rattijuopumusrikoksen ollessa kyseessä.

Kysymyksenasettelu tässä tapauksessa

7. A on tuomittu, paitsi muista rikoksista, viidestä hänen 26.5. - 30.8.2007 välisenä aikana tekemästään rikoslain 23 luvun 10 §:ssä tarkoitetusta kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta yhteiseen rangaistukseen ja menettämään valtiolle kuljettamansa ajoneuvot eli avolavapakettiauto ja henkilöauto, joiden yhteinen arvo oli noin 800 euroa.

8. Avolavapakettiautoa A oli kuljettanut ajo-oikeudetta 26.5.2007, minkä teon jälkeen tämä ajoneuvo oli takavarikoitu. Henkilöautoa hän oli kuljettanut syyllistyessään muihin hänen syykseen luettuihin kulkuneuvon kuljettamisiin oikeudetta 24.6.2007, 27.6.2007, 3.8.2007 ja 30.8.2007. Avolavapakettiauton valtiolle menetetyksi tuomitsemiseen A on tyytynyt. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko myös henkilöauton tuomitseminen valtiolle menetetyksi ollut nyt kysymyksessä olevien rikosten yhteydessä ja nyt käsillä olevissa olosuhteissa perusteltua ja kohtuullista.

Menettämisseuraamuksen määräämisen edellytyksien arviointi

9. A:n myöntämän syytteen mukaan 3.8.2007 tapahtunut teko oli hänen kuudestoista ajo-oikeudetta ajonsa vuoden aikana. Näin ollen aikaisemmista teoista tuomitut rangaistukset ja ajokiellot eivät olleet saaneet A:ta pidättymään tämän rikollisen toiminnan jatkamisesta. Avolavapakettiauton takavarikointikaan ei ollut saanut toimintaa loppumaan, vaan sen jälkeen A oli kuljettanut toista omistamaansa autoa edelleen ilman ajo-oikeutta. Nyt kysymyksessä olevat kulkuneuvon kuljettamiset oikeudetta ovat tapahtuneet erittäin lyhyen ajan kuluessa.

10. Näillä perusteilla ja kun A:n menettely siten osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta kulkuneuvon kuljettamista koskevista määräyksistä, Korkein oikeus katsoo, että henkilöauton tuomitseminen valtiolle menetetyksi on ollut tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi. Henkilöauto on tarkoitettu käytettäväksi nimenomaan kulkuvälineenä, joten se on lain edellyttämällä tavalla myös erityisen sovelias esine rikoslain 23 luvun 10 §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteeksi.

Kohtuullisuusarviointi

11. Arvioitavaksi siten jää, onko menettämisseuraamusta pidettävä A:n mainitsemilla perusteilla kohtuuttomana. A on tältä osalta vedonnut hänen syykseen luettujen rikosten vähäiseen laatuun ja määrään sekä siihen, ettei niistä ollut aiheutunut vaaraa muille tienkäyttäjille. Lisäksi A on vedonnut siihen, että hänellä on tulonaan vain kansaneläke, minkä vuoksi auton arvo 400 euroa on hänelle suuri, ja että hän tarvitsee autoa liikkumiseensa heikkojen jalkojensa vuoksi.

12. Kohtuullisuusharkinnassa huomioon otettavan rikoksen laadun osalta Korkein oikeus toteaa seuraavan. Auton kuljettaminen ajo-oikeudetta ei yleensä sellaisenaan merkitse samanlaista välitöntä riskiä liikenneturvallisuudelle kuin rattijuopumusrikos ja varsinkin törkeä rattijuopumus. Kuitenkin myös ajo-oikeudetta ajoa koskevan kriminalisoinnin tarkoituksena on turvata keskeisten liikenneturvallisuutta ja ajoneuvoliikennettä koskevien säännösten ja määräysten noudattamista ja sen myötä muiden tiellä liikkuvien henkeä, terveyttä ja omaisuutta. Tähän nähden menettämisseuraamuksen tuomitsemista myös ajo-oikeudetta ajoihin liittyvänä viime sijaisena turvaamistoimenpiteenä on perusteltua pitää mahdollisena silloin, kun kriminalisoinnin tehokkuuden ja liikennerikosoikeusjärjestelmän uskottavuuden turvaaminen sitä välttämättä edellyttää.

13. A:n ajo-oikeudetta ajoista ei ole selvitetty sinänsä aiheutuneen konkreettista vaaraa muille tiellä liikkujille. A kuitenkin on rikoksensa jatkuvalla uusimisella osoittanut poikkeuksellista piittaamattomuutta ajo-oikeutta koskevista säännöksistä, eivätkä hänelle määrätyt rangaistus- ja ajokieltoseuraamukset tai edes hänen aikaisemman ajoneuvonsa takavarikointi ole saaneet häntä pidättymään uusista vastaavista rikoksista. A:n tekojen määrän ja toistumistiheyden perusteella onkin aivan ilmeistä, että hän olisi edelleen jatkanut ajo-oikeudetta ajamistaan, ellei myös hänen henkilöautoaan olisi takavarikoitu. Rikosten jatkuvan uusimisen ja siitä johtuvan turvaamistoimen pakottavan tarpeen vuoksi A:n rikosten laatua ei ole kokonaisuutena arvioiden perusteltua pitää niin vähäisenä, että menettämisseuraamuksen tuomitsemista olisi sen vuoksi pidettävä kohtuuttomana.

14. Pääkaupunkiseudulla asuva A ei ole esittänyt luotettavaa selvitystä siitä, että henkilöauto olisi hänelle hänen terveydentilaansa nähden välttämätön liikkumisväline. Menettämisseuraamusta ei ole pidettävä kohtuuttomana myöskään auton arvon ja A:n taloudellisten olojen perusteella.

15. Näillä perusteilla hovioikeuden tuomion lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Lauri Lehtimaja (eri mieltä), Liisa Mansikkamäki (eri mieltä), Pertti Välimäki ja Jukka Sippo. Esittelijä Tero Mikkola.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Lehtimaja: Yhdyn siihen, mitä Korkeimman oikeuden perustelujen kohdista 1 - 10 ilmenee. Ajo-oikeudetta ajojen toistuva ja tiheä uusiminen, tuomituista rangaistuksistakin riippumatta, viittaa vahvasti siihen, että henkilöauton tuomitseminen valtiolle menetetyksi on A:n tapauksessa tarpeen tämänkaltaisen rikollisen toiminnan jatkumisen ehkäisemiseksi, ottaen huomioon, ettei A:lla todennäköisesti vastedeskään tule olemaan henkilöauton kuljettamiseen oikeuttavaa lupaa. Mitä menettämisseuraamuksen väitettyyn kohtuuttomuuteen tulee, totean seuraavan.

A:n ajo-oikeudetta ajoista ei ole edes väitetty aiheutuneen konkreettisia vaaratilanteita. Auton kuljettamiseen oikeuttavan luvan vaatiminen ei kuitenkaan ole pelkkä hallinnollinen muodollisuus. Nyt kysymyksessä olevan kriminalisoinnin taustalla on yleinen liikenneturvallisuus ja siten viime kädessä ihmisten hengen, terveyden ja omaisuuden turvaaminen. Ajoneuvotiheyden kasvaessa ja auton turvalliselle kuljettamiselle asetettujen vaatimusten lisääntyessä on liikenneturvallisuuden varmistamiseksi yhä tärkeämpää huolehtia siitä, ettei autoja kuljeteta liikenteessä ilman asianmukaista ajolupaa.

Pääkaupunkiseudulla asuva A ei ole voinut esittää mitään vakuuttavaa syytä siihen, miksi juuri henkilöauto olisi hänelle välttämätön liikkumisväline ja miksei hän voisi käyttää liikkumiseensa esimerkiksi julkista liikennettä. A ei ole myöskään saattanut todennäköiseksi, että hänellä olisi tarkoitus vastedes käyttää autoaan jollakin muulla tavalla kuin kuljettamalla sitä itse. Henkilöauton arvokaan ei ole sitä luokkaa, että menettämisseuraamuksen tuomitseminen muodostuisi A:n taloudellisiin oloihin nähden kohtuuttomaksi.

Edellä lausutuilla perusteilla olen Korkeimman oikeuden tuomion lopputuloksesta ilmenevällä kannalla.

Oikeusneuvos Mansikkamäki: Korkeimman oikeuden aikaisemmissa ratkaisuissa omaksuman kannan mukaan moottoriajoneuvo voidaan tuomita rikoksen kohteena rikoslain 10 luvun 5 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla valtiolle menetetyksi. Kysymys on poikkeuksellisesta turvaamistoimenpiteestä uusien rikosten ehkäisemiseksi, jollaisena sen tulee täyttää myös suhteellisuusperiaatteen vaatimukset. Toistuvakaan kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta ei aiheuta sellaista vakavaa ja ilmeistä liikenneturvan vaarantumista tai muutakaan yleisen edun loukkausta, että ajoneuvo tulisi yksin sen perusteella määrätä valtiolle menetetyksi. Kumoan hovioikeuden tuomion ja määrään henkilöauton palautettavaksi A:lle.

Oikeusneuvos Tulokas: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Mansikkamäki.