KKO:2009:87

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 27.2.2006

Syyksi lukemiset

Syyttäjän syytteen perusteella käräjäoikeus katsoi Timo J:n syyllistyneen syytekohdassa 1 törkeään velallisen petokseen. Timo J oli muun ohella 9.5.1996 suoritetussa ulosottoselvityksessä salannut tosiasiassa omistamansa ja vain nimellisesti

– poikansa Atte J:n nimiin hankitut kuusi kiinteistöä:

• 25.7.1993 ostetut Leivonmäen kunnassa sijaitsevat Tikanniitty (415-401-13-17) ja Koivuhaka (415-401-13-18) arvoltaan yhteensä 30 000 markkaa
• 24.11.1993 ostettu Kemijärven kaupungissa sijaitseva Nuutinen (320-401-129-2) arvoltaan 30 000 markkaa
• 15.6.1994 ostettu Hauhon kunnassa sijaitseva Karhunkorpi (83-427-9-18) arvoltaan 20 000 markkaa
• 15.12.1994 ostetut Kaavin kunnassa sijaitsevat Kiikkasenpalsta (204-413-33-12) ja Attela (204-409-49-18) arvoltaan yhteensä 100 000 markkaa

– tyttärensä Virva J:n nimiin hankitut 10 kiinteistöä:

• 8.12.1992 hankittu Kuusamon kunnassa sijaitseva Virva (305-402-53-44) arvoltaan 30 000 markkaa
• 24.8.1994 hankitut Inkoon kunnassa sijaitsevat Backas (149-484-4-20), Myran (149-484-4-21), Starmosse (149-484-4-75), Hästhagen (149-484-4-76) ja Rönnkärr (149-484-4-77) arvoltaan yhteensä 30 000 markkaa
• 11.4.1995 hankittu Kälviän kunnassa sijaitseva Hautamaa (315-401-18-89) arvoltaan 40 000 markkaa
• 1.8.1995 hankittu Orimattilan kunnassa sijaitseva Kivimäki (560-408-28-1) arvoltaan 120 000 markkaa
• 2.8.1995 hankittu Hyvinkään kaupungissa sijaitseva Kolkkari 1 (106-408-26-60) arvoltaan 60 000 markkaa
• 5.12.1995 hankittu Toholammin kunnassa sijaitseva Mäkitalo (849-401-66-4) arvoltaan 300 000 markkaa

Velallisen petoksessa oli tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja huomioon ottaen järjestelyjen suunnitelmallisuus ja laajuus teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Syytekohdassa 3 Atte J:n syyksi luettiin avunanto törkeään velallisen petokseen (tekoaika 25.7.1993 - 9.5.1996), koska hän oli ennen Timo J:n syytekohdassa 1 tekemää tahallista rikosta ja sen aikana tahallaan auttanut Timo J:tä rikoksen tekemisessä ryhtymällä 1 kohdassa mainittujen kuuden kiinteistön nimelliseksi omistajaksi ja antamalla postipankin pankkitilinsä Timo J:n yksinomaiseen käyttöön kiinteistökauppoja ja niihin liittyviä puukauppoja varten.

Syytekohdassa 4 Virva J:n syyksi luettiin avunanto törkeään velallisen petokseen (tekoaika 8.12.1992 - 9.5.1996), koska hän oli ennen Timo J:n syytekohdassa 1 tekemää tahallista rikosta ja sen aikana tahallaan auttanut Timo J:tä rikoksen tekemisessä ryhtymällä 1 kohdassa mainittujen 10 kiinteistön nimelliseksi omistajaksi ja antamalla postipankin pankkitilinsä Timo J:n yksinomaiseen käyttöön kiinteistökauppoja ja niihin liittyviä puukauppoja varten.

Syyksi lukemisten perustelut

Käräjäoikeus totesi asiassa esitettyä näyttöä ensin selostettuaan, että Timo J oli ollut liike-elämässä 1970-luvulta alkaen. Liike-elämään liittyneet taloudelliset vaikeudet olivat alkaneet 1980 – 1990 -lukujen vaihteessa. Lopulta Timo J ei ollut selviytynyt enää veloistaan. Ulosottoselvityksen aikaan 9.5.1996 Timo J:n velat olivat olleet noin 24 000 000 markkaa. Ulosottoselvityksessä 9.5.1996 Timo J oli ilmoittanut, ettei hänellä ollut varallisuutta eikä hän ollut myynyt omaisuuttaan vuoden 1991 jälkeen.

Metsäkiinteistöjen hankkiminen Atte ja Virva J:n nimiin oli alkanut Timo J:n aloitteesta, koska hän ei itse voinut enää ulosoton pelossa omistaa mitään. Timo J oli yksin etsinyt ostettavat kiinteistöt ja hoitanut kauppa- ja rahoitusjärjestelyt. Atte ja Virva J:llä ei ollut ollut tarkempaa tietoa siitä, miten kiinteistökaupat olivat kulloinkin järjestyneet ja useimmiten kauppakirjat oli myös allekirjoittanut Timo J heidän puolestaan. Timo J:llä oli ollut myös käyttöoikeus Atte ja Virva J:n nimiin avattuihin pankkitileihin ja Timo J oli yksin käyttänyt tileillä olleita varoja.

Alkurahoitus metsäkaupoille oli ollut peräisin Timo J:n yksin hallinnoimista kahdesta osakeyhtiöstä, joista toinen oli perustettu Atte J:lle. Sittemmin rahoitusta oli hankittu laajemmin eri tahoilta. Yhteistä järjestelyille kuitenkin oli ollut se, että kiinteistökauppojen ja niihin liittyneen rahoituksen järjestelyt oli joka kerta hoitanut Timo J.

Atte ja Virva J olivat myös olleet kiinteistökauppojen tekemisen aikaan opiskelijoita eikä heillä ollut ollut tuolloin merkittäviä tuloja. He eivät olleet myöskään tienneet metsäkauppojen ulkomaisesta rahoituksesta eivätkä esitutkinnassa olleet kertoneet siitä, että rahoitusta olisi tullut myös heidän tädiltään tai Atte J:n entiseltä kihlatulta. Atte ja Virva J eivät olleet saaneet kiinteistökaupoista myöskään merkittävää taloudellista hyötyä.

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että hankitut kiinteistöt olivat todellisuudessa Timo J:n määräysvallassa olevia ja että Atte ja Virva J olivat olleet vain kiinteistöjen keinotekoisia todellisen omistuksen peittämiseksi käytettyjä välikäsiä.

Timo J oli syyllistynyt kohdassa 1 törkeään velallisen petokseen jättäessään ilmoittamatta ulosottoselvityksessä 9.5.1996 todellisuudessa omistamansa kiinteistöt.

Atte ja Virva J:n avunantoja koskevien syytekohtien osalta käräjäoikeus totesi, että Timo J oli syyllistynyt syytekohdassa 1 törkeään velallisen petokseen, joten avunannon edellyttämä pääteko on tehty. Avunannon tuli tapahtua ennen rikosta tai sen aikana. Avunantotoimet olivat alkaneet kummankin osalta ensimmäisen kiinteistön ostamisen aikaan. Atte ja Virva J olivat myöntäneet osallistumisensa kiinteistöjen hankintaan ja siinä yhteydessä käytettyjen pankkitilien avaamiseen. Atte ja Virva J:n toiminta on puolestaan mahdollistanut Timo J:n syyksi luetun rikoksen täytäntöönpanotoimet.

Avunannossa edellytettävän tahallisuuden osalta käräjäoikeus totesi, että avunantajalla tulee olla tietoisuus tekijän teosta, omasta toiminnastaan ja oman toiminnan päätekoa edistävästä merkityksestä. Tietoisuutta pääteon yksityiskohdista ei kuitenkaan edellytetä, riittää kun tietää menettelyn tarkoitusperät ja oman teon merkityksen siihen pyrkimisessä. Avunanto ei edellytä myöskään sitä, että avunantaja hyötyisi itse rikoksesta.

Timo J oli velkaantunut jo 1980- ja 1990- lukujen vaihteessa. Timo J oli ollut ulosottotoimenpiteiden kohteena koko 1990-luvun eli jo ennen kuin metsäkiinteistöjä oli ryhdytty hankkimaan. Tuolloin Atte ja Virva J olivat vielä asuneet lapsuuden kodissaan. Vaikka Atte ja Virva J olivat olleet nuoria, he olivat olleet sen ikäisiä, että he olivat voineet tehdä havaintoja isänsä taloudellisten vaikeuksien vaikutuksista jokapäiväiseen elämään. Tähän nähden Atte ja Virva J:n on täytynyt tulla tietämään Timo J:n velkainen tilanne ja että tämän vuoksi hän ei voinut enää omistaa mitään ilman, että omaisuus ulosmitattaisiin tämän veloista. Atte J oli myös kertonut havainneensa jo 1980-luvun lopulla isällään olleen taloudellisia huolia. Yhtiöiden perustaminen ja metsäkiinteistöjen hankinta Atte ja Virva J:n nimiin on aloitettu heti kohta heidän tultua täysi-ikäisiksi. Toiminta on ollut laajamittaista ja edellyttänyt allekirjoituksia asiakirjoihin ja muutoinkin kanssakäymistä isänsä Timo J:n kanssa.

Näissä olosuhteissa Atte ja Virva J:n on täytynyt tulla ymmärtämään syytteessä tarkoitettu bulvaaniasemansa metsäkiinteistöjen omistuksessa.

Rangaistukset

Käräjäoikeus tuomitsi Timo J:n kahdesta törkeästä velallisen petoksesta yhteiseen 1 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Atte ja Virva J:lle tuomittavien rangaistusten osalta käräjäoikeus totesi seuraavan. Avunannosta törkeään velallisen petokseen tulee säännönmukaisen rangaistusasteikon mukaan tuomita vankeusrangaistus. Atte ja Virva J:n tekojen vaikuttimia ja heidän rikoksistaan ilmenevää muuta syyllisyyttä arvioidessaan käräjäoikeus otti rangaistuksen lieventämisperusteena huomioon sen, että Atte ja Virva J olivat tapahtuma-aikana olleet vielä lapsuudenkodissaan asuvia nuoria sekä siten isänsä vaikutusvallan alaisina ja hänestä riippuvaisessa asemassa eivätkä Atte ja Virva J olleet saaneet avunantotoimistaan mitään huomionarvoista henkilökohtaista hyötyä ja että syyksi luettujen tekojen tekemisestä oli kulunut jo pitkä aika eikä Atte ja Virva J:llä ollut myöskään aikaisempaa rikollisuutta.

Käräjäoikeus katsoi, että vankeusrangaistus Atte ja Virva J:n syyksi luetuista rikoksista olisi kohtuuttoman ankara seuraamus ja käräjäoikeus rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 5 kohdan sekä 6 luvun 6 §:n 1 kohdan ja 6 luvun 7 §:n 3 kohdan nojalla tuomitsi Atte ja Virva J:n lievennettyä rangaistusasteikkoa käyttäen kummankin erikseen avunannosta törkeään velallisen petokseen 60:een päiväsakkoon.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Markku Saalasti ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 31.12.2007

Timo J, Atte J ja Virva J valittivat hovioikeuteen vaatien syytteiden hylkäämistä.

Hovioikeus totesi asiassa esitetyn todistelun perusteella, että Atte ja Virva J olivat olleet kiinteistökaupoissa Timo J:n tarvitsemalla tavalla välikäsinä ja olevan ilmeistä, että Atte ja Virva J eivät olleet tapahtuma-aikana tienneet käytännössä juuri mitään Timo J:n heidän nimissään käymästä laajamittaisesta kiinteistökaupasta tai sen rahoituksesta.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion Timo J:n syyksiluetun menettelyn Atte J:n ja Virve J:n nimiin ostettujen kiinteistöjen osalta. Aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ei tältä osin ollut.

Atte ja Virva J:n avunannon osalta hovioikeus totesi, että asiassa ei ollut pidettävä uskottavana sitä, että Atte ja Virva J:lle ei olisi syntynyt mitään käsitystä perheen taloudellisesta asemasta ensinnä taloudellisesti hyvinä aikoina 1980-luvulla ja sen jälkeen 1990-luvun alussa tapahtuneen selvän muutoksen aikana, jolloin he olivat olleet lähes täysi-ikäisiä. Samaan aikaan Timo J:n taloudellisten vaikeuksien kanssa oli Timo J:n aloitteesta alettu hankkia kiinteistöjä Atte ja Virva J:lle. Atte ja Virva J olivat tuolloin olleet opiskelijoita eikä heillä ollut tuloja tai omaa varallisuutta. Asiassa ei ollut pidettävä uskottavana, että laajamittaisen toiminnan tarkoituksena olisi ollut vain lasten varallisuuden kartuttaminen oman asunnon hankkimista varten.

Timo J:n toiminta kiinteistöjen hankkimiseksi oli ollut laajamittaista ja kestänyt vuosia. Atte ja Virva J:n on näissä olosuhteissa täytynyt tietää olevansa ainoastaan kiinteistöjen nimellisiä omistajia. Heidän oli katsottava syyllistyneen avunantoon törkeään velallisen petokseen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Riitta Rajala, Jukka Heikkilä ja Kirsi Kohonen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Atte ja Virva J:lle myönnettiin valituslupa.

Atte ja Virva J vaativat yhteisessä valituksessaan, että syytteet avunannosta törkeään velallisen petokseen hylätään ja heidät vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta.

Virallinen syyttäjä, Verohallinto, Helsingin OP Pankki Oyj ja Osuuspankkien Vakuusrahasto vaativat vastauksissaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Hovioikeus on tältä osin nyt lainvoimaiseksi tulleella tuomiollaan tuominnut Timo J:n rangaistukseen törkeästä velallisen petoksesta. Hovioikeus luki Timo J:n syyksi sen, että hän oli 9.5.1996 suoritetussa ulosottoselvityksessä oikeudetonta taloudellista hyötyä hankkiakseen muun ohella salannut tosiasiassa omistamansa ja vain nimellisesti poikansa Atte J:n nimiin hankitut kuusi kiinteistöä ja tyttärensä Virva J:n nimiin hankitut kymmenen kiinteistöä. Kyseiset kiinteistöt on sittemmin ulosmitattu Timo J:n veloista ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin (481/1999) nojalla niin sanottuna keinotekoisena omaisuusjärjestelynä, jota koskevan ulosottovalituksen Helsingin hovioikeus on 18.8.2005 hylännyt lainvoimaiseksi jääneellä tuomiollaan.

2. Kysymys on siitä, onko Atte ja Virva J:n menettelyssä, jossa he ovat allekirjoittaneet kiinteistöjen hankintaan tarvittavia valtakirjoja ja kauppakirjoja ja jossa he ovat omiin nimiinsä, mutta yksinomaan Timo J:n käyttöön avanneet pankkitilejä kiinteistöihin liittyvää rahaliikennettä varten, kyse rangaistavasta avunannosta ja täyttyykö menettelyssä avunantorikoksen edellyttämä tahallisuus.

Asiaan liittyvät säännökset

3. Asiassa sovellettavan rikoslain 5 luvun 3 §:n 1 momentin (39/1889) mukaan avunannosta tuomitaan se, joka toisen rikosta tehdessä taikka sitä ennen tahallansa on neuvolla, toimella tahi kehotuksella tekoa edistänyt. Avunannosta säädetään asiallisesti samalla tavalla 1.1.2004 voimaan tulleessa rikoslain 5 luvun 6 §:ssä (515/2003).

4. Avunantona rangaistaan tahallinen myötävaikuttaminen toisen tahalliseen rikokseen eli päärikokseen. Myötävaikuttamisella tarkoitetaan sitä, että avunannon ei tarvitse olla päärikoksen tekemisen välttämätön edellytys, mutta sen tulee kuitenkin lisätä, edistää tai helpottaa rikoksen tekemisen mahdollisuutta. Avunantajan tahallisuuden osalta vaaditaan tietoisuutta päärikoksesta, omasta toiminnasta ja oman toiminnan päärikosta edistävästä merkityksestä. Arvioitavina olevien tapahtumien aikana voimassa olleessa rikoslaissa ei ole ollut nimenomaista säännöstä siitä, mitä tahallisuudella tarkoitetaan. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan lähtökohtaisesti edellytyksenä on ollut, että avunantaja pitää varmana tai ainakin varsin todennäköisenä, että päärikos tehdään ja että sen tunnusmerkistöön kuuluvat tosiseikat toteutuvat. Avunantotoimi on tehtävä ennen päärikosta tai sen tekemisen aikana.

5. Tässä tapauksessa päärikoksena on törkeä velallisen petos. Rikoslain 39 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan velallisen petoksesta tuomitaan velallinen, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä konkurssi-, ulosotto-, velkajärjestely- tai saneerausmenettelyssä salaa omaisuuttaan. Velallisen petos ei edellytä vahinkoseuraamusta. Jos velallisen petoksessa tavoitellaan huomattavaa hyötyä ja velallisen petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, kyseessä on luvun 3 §:n mukaan törkeä velallisen petos.

Avunannon edellytykset velallisen petosta koskevassa rikoksessa

6. Velallisen petos toteutuu rikoslain 39 luvun 2 §:ssä tarkoitetussa maksukyvyttömyysmenettelyssä, jossa velallinen ei täytä tietojenantovelvollisuuttaan vaan esimerkiksi salaa sellaista omaisuutta, joka voitaisiin käyttää ulosotossa olevien velkojien maksuun. Omaisuuden salaamista on mahdollista valmistella erilaisilla järjestelyillä kuten siirtämällä valeoikeustoimilla velallisen omaisuutta jollekin toiselle tai hankkimalla velallisen varoilla omaisuutta toisen nimiin. Myöhemmin tapahtuvassa maksukyvyttömyysmenettelyssä velallinen käyttää järjestelyä hyväkseen jättäessään ilmoittamatta hänelle tosiasiassa kuuluvan, mutta järjestelyn avulla toisen nimiin saatetun omaisuuden. Velallisen varojen peittämistoimilla pyritään tyypillisesti myös vähentämään kiinnijäämisriskiä.

7. Silloin kun kuvatunlaiset omaisuusjärjestelyt liittyvät velallisen petoksen valmisteluun tai rikoksesta kiinnijäämisen välttämiseen, niihin osallistuminen lisää rikoksen toteutumisen todennäköisyyttä. Toiminta velallisen omaisuuden peittämisessä voikin tulla arvioitavaksi velallisen petoksen avunantona. Välttämätöntä ei siten ole, että avunantaja osallistuisi itse siihen menettelyyn, jossa velallinen salaa omistuksen antamalla väärän ilmoituksen.

8. Kysymyksessä on kuitenkin rangaistava avunanto vain edellyttäen, että velallisen omaisuutta nimiinsä ottanut henkilö on järjestelyä tehtäessä toiminut tahallisesti. Edellä 4 ja 5 kohdissa esitetyn mukaisesti Atte ja Virva J:n toimia on arvioitava sen mukaan, ovatko he järjestelyihin osallistuessaan tienneet tai pitäneet varsin todennäköisenä sitä, että Timo J:hin tullaan vastaisuudessa kohdistamaan jokin sellainen maksukyvyttömyysmenettely, jossa tämä hyötymistarkoituksessa salaa järjestelyn kohteena olevan omaisuutensa, ja toisaalta sitä, että heidän oma toimintansa on osaltaan tehnyt näin toteutettavan velallisen petoksen mahdolliseksi ja siten edistänyt tekoa.

Tieto ylivelkaisuudesta ja maksukyvyttömyysmenettelyn uhkasta

9. Atte ja Virva J ovat väittäneet, etteivät he kiinteistöjä hankittaessa olleet tienneet isänsä mittavasta ylivelkaantumisesta. Tämän vuoksi he eivät olleet voineet ennakoida, että Timo J vastaisuudessa joutuisi ulosottomenettelyssä antamaan tietoja omaisuudestaan.

10. Timo J on 1990-luvun alkupuolelta alkaen ollut huomattavasti ylivelkainen, ja häneen on toistuvasti kohdistettu ulosmittausyrityksiä. Timo J:n aloitteesta ja hänen toimestaan Atte J:n nimiin on vuosina 1993 - 1995 ostettu kuusi kiinteistöä ja Virva J:n nimiin vuosina 1992 - 1995 kymmenen metsäkiinteistöä. Kun kaupanteko aloitettiin, Atte ja Virva J olivat täysi-ikäisiä opiskelijoita, jotka asuivat yhdessä vanhempiensa kanssa. Jo vähää aikaisemmin Atte ja Virva J olivat ryhtyneet isänsä määräysvallassa olevien yhtiöiden omistajiksi ja hallintoelinten jäseniksi.

11. Korkein oikeus katsoo alempien oikeuksien tavoin, että Atte ja Virva J ovat tienneet Timo J:n ylivelkaantumisesta. Tämän johdosta heidän on täytynyt myös pitää varsin todennäköisenä, että Timo J tulee vastedeskin joutumaan ulosoton tai muun maksukyvyttömyysmenettelyn piiriin. Sillä seikalla, etteivät he ole voineet tietää maksukyvyttömyysmenettelyn ajankohtaa tai menettelyn lajia, ei ole merkitystä.

Tieto velallisen tietojenantovelvollisuudesta

12. Atte ja Virva J ovat vedonneet myös siihen, etteivät he ole tunteneet ulosottoon liittyvää selvitysmenettelyä ja että ulosottoselvitysten tekeminen oli tuohon aikaan ollut harvinaista.

13. Timo J on antanut ulosottoselvityksen 9.5.1996, jolloin voimassa olleen ulosottolain 3 luvun 33 §:n (470/1986) mukaan velallisen oli ulosottoselvityksessä annettava tiedot varoistaan, tuloistaan sekä sellaisesta omaisuudesta, joka voidaan saada peräytetyksi takaisinsaannilla. Ulosotossa velallisella on muutoinkin velvollisuus ulosottoviranomaisen pyynnöstä antaa täytäntöönpanoon tarvittavia tietoja. Myös muihin maksukyvyttömyysmenettelyihin liittyy vaihe, jossa velallista vaaditaan ilmoittamaan oikeat ja riittävät tiedot velkojen maksuun käytettävästä varallisuudestaan.

14. Korkein oikeus toteaa, että tietämättömyys lain säännöksistä, kuten ulosottomenettelyyn liittyvästä tietojenantovelvollisuudesta, ei poista tahallisuutta. Vastuusta vapautumiseen ei voi johtaa sekään, että on ehkä erehdytty pitämään mahdollisena, että täytäntöönpanotoimiin ei kuitenkaan ryhdyttäisi tai että velalliselta ei tuolloin tiedusteltaisi hänen varojaan.

Tieto omistusjärjestelyn tarkoituksesta

15. Atte ja Virva J ovat väittäneet olleensa kiinteistön todellisia omistajia tai ainakin, etteivät he olleet tienneet, että näennäisjärjestelyjen tarkoituksena oli peittää Timo J:n omaisuutta täytäntöönpanotoimien varalta. Lisäksi he ovat vedonneet siihen, että heidän omistuksensa kiinteistöihin on ulosotossa sivuutettu vasta myöhemmin, 1.6.1999 voimaantulleen ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin nojalla. Säännöksessä tarkoitettua muodollisen omistuksen sivuuttamista ei heidän mukaansa saisi ottaa huomioon kiinteistön omistussuhteita tai velallisen ilmoitusvelvollisuuden laajuutta arvioitaessa, eikä se saisi taannehtivasti vaikuttaa heidän rikosoikeudelliseen vastuuseensa.

16. Asiassa on selvitetty, että Timo J oli yksin etsinyt kyseiset metsäkiinteistöt, joiden puustoa oli tuohon aikaan mahdollista myydä veroseuraamuksitta, ja neuvotellut niin kiinteistöjen ostoon kuin metsän myyntiin liittyvät kaupat. Timo J oli järjestänyt kiinteistöjen ostoon tarvittavan rahoituksen sellaisten yhtiöiden tai yhteisöjen kautta, joissa hänellä oli määräysvalta, ja myöhemmin myös metsän myynnistä saaduilla tuloilla. Atte ja Virva J olivat vain allekirjoittaneet kauppoihin tarvittavat valtakirjat tai olleet kaupantekotilaisuudessa läsnä allekirjoittamassa kauppakirjoja. Kauppoja, kiinteistöstä meneviä kuluja ja metsänmyyntituloja varten he olivat avanneet pankkitilit, joiden käyttöoikeus oli Timo J:llä. Hän oli myös yksin käyttänyt tilejä.

17. Koska Timo J oli tosiasiassa yksin käyttänyt kiinteistöjen ostamista, niiden rahoittamista ja niiltä saatuja metsänmyyntituloja koskevaa määräysvaltaa, hän on yleisten omistusta koskevien periaatteiden mukaan ollut kiinteistöjen tosiasiallinen omistaja.

18. Korkein oikeus toteaa, ettei ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentti ole muuttanut sitä lähtökohtaa, että kiinteistö voidaan ulosmitata sen tosiasiallisen omistajan veloista, vaikka kiinteistö olisi ostettu jonkun toisen nimiin. Kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2006:45 todennut, velalliselta on jo ennen mainitun säännöksen voimaantuloa voitu ulosmitata omaisuus, joka todellisuudessa on kuulunut velalliselle, mutta jonka velallinen on vain keinotekoisella muodollisella järjestelyllä saattanut velkojien ulottumattomiin. Näin ollen ulosottolainsäädännön muuttumisella ei ole asiassa merkitystä.

19. Atte ja Virva J ovat osallistuneet kiinteistöjen hankintaan vain antamalla nimensä Timo J:n käyttöön. He eivät oman ilmoituksensa mukaan ole edes tienneet kiinteistöjen rahoituksen alkuperästä taikka kiinteistöihin liittyvistä liiketoimista. He eivät ole myöskään saaneet välitöntä taloudellista etua nimissään harjoitetusta laajasta sijoitustoiminnasta. Näissä olosuhteissa ja ottaen huomioon, että Atte ja Virva J ovat tienneet Timo J:n ylivelkaantumisesta, heidän on katsottava myös itse ymmärtäneen toimivansa vain näennäisinä kiinteistöjen ostajina ja omistajina Timo J:n ollessa kiinteistöjen tosiasiallinen omistaja.

20. Koska Atte ja Virva J ovat toimineet kaupoissa ostajina ja avanneet pankkitilit isänsä käyttöön, he ovat omilla toimillaan myötävaikuttaneet siihen, että Timo J on myöhemmin ulosotossa salannut kiinteistöjensä omistuksen. Kun muuta hyväksyttävää tai uskottavaa selitystä järjestelyille ei ole esitetty, Atte ja Virva J:n on täytynyt käsittää, että järjestelyjen tarkoituksena on ollut peittää Timo J:n omaisuutta täytäntöönpanotoimilta. Samalla he ovat myös tienneet tai ainakin pitäneet varsin todennäköisenä, että omistusjärjestelyn tarkoituksen mukaisesti Timo J ei itseään tai heitä hyödyttääkseen tule maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä ilmoittamaan kiinteistöjä omaisuutenaan.

Yhteenveto ja johtopäätös

21. Korkein oikeus katsoo, että näissä oloissa Atte ja Virva J:n on täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että Timo J vastaisuudessa joutuu maksukyvyttömyysmenettelyyn ja että hän taloudellista hyötyä saadakseen pyrkii siinä salaamaan tosiasiassa omistamansa kiinteistöt, joiden omistuksen salaamiseen he ovat myötävaikuttaneet esiintymällä niiden ostajina ja salliessaan Timo J:n käyttää heidän tätä tarkoitusta varten avaamiaan pankkitilejä. He ovat kauppakirjoja allekirjoittaessaan myös tulleet tietämään kiinteistöomaisuuden huomattavan arvon. Kiinteistökauppojen lukumäärän ja niihin käytettyjen rahasummien suuruuden sekä Timo J:n järjestelyihin liittyvien toimien samankaltaisuuden perusteella myös toiminnan suunnitelmallisuus on ollut heille ilmeistä. Atte ja Virva J ovat siten syyllistyneet menettelyllään siihen törkeän velallisen petoksen avunantoon, joka heidän syykseen on hovioikeuden tuomiolla luettu.

Rangaistukset

22. Korkeimmassa oikeudessa on vielä kysymys siitä, ovatko Atte ja Virva J oikeutettuja saamaan hyvityksen rikosasian käsittelyn kohtuuttoman keston perusteella.

23. Kihlakunnanvouti on tehnyt asiassa rikosilmoituksen 7.3.2001 ja vastaajia on esitutkinnassa kuulusteltu ensimmäisen kerran 8.5.2001. Esitutkinta on valmistunut 16.4.2002, jolloin asia on lähetetty syyttäjälle syyteharkintaan. Syyte on pantu vireille 26.10.2004 ja käräjäoikeus on antanut tuomionsa 27.2.2006. Hovioikeuden tuomio on annettu 31.12.2007. Korkeimman oikeuden ratkaisu asiassa on annettu marraskuussa 2009.

24. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella on oikeudenkäynnin keston kohtuullisuutta arvioitava tapauksen olosuhteiden valossa ja ottamalla erityisesti huomioon asian monimutkaisuus, rikosasian vastaajan ja viranomaisten toiminta sekä asian merkityksellisyys vastaajalle (esimerkiksi ratkaisut Kangasluoma v. Suomi 20.1.2004 ja Lehtinen v. Suomi 8.6.2006).

25. Asian käsittely on kestänyt kaikkiaan yli kahdeksan vuotta. Mikään ei viittaa siihen, että vastaajat olisivat omalla toiminnallaan viivyttäneet asian käsittelyä. Vaikka kysymyksessä olevan jutun asiakirja-aineisto on melko laaja, asian käsittely on kestänyt kohtuuttoman pitkään. Tämän takia Atte ja Virva J ovat oikeutettuja saamaan hyvityksen rangaistusta määrättäessä. Säännönmukainen rangaistus avunannosta törkeään velallisen petokseen on vankeusrangaistus. Huomioon ottaen, että vastaajat on jo tuomittu rangaistusasteikkoa lieventäen sakkorangaistukseen, tätä on pidettävä riittävänä hyvityksenä eikä rangaistusta ole tarpeen enää alentaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Kati Hidén, Pertti Välimäki (eri mieltä), Juha Häyhä ja Marjut Jokela. Esittelijä Timo Ojala.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Välimäki:

Katson, että Atte ja Virva J ovat tienneet Timo J:n ylivelkaantumisesta ja että Timo J ei voisi tämän vuoksi hankkia varallisuutta omistukseensa. Timo J:n ylivelkaantumisen takia Atte ja Virva J ovat ensiksikin pitäneet varteen otettavana mahdollisuutena sitä, että Timo J joutuu vastedeskin ulosottotoimenpiteiden kohteeksi. Toiseksi kun otetaan huomioon kiinteistökauppojen tekemistapa ja pankkitilien avaaminen heidän nimiinsä, he ovat myös pitäneet varteen otettavana mahdollisuutena, että Timo J itseään ja heitä hyödyttääkseen ei ilmoita kiinteistöjä omaisuutenaan ulosottotoimien yhteydessä tehtävässä ulosottoselvityksessä.

Näin ollen Atte ja Virva J ovat syyllistyneet menettelyllään siihen törkeään velallisen petoksen avunantoon, joka heidän syykseen on hovioikeuden tuomiolla luettu. Näillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Tulokas: Atte ja Virva J valittavat hovioikeuden tuomiosta, jossa heidät on katsottu avunantajiksi isänsä Timo J:n törkeään velallisen petokseen. Tuomion mukaan päärikos on ollut varojen salaaminen 9.5.1996 ulosottomenettelyssä. Avunantosyytteen kannalta merkitystä on Atte ja Virva J:n nimiin vuosina 1992 - 1995 ostettujen metsätilojen jättämisestä ilmoittamatta Timo J:n omaisuutena.

Velallisen epärehellisyysrikoksella suojataan velkojia sellaisilta velallisen lahjoitus- ja luovutustoimilta, jotka aiheuttavat tai pahentavat velallisen maksukyvyttömyyttä. Avunantaja on se, joka neuvoin tai toimin edistää luovutuksia. Velallisen petos sen sijaan on ilmoitusrikos, joka toteutuu, kun velallinen konkurssi- tai ulosottomenettelyssä antaa väärän ilmoituksen varoistaan. Avunanto edellyttäisi osallistumista väärään ilmoitukseen. Atte ja Virva J:n ei ole osoitettu edes tienneen ulosottoselvityksestä 9.5.1996.

Siinäkin tapauksessa, että vastoin käsitystäni Atte ja Virva J:n tietoisuudella isänsä taloudellisesta aseman ja maksukyvyttömyyden kehittymisestä katsottaisiin olevan nyt käsiteltävän syytteen kannalta merkitystä, kiinnitän huomiota siihen, että metsätilojen kaupat on suurelta osalta rahoitettu metsänmyyntituloilla ja sukulaisilta saaduilla lainoilla. Tilat on avoimesti ostettu ja lainhuudatettu Atte ja Virva J:n nimiin. Pidän epärealistisena ja kohtuuttomana vaatimuksena, että Atte ja Virva J:n olisi tullut ryhtyessään tilojen omistajiksi ymmärtää ja varautua siihen, että vuosien kuluttua kauppoja päädyttäisiin pitämään Timo J:n velkojia loukkaavina ja että Timo J joutuisi ulosottoselvitykseen, jossa hänen katsottaisiin syyllistyneen velallisen petokseen jättämällä ilmoittamatta lastensa omistamat tilat omana omaisuutenaan. Pidän oikeusturvan kannalta ylipäätään ongelmallisena rikosvastuun rakentamista ulosottomiehen ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin nojalla tekemien tulkintojen varaan.

Hyväksyn Atte ja Virva J:n valituksen ja hylkään syytteen avunannosta. Äänestyksen lopputulokseen nähden velvollisena lausumaan tuomittavasta rangaistuksesta ilmoitan olevani samalla kannalla kuin enemmistö.