KKO:2010:24

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 9.10.2007

Virallisen syyttäjän syytteestä, johon Camilla ja Vesa S olivat yhtyneet, käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että Heikki R oli X Oy:n edustajana ja omistajana tehnyt Camilla ja Vesa S:n kanssa tilaussopimuksen kivitalopaketin toimittamisesta. S:n puolisot olivat 27.6.2006 maksaneet toimituksen ensimmäisenä maksueränä yhtiölle 21 000 euroa. Koska yhtiö ei ollut kyennyt toimittamaan talopakettia, Camilla ja Vesa S olivat 31.8.2006 purkaneet sopimuksen. Heikki R:n oli pitänyt ymmärtää, että hän oli tällöin velvollinen palauttamaan maksusuorituksen. Hän ei ollut kuitenkaan näin menetellyt. Käräjäoikeus katsoi Heikki R:n syyllistyneen törkeään kavallukseen ja tuomitsi hänet tästä ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi Heikki R velvoitettiin suorittamaan S:n puolisoille yhteisesti vahingonkorvaukseksi heidän vaatimuksensa enemmälti hyläten 17 903,54 euroa korkoineen ja korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Tapio Lalin ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 10.12.2008

Heikki R vaati hovioikeudessa, että syyte ja vahingonkorvausvaatimus hylätään. Syyttäjä sekä S:n puolisot vaativat valituksen hylkäämistä ja S:n puolisot korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Hovioikeus katsoi mainitsemillaan perusteilla, ettei kavallusta voitu kokonaisuutena arvioiden pitää törkeänä. Sen vuoksi hovioikeus luki Heikki R:n syyksi kavalluksen ja lievensi rangaistuksen sakkorangaistukseksi. Vahingonkorvauksen osalta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeus lausui, että Heikki R:n oli katsottu syyllistyneen kavallukseen. Heikki R:n muutoksenhaussa esittämät vaatimukset olivat siten menestyneet vain osaksi. Tämän vuoksi hovioikeus velvoitti hänet korvaamaan puolet Camilla ja Vesa S:n oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppo Puhakka, Risto Jalanko ja Åsa Nordlund.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Camilla ja Vesa S:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan Camilla ja Vesa S vaativat, että Heikki R velvoitetaan korvaamaan heidän yhteiset oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa täysimääräisesti. Lisäksi he vaativat korvausta oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa.

Heikki R vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä, johon Camilla ja Vesa S ovat asianomistajina yhtyneet, tuominnut Heikki R:n törkeästä kavalluksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi käräjäoikeus on velvoittanut Heikki R:n suorittamaan Camilla ja Vesa S:lle yhteisesti vahingonkorvaukseksi 17 903,54 euroa korkoineen ja korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen.

2. Heikki R on valituksessaan hovioikeudessa vaatinut syytteen ja korvausvaatimuksen hylkäämistä. Camilla ja Vesa S ovat puolestaan vaatineet Heikki R:n valituksen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Hovioikeus on tuomiossaan katsonut, ettei Heikki R:n syyksi luettua kavallusta ollut kokonaisuutena arvioiden pidettävä törkeänä. Sen vuoksi hovioikeus on lieventänyt syyksilukemisen kavallukseksi ja rangaistuksen sakoksi. Vahingonkorvauksen osalta hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Koska Heikki R:n muutoksenhaussa esittämät vaatimukset olivat menestyneet vain osaksi, Heikki R on velvoitettu korvaamaan puolet Camilla ja Vesa S:n oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa korkoineen.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko Camilla ja Vesa S:llä oikeus saada täysi korvaus oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa.

Sovellettavista säännöksistä

4. Asianomistajan oikeus saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan määräytyy oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun säännösten mukaisesti. Luvun 8 §:n 2 momentin mukaan virallisen syyttäjän syytteeseen yhtyneen asianomistajan oikeudesta saada vastaajalta korvaus oikeudenkäyntikuluistaan on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa säädetään. Ensiksi mainitun lain 9 luvussa ei ole nimenomaista säännöstä kulujen korvauksen määräytymisestä muutoksenhaussa, vaan luvun 9 §:n mukaan rikosasioissa on voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:ssä säädetään riita-asioista. Viimeksi mainitun pykälän 1 momentin mukaan velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun.

5. Sanottu 16 §:n 1 momentin säännös merkitsee lähtökohtaisesti sitä, että muutoksenhakija saa täyden korvauksen kuluistaan, jos hänen muutoksenhakemuksessaan esittämänsä vaatimukset hyväksytään. Toisaalta, jos käräjäoikeuden ratkaisua ei muuteta, muutoksenhakija on hävinnyt muutoksenhaun ja on velvollinen korvaamaan täysimääräisesti vastapuolen kulut.

6. Siinä tapauksessa, että muutoksenhakemus hyväksytään ainoastaan osaksi, noudatetaan soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n määräyksiä. Säännöksen 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen tässä asiassa

7. Camilla ja Vesa S ovat hovioikeudessa vastustaneet Heikki R:n valituksessaan esittämien vaatimusten hyväksymistä sekä rangaistusvaatimuksen että vahingonkorvausvaatimuksen osalta. Hovioikeus on osittain hyväksynyt Heikki R:n muutoksenhakemuksen rangaistusvaatimuksen osalta. Hän on siten tämän vaatimuksen osalta voittanut osaksi. Vahingonkorvausvaatimuksen osalta taas käräjäoikeuden ratkaisua ei ole muutettu, joten Heikki R on tältä osin hävinnyt muutoksenhaun.

8. Rangaistusvaatimuksen osalta asia on siten ratkaistu osaksi Heikki R:n hyväksi. Camilla ja Vesa S ovat jo käräjäoikeudessa yhtyneet syytteeseen ja vastustaneet hovioikeudessa myös rangaistusvaatimuksen osalta valituksen hyväksymistä. He ovat siten myös tältä osin olleet Heikki R:n vastapuolia, vaikka ensisijaisesti syyttäjä on ollut rangaistusvaatimuksen osalta Heikki R:n vastapuoli. Hovioikeuden tekemä muutos on johtunut Heikki R:n syyksi jo käräjäoikeudessa luetun teon törkeysasteen harkinnanvaraisesta toisenlaisesta kokonaisarvostelusta, minkä vuoksi syyksilukemista ja rangaistusta on lievennetty. Asiassa on myös otettava huomioon Camilla ja Vesa S:n asema oikeudenkäynnissä ja se, että oikeudenkäynti hovioikeudessa on keskittynyt heidän osaltaan olennaisesti muiden kuin teon törkeysasteeseen liittyvien kysymysten käsittelyyn. Viimeksi mainittujen kysymysten käsittely ei ole myöskään vaikuttanut sanottavasti heille aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen määrään.

9. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että sillä, minkä Camilla ja Vesa S ovat rangaistusvaatimuksen osalta hävinneet, on ollut vain vähäinen merkitys asiassa. Vahingonkorvausvaatimuksen osalta asia on edellä mainituin tavoin ratkaistu kokonaan heidän hyväkseen. Tämän vuoksi heillä on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin ja 16 §:n 1 momentin nojalla oikeus saada täysi korvaus oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa.

10. Korkein oikeus toteaa, ettei Heikki R:n avustajalla ole ollut hovioikeuden pääkäsittelyssä lausuttavaa Camilla ja Vesa S:n hovioikeuskuluja koskevan laskun johdosta. Camilla ja Vesa S:n vaatimaa oikeudenkäyntikulujen määrää voidaan pitää kohtuullisena korvauksena hovioikeuskäsittelyn aiheuttamista tarpeellisista toimenpiteistä. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden kohtuullistamiseen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n nojalla ei ole aihetta.

Oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa

11. Koska Camilla ja Vesa S voittavat Korkeimmassa oikeudessa, Heikki R on velvollinen korvaamaan heidän yhteiset oikeudenkäyntikulunsa täällä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että Heikki R velvoitetaan suorittamaan Camilla ja Vesa S:lle yhteisesti korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa hovioikeuden tuomitseman määrän lisäksi 1 929,55 euroa, mille määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden tuomion antamispäivästä.

Heikki R velvoitetaan korvaamaan Camilla ja Vesa S:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 1 098 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden tuomion antamispäivästä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Pasi Aarnio, Ilkka Rautio, Jukka Sippo ja Jorma Rudanko. Esittelijä Anne Moilanen.