Lausunto perustuslain tarkistamiskomitean mietinnöstä

Korkein oikeus
Lausunto OH2010/30
5.3.2010
Nro 480

Oikeusministeriölle

Viite: Oikeusministeriön lausuntopyyntö 11.2.2010 (OM 9/021/2008)

Lausunto perustuslain tarkistamiskomitean mietinnöstä

Korkein oikeus lausuu komitean mietinnöstä vain niiltä osin kuin siinä käsitellyt kysymykset liittyvät korkeimman oikeuden toimialaan.

Vastuu virkatoimista.
Komitea ehdottaa perustuslain 118 §:n 3 momentin muuttamista siten, että säännökseen otettaisiin nykyistä väljempi sääntelyvaraus, jonka tarkoituksena ehdotuksen perustelujen mukaan olisi ennen muuta se, että myös virkarikosasioissa voitaisiin omaksua virallisen syyttäjän syyteoikeuden ensisijaisuuden periaate.

Korkein oikeus pitää muutosehdotusta tarpeellisena ja katsoo, että lainsäädäntötoimiin syyteoikeuden tarkemmaksi järjestämiseksi tulisi ryhtyä mahdollisimman pian ehdotetun perustuslain muutoksen toteuduttua.

Perustuslainmukaisuuden valvonta ja perustuslain etusija.
Perustuslaki 2008-työryhmän muistion pohjalta komiteassa on ollut harkittavana ns. ilmeisyyskriteerin poistaminen perustuslain 106 §:n säännöksestä. Komitea on kuitenkin päätynyt siihen, ettei tällaista muutosta ehdoteta tehtäväksi. Komitea katsoo, ettei tällä hetkellä ole nähtävissä tarvetta ilmeisyysvaatimuksen poistamiselle. Komitea toteaa, että säännöksen soveltamistilanteita on tuomioistuimissa ollut toistaiseksi vähän ja että säännöksen tulkintakäytäntö on vasta muotoutumassa. Komitea lausuu myös että perustuslain soveltaminen ajankohtaistuu vasta siinä tilanteessa, jossa ristiriitaa ei voida poistaa tulkinnalla ja se on sikäli ilmeinen.

Komitean mainitsemin tavoin perustuslain etusijaan liittyvä problematiikka voi useimmiten tulla esiin perustuslain perusoikeussäännösten alalla, joskaan 106 §:n soveltamisala ei rajoitu sellaisiin tapauksiin.

Lainkäytössä esiintyvät perus- ja ihmisoikeusnormien soveltamistilanteet voivat olla sangen moninaisia. Lisäksi perus- ja ihmisoikeusnormien lähteet sekä normien sisältöä täsmentävät tulkintamekanismit ovat monitasoisia. Näiden normien keskinäinen suhde samoin kuin niiden suhde eduskuntalailla annettuihin säännöksiin voi antaa aihetta hyvin monenlaisiin yksittäistapauksissa ilmeneviin kysymyksenasetteluihin. Uudenlaisia ja toistaiseksi ennakoimattomiakin tilanteita saattaa tulla esiin - paitsi muutoin niin mahdollisesti sen myötä, että nyttemmin myös Euroopan Unionin perusoikeuskirja on saanut oikeudellisesti sitovan luonteen.

Suuri osa puheena olevan aihepiirin lainkäytössä eteen tulevista kysymyksistä on toki ratkaistavissa tulkinnan avulla, monesti jopa ilman suurempia vaikeuksia. Myös muunlaisia tilanteita voi kuitenkin ilmetä. Huomion arvoinen näkökohta on sekin, että lainkäytössä tulkinnan nimissä tapahtuva ”jännitteiden purkaminen” eduskuntalain ja perustuslain säännösten soveltamistilanteissa voi liian pitkälle vietynä olla myös sinänsä ongelmallista valtioelinten tehtävienjaon ja toimivaltasuhteiden kannalta.

Komitean johtopäätöstä, jonka mukaan perustuslain 106 §:n sisältöön ei tässä yhteydessä kajottaisi, saatetaan pitää ymmärrettävänä siihen nähden, että konkreettisia käytännön kokemuksia säännökseen liittyvästä problematiikasta on toistaiseksi niukalti. Toisaalta ei ole poissuljettua, että ilmeisyyskriteerin säilyttäminen kyseisessä säännöksessä saattaa vastaisuudessa osoittautua pulmalliseksi ratkaisuksi ja että asian uudelleen arviointi voi ennen pitkää tulla tarpeelliseksi.

Muut korkeimman oikeuden tehtäviä tai tuomioistuinlaitosta koskevat kysymykset.
Komiteassa on ollut esillä eräitä muitakin korkeimman oikeuden toimialaa sivuavia valtiosääntökysymyksiä. Näiltä osin korkeimmalla oikeudella ei ole huomautettavaa komitean johtopäätöksistä.

Presidentti
Pauliine Koskelo

Kansliapäällikkö
Sinikka Tuomi