Lausunto tuomioistuinharjoittelua koskevasta työryhmämietinnöstä

Korkein oikeus
Lausunto OH2009/140
8.9.2009

Oikeusministeriölle

Viite: Oikeusministeriön lausuntopyyntö 30.6.2009 (OM 22/31/2007)

Lausunto työryhmämietinnöstä 2009:5 (Tuomioistuinharjoittelu)

Yleistä

Toimeksiannon mukaisesti työryhmä on laatinut ehdotuksen tuomioistuinharjoittelun kehittämisestä. Ehdotuksen lähtökohtana on kaikille lakimiehille avoin harjoittelujärjestelmä, joka antaisi mahdollisuuden harjoittelijoiden monipuoliseen ja systemaattiseen perehdyttämiseen ja koulutukseen tuomioistuintyöhön.

Tästä lähtökohdasta tarkasteluina toimikunnan ehdotukset ovat perusteltuja. Mielekkäällä tuomioistuinharjoittelulla voi monessa suhteessa olla tärkeä merkitys nuorille lakimiehille. Kokemuksista voi olla apua uravalintaa harkittaessa. Harjoittelijoiden perehtyminen tuomioistuintyöhön voi hyvin toteutettuna hyödyttää tuomioistuinlaitoksen rekrytointia.

Toimikunta on ehdotuksissaan lähestynyt tuomioistuinharjoittelua harjoittelijoiden näkökulmasta ja tarpeista pyrkien poistamaan nykyisessä järjestelmässä olevia puutteita. Tavoitteena tuleekin olla harjoittelijoiden kannalta järkevä, monipuolinen ja systemaattiseen koulutukseen perustuva järjestelmä. Tuomioistuinharjoittelun uudistamisessa eivät saa tulla määrääviksi tuomioistuinten työvoimatarpeeseen tai resurssipulaan liittyvät näkökohdat.

Harjoittelun aika ja paikka

Ehdotuksen mukaan harjoittelu olisi vuoden mittainen siten, että se tapahtuisi ensivaiheessa tai kokonaan käräjäoikeudessa. Ensimmäisen kuuden kuukauden jakson jälkeen harjoittelija voisi ennakkovalintansa mukaan jatkaa harjoittelua myös joko hovioikeudessa tai hallinto-oikeudessa.

Harjoittelun ulottaminen käräjäoikeuden ohella hovioikeuteen tai hallinto-oikeuteen, jos harjoittelija niin haluaa, on perusteltua. Se monipuolistaa harjoittelua ja antaa harjoittelijoille mahdollisuuden saada tuntumaa myös näihin lainkäytön osiin.

Harjoitteluajan osalta voidaan esittää erilaisia näkökohtia. Pitempi aika epäilemättä lisäisi harjoittelijoiden taitoja. Kirjaamisasioiden poistuessa käräjäoikeuksista oikeudenkäynteihin liittyvät tehtävät nousisivat harjoittelussa etualalle. Oikein järjestettynä tämän voidaan arvioida antavan harjoittelulle vuoden pituisenakin mielekästä sisältöä.

Harjoittelijoiden valinta

Työryhmän mukaan harjoitteluun olisi tavoitteena valita henkilöitä, joilla parhaassa tapauksessa olisi jo monipuolista työkokemusta ja joilla harjoittelun jälkeen olisi mahdollisuus työllistyä tuomioistuinlaitoksessa.
Korkein oikeus pitää kuitenkin tärkeänä, että harjoitteluun olisi edelleen mahdollista päästä myös vastavalmistuneena. Tuomioistuinharjoittelulla on merkittävä perustutkintoa täydentävä rooli lakimiesammatissa tarvittavien käytännön valmiuksien antamisessa työuransa alkuvaiheissa oleville juristeille. Tästä lähtökohdasta on perusteltua, että harjoittelumahdollisuuden tulisi olla edelleen avoin tuomioistuinlaitoksen palvelukseen suuntautuneiden ohella myös muulla oikeudenhoidon alalla toimiville samoin kuin niille, jotka vasta harkitsevat eri alojen tarjoamia vaihtoehtoja.

Keskeistä valintamenettelyssä joka tapauksessa on, että hakijoita kohdellaan tasapuolisesti.

Tutorohjaus ja harjoittelusuunnitelma

Työryhmä ehdottaa henkilökohtaisen työnohjauksen järjestämistä yhtenäisesti kaikille harjoittelijoille sekä erityisen ohjausryhmän perustamista suunnittelemaan ja seuraamaan harjoitteluun kuuluvan yhteisen koulutuksen toteuttamista.

Kun kysymyksessä on lähtökohtaisesti käytännön työssä oppimiseen perustuva koulutusjakso ja kun oppimisen voidaan olettaa vastaisuudessa liittyvän entistä enemmän istunnoissa ratkaistaviin asioihin, on henkilökohtainen työnohjaus välttämätöntä. Jotta oppimismahdollisuudet olisivat kaikille harjoittelijoille yhtäläiset ja harjoittelun toteuttaminen sekä seuranta tehokasta, on ehdotus myös ohjausryhmän osalta perusteltu.

Lopuksi

Ehdotetun kaltainen harjoittelujärjestelmä palvelee ensisijaisesti lakimieskoulutuksen täydennyksenä. Näille lähtökohdille rakentuvan harjoittelun kehittämisen tarpeesta ei sinänsä liene suurta erimielisyyttä. Olennaista on, ettei tästä tule uudistusta, joka saatetaan voimaan paperilla, mutta jonka asianmukainen toimeenpano jää toteutumatta rahoitussyistä.

Samalla on syytä painottaa, että tuomareiden ja esittelijöiden koulutustarpeen tyydyttämisen kanssa ehdotetunlaisella harjoittelujärjestelmällä on vain vähän tekemistä.