Lausunto teollis- ja tekijänoikeusasioiden keskittämisestä markkinaoikeuteen

Oikeusministeriölle

Viite: Oikeusministeriön lausuntopyyntö 6.4.2010 (OM 5/41/2009)

Lausunto oikeusministeriön työryhmämietinnöstä 2010:28 Teollis- ja tekijänoikeusasioiden keskittäminen markkinaoikeuteen

Työryhmän tehtävänasettelu ja keskeiset ehdotukset

Työryhmän tehtävänä on ollut laatia ehdotus aineettomia oikeuksia koskevien asioiden tuomioistuinkäsittelyn keskittämisestä markkinaoikeuteen ja näiden asioiden käsittelystä markkinaoikeudessa. Valmistelun lähtökohtana on ollut, että asiat keskitetään markkinaoikeuteen oikeusministeriön työryhmämietinnössä 2007:20 (IPR-asioiden tuomioistuinkäsittelyn keskittäminen) ehdotetussa laajuudessa kuitenkin niin, että muutoksenhaku Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) nykyisin käsittelemistä aineettomia oikeuksia koskevista asioista keskitetään kokonaisuudessaan markkinaoikeuteen, jolloin PRH:n valituslautakunta voidaan lakkauttaa. Tavoitteena on ollut, että aineettomia oikeuksia koskevien asioiden käsittelyn edellyttämä asiantuntemus eri asiaryhmissä saadaan mahdollisimman hyvin varmistettua ottaen samalla huomioon, että käsittely muodostuu tehokkaaksi ja joutuisaksi. Työryhmän on tullut myös pohtia, miten jatkomuutoksenhaku markkinaoikeuden päätöksiin on järjestettävä ja tehdä tätä koskevat tarpeelliset ehdotukset

Toimeksiantonsa mukaisesti työryhmä on esittänyt, että markkinaoikeuden käsiteltäväksi siirrettäisiin teollisoikeuksia ja tekijänoikeuksia sekä sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskevat riita- ja turvaamistoimiasiat. Lisäksi markkinaoikeus voisi sanotunlaisen riita-asian yhteydessä käsitellä muunkin, olennaisesti samasta perusteesta johtuvan riita-asian, samoin kuin muuta asiaa koskevan vastaajan vastakanteen, jos se koskee samaa tai samaan yhteyteen kuuluvaa asiaa. Muutosta markkinaoikeuden ratkaisuun näissä asioissa haettaisiin valittamalla Helsingin hovioikeuteen. Niin sanotuissa markkinaoikeudellisissa asioissa muutosta markkinaoikeuden päätökseen asiassa haettaisiin valittamalla korkeimpaan oikeuteen, jos korkein oikeus oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n nojalla myöntää valitusluvan.

Lisäksi markkinaoikeuden käsiteltäväksi siirrettäisiin kaikki PRH:n valituslautakunnassa käsiteltävät asiat (teollisoikeutta tai rekisteröintiä koskevat muutoksenhaut). Näissä asioissa muutosta haettaisiin valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Korkeimman oikeuden aikaisempi lausunto

Korkein oikeus on 19.8.2008 antanut lausunnon (OH2008/33) työryhmän työn pohjana olleesta oikeusministeriön työryhmämietinnöstä 2007:20. Tuolloin arvioitavana oli perusratkaisu siitä, tulisiko immateriaalioikeudelliset asiat keskittää Helsingin käräjäoikeuteen vai markkinaoikeuteen.

Kuten korkein oikeus on aiemmassa lausunnossaan todennut, immateriaalioikeusasioiden ja niitä koskevan asiantuntemuksen keskittämiselle on sinänsä painavat perusteet. Työryhmän ehdotus asioiden keskittämisestä markkinaoikeuteen ei kuitenkaan merkitsisi immateriaalioikeusasioiden keskittämistä, vaan niiden hajauttamista toisella tavalla kuin nykyisin. Oikeussuojakeinosta riippuva oikeussuojateiden eriytyminen ei poistuisi, vaan muuttaisi muotoaan muun muassa immateriaalioikeuksia koskevien rikosasioiden jäädessä kokonaan keskittämisen ulkopuolelle. Tällaista ratkaisua ei voida pitää onnistuneena eikä työryhmälle asetetun tavoitteen mukaisena. Muutoksenhaun osalta immateriaalioikeudellisten riita- ja rikosasioiden käsittelyn eriyttäminen ehdotetuin tavoin jopa lisäisi hajanaisuutta nykyisestä. Korkein oikeus katsoi, että immateriaalioikeudelliset asiat tulisi markkinaoikeuden sijasta keskittää Helsingin käräjäoikeuteen. Tätä vaihtoehtoa puoltaisivat useat korkeimman oikeuden aiemmassa lausunnossa mainitut seikat eikä tällaiselle ratkaisulle myöskään olisi mietinnössä katsottuja esteitä.

Korkein oikeus toistaa aiemmassa lausunnossaan esittämänsä näkökohdat eikä pidä perusteltuna eikä tarkoituksenmukaisena, että immateriaalioikeudelliset riita- ja hakemusasiat siirrettäisiin käsiteltäväksi markkinaoikeuteen. Toteutuessaan ehdotukset merkitsevät muun muassa sitä, että immateriaalioikeudellista asiantuntemusta edellyttäviä asioita käsitellään markkinaoikeuden lisäksi merkittävässä määrin yleisissä tuomioistuimissa ja varsinkin Helsingin hovioikeudessa ja että keskittämishankkeen tavoitteena ollut asiantuntemuksen keskittämisen turvaaminen jää olennaisesti toteutumatta.

Siltä varalta, että työryhmän ehdotukset kuitenkin päätetään toteuttaa, jäljempänä esitetään eräitä huomioita erityisesti ehdotetusta muutoksenhakujärjestelmästä immateriaalioikeudellisissa riita- ja hakemusasioissa.

Muutoksenhakua koskevista työryhmän ehdotuksista

Teollis- ja tekijänoikeudellisten riita- ja hakemusasioiden osalta työryhmä on punninnut kolmea eri vaihtoehtoa muutoksenhaun järjestämiseksi markkinaoikeuden ratkaisuun: 1) muutoksenhaku suoraan korkeimpaan oikeuteen nykyistä valituslupajärjestelmää noudattaen 2) muutoksenhaku korkeimpaan oikeuteen valituslupaa pyytämällä mutta laajentamalla valituslupaperusteita nykyisestä lisäämällä puheena olevia asioita koskeva erityinen lupaperuste, joka liittyisi markkinaoikeuden lopputuloksen selvään virheellisyyteen 3) muutoksenhaku Helsingin hovioikeuteen ja sieltä korkeimpaan oikeuteen nykyistä valituslupajärjestelmää noudattaen.

Työryhmän enemmistö, seitsemästä jäsenestä neljä, on päätynyt kannattamaan vaihtoehtoa 3, ja kolme jäsentä on kannattanut vaihtoehtoa 1. Työryhmän ehdotus on siten äänestyksen tuloksena vaihtoehdon 3 mukainen.

Muutoksenhaun ohjaamisella markkinaoikeudesta suoraan korkeimpaan oikeuteen sinänsä saavutettaisiin prosessitaloudellisia etuja. Toisaalta se merkitsisi muutoksenhakuoikeuden huomattavaa kaventumista - muutoksenhakuasteen poistumista - asioissa, jotka usein ovat oikeudellisesti ja näytöllisesti vaikeita ja intressiltään merkittäviä. Lisäksi rajoitukset tosiasiassa koskisivat muitakin kuin immateriaali- ja tekijänoikeusasioita, koska ehdotuksen mukaan immateriaalioikeudellisen asian yhteydessä voitaisiin käsitellä samaan yhteyteen kuuluvaa muutakin riita-asiaa.

Niin kuin mietinnössäkin on huomautettu, muutoksenhakeminen suoraan korkeimmasta oikeudesta nykyisen valituslupajärjestelmän mukaisesti ei olisi perustuslain kannalta ongelmatonta, kun asioiden laadun lisäksi huomioon otetaan perustuslakivaliokunnan aikaisemmissa yhteyksissä ensimmäisen muutoksenhakuasteen lupajärjestelmälle asettamat vaatimukset (muun muassa lupaperusteiden täsmällisyys ja tarkkarajaisuus, oikeus muutoksenhakuun myös näyttökysymyksissä). Teollis- ja tekijänoikeudellisten asioiden laatu huomioon ottaen valituslupajärjestelmä ei muutoinkaan luontevasti sovellu niitä koskevaan ensiasteen muutoksenhakuvaiheeseen. Nehän eivät lähtökohtaisesti ole sellaisia pieniä tai selviä asioita, joiden karsimiseen enemmästä käsittelystä ensiasteen ratkaisua koskevalla valituslupajärjestelmällä yleensä pyritään. Lisäksi niihin usein liittyy myös näyttökysymyksiä, joihin tulisi voida hakea muutosta ainakin kertaalleen, ja muistakin syistä tarvetta prosessata ainakin joltain osin myös muutoksenhakuvaiheessa täysmittaisesti. Korkeimmassa oikeudessa noudatettavan valituslupajärjestelmän tarkoituksena on luoda edellytykset ylimmän tuomioistuimen ensisijaiselle tehtävälle antaa ennakkopäätöksiä oikeudellisissa tulkintakysymyksissä. Korkeimman oikeuden tehtävien ja täällä noudatettavan valituslupajärjestelmän tarkoitusperien mukaista ei ole, että korkein oikeus ryhtyisi säännönmukaisesti arvioimaan epäselviä tosiasiakysymyksiä ensimmäisenä muutoksenhakuasteena.

Korkeimman oikeuden valituslupajärjestelmään puuttuminen lupaperusteita laajentamalla (työryhmän vaihtoehto 2) esillä olevan yksittäisen asiaryhmän osalta puolestaan johtaisi korkeimman oikeuden tehtävien laajentumiseen tämän asiaryhmän osalta ennakkopäätöstuomioistuimesta muutoksenhakutuomioistuimen suuntaan. Tämä olisi korkeimman oikeuden toimintaedellytysten kannalta selvästi kielteinen kehityssuunta. Tätä vaihtoehtoa, joka ei saanut kannatusta työryhmässäkään, ei pidä toteuttaa.
Jos teollis- ja tekijänoikeudelliset riita- ja hakemusasiat päätetään siirtää ensiasteena markkinaoikeuden käsiteltäviksi, muutoksenhaku näissä asioissa tulisi työryhmän enemmistön esittämin tavoin ohjata ensiasteena Helsingin hovioikeuteen. Työryhmän mainitsemien seikkojen lisäksi tätä vaihtoehtoa puoltaa myös se, että immateriaalioikeudelliset rikosasiat ja niiden yhteydessä käsiteltävät yksityisoikeudelliset vaatimukset joka tapauksessa jäävät nyt ehdotetun asioiden keskittämisen ulkopuolelle ja siten yleisten tuomioistuinten käsiteltäviksi. Johdonmukaista ei ole, että kysymyksessä olevissa asioissa muutoksenhakujärjestys ja –oikeus jäisi riippumaan siitä jossain määrin sattumanvaraisesta seikasta, esitetäänkö yksityisoikeudellinen vaatimus rikosasian yhteydessä vai ei.

Työryhmän mietinnössä pidetään markkinaoikeudesta Helsingin hovioikeuteen ohjattavan muutoksenhaun osalta ongelmallisena sitä, että muutoksenhaku erityistuomioistuinten ratkaisuihin on yleisesti järjestetty tapahtuvaksi valittamalla suoraan korkeimpiin oikeuksiin ja että muutoksenhaun rajoitukset erityistuomioistuinten ratkaisuihin ovat olleet perinteisesti yleisiä. Korkein oikeus toteaa, että erityistuomioistuimissa kuten maaoikeudessa ja vakuutusoikeudessa käsiteltävissä asioissa on kysymys jo muutoksenhausta viranomaisen kontradiktorisessa prosessissa antamaan päätökseen, ja tähän nähden rajoituksia jatkomuutoksenhaulle ja sen ohjaamiselle korkeimpaan oikeuteen on voitu pitää perusteltuna. Markkinaoikeuden käsiteltäviksi esitetyissä immateriaalioikeudellisissa riita- ja hakemusasioissa olisi sen sijaan kysymys tuomioistuimen ensiasteena antamista ratkaisuista merkittävässä asiaryhmässä, eikä niitä koskevan muutoksenhakuoikeuden järjestämistä voida arvioida samalta pohjalta kuin edellä mainituissa tapauksissa, vaan huomioon on otettava asianosaisten oikeusturvaan ja muutoksenhakujärjestelmän johdonmukaisuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen liittyvät edellä todetut peruslähtökohdat.

Korkein oikeus kiinnittää huomiota lisäksi siihen, että eduskunta on vastikään hyväksynyt muutoksenhakua käräjäoikeudesta koskevan lainmuutoksen, joka sisältää uudentyyppisen muutoksenhakukeinon, ennakkopäätösvalituksen, käräjäoikeudesta suoraan korkeimpaan oikeuteen. Ennakkopäätösvalitusmenettelyssä asianosainen voi vastapuolensa suostumuksella pyytää korkeimmalta oikeudelta luvan saada valittaa käräjäoikeuden ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen, ja lupa voidaan myöntää ennakkopäätösperusteella tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden sitä edellyttäessä. Tämä menettely tulee siten olemaan mahdollinen käräjäoikeuden käsiteltäväksi jäävissä teollis- ja tekijänoikeudellisissa rikosasioissa ja niiden yhteydessä käsiteltävissä yksityisoikeudellisissa asioissa.

Työryhmän ehdotuksen mukaan muutoksenhaussa markkinaoikeudesta Helsingin hovioikeuteen noudatetaan, mitä oikeudenkäymiskaaressa muutoksenhausta käräjäoikeuden ratkaisuun säädetään (laki oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa 5 luvun 3 §:n 1 momentti). Kun sanotun erityislain mukaan muutoksenhaku teollis- ja tekijänoikeudellisissa riita- tai hakemusasioissa kuitenkin keskitettäisiin erityistuomioistuimena Helsingin hovioikeuteen, säännöksen perusteella tulkinnanvaraiseksi näyttäisi jäävän, tarkoitetaanko erityislain viittauksella vain muutoksenhakua käräjäoikeudesta hovioikeuteen koskevia oikeudenkäymiskaaren 25 luvun säännöksiä vai myös uutta 30 a lukua, joka koskee ennakkopäätösvalitusta. Säännöksen perustelujen mukaan tarkoitus kuitenkin on, että viittaussäännöksen perusteella myös ehdotetut (nyttemmin hyväksytyt) muutoksenhakua käräjäoikeudesta koskevat muutokset tulisivat noudatettaviksi haettaessa muutosta markkinaoikeuden ratkaisuun teollis- ja tekijänoikeudellisissa riita- tai hakemusasioissa. Tarkoitus siten ilmeisesti on, että Helsingin hovioikeus voitaisiin ennakkopäätösvalituksella sivuuttaa myös erityistuomioistuimena nyt kysymyksessä olevissa asioissa.

Perusteltua ja johdonmukaista olisikin, että mahdollisuus ennakkopäätösvalitukseen omaksuttaisiin myös markkinaoikeudessa käsiteltävissä immateriaali- ja tekijänoikeudellisissa asioissa siten, että asianosainen voisi vastapuolensa suostumuksella pyytää vastaavalla perusteella valituslupaa suoraan korkeimmalta oikeudelta. Hovioikeusvaiheen sivuuttamismahdollisuus voisi yksittäistapauksissa rajoittaa työryhmän viittaamia prosessitaloudellisia ongelmia, joita saattaa liittyä siihen, että muutosta kysymyksessä olevissa asioissa haettaisiin jatkossakin ensivaiheessa hovioikeudelta. Ennakkopäätösvalitukseen ei myöskään liity muutoksenhakuoikeuden lakimääräiseen rajoittamiseen kytkeytyviä perustuslaillisia ongelmia menettelyn perustuessa olennaisella tavalla asianosaisten yksittäistapauksessa antaman suostumuksen varaan (PeVL 4/2001 s. 6). Viittaussäännöksen sanamuotoa on kuitenkin edellä mainitusta syystä perusteltua täsmentää.

Työryhmän ehdotuksen mukaan markkinaoikeuden asiantuntemuksen turvaamiseksi patenttia, hyödyllisyysmallia ja piirimallia koskevissa asioissa markkinaoikeuden ratkaisukokoonpanoon lähtökohtaisesti kuuluisi lainoppineiden jäsenten lisäksi myös teknisen asiantuntemuksen omaavia, markkinaoikeuden vakinaisina jäseninä toimivia markkinaoikeusinsinöörejä tai sivutoimisesti toimivia asiantuntijajäseniä. Työryhmä edelleen ehdottaa, että patenttilain 66 ja 67 §:n mukaisista teknisen alan asiantuntijoiden käyttämisestä luovuttaisiin patenttia, hyödyllisyysmallia ja piirimallia koskevissa rikosasioissa. Tätä ehdotusta voidaan sinänsä pitää työryhmän mietinnössä mainituista syistä perusteltuna. Tärkeää kuitenkin on, että patenttia, hyödyllisyysmallia ja piirimallia jatkossakin käsittelevien yleisten tuomioistuinten mahdollisuus käyttää apunaan tarvittavaa teknistä asiantuntemusta turvataan asianmukaisesti. Tässä suhteessa riittävää ei ole mietinnössä viitattu mahdollisuus oikeudenkäymiskaaren 17 luvun mukaiseen asiantuntijatodisteluun tai hankkia rekisteriviranomaisen lausuntoja. Korkein oikeus pitääkin perusteltuna, että jatkovalmistelussa lähemmin selvitetään, miten teknisen asiantuntemuksen saatavuus turvataan niissä yleisissä tuomioistuimissa, joissa jatkossakin käsitellään patenttia, hyödyllisyysmallia ja piirimallia koskevia asioita.

Johtopäätökset

Korkein oikeus katsoo ensisijaisesti, että immateriaalioikeudellisia riita- ja hakemusasioita ei tule siirtää markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Siinä tapauksessa, että hanke kuitenkin päätetään toteuttaa, muutoksenhaku markkinaoikeuden ratkaisusta on ohjattava ensivaiheessa Helsingin hovioikeuteen ja sieltä korkeimpaan oikeuteen. Se, että muutoksenhaku immateriaalioikeudellisissa riita- ja hakemusasioissa on joka tapauksessa perusteltua ohjata Helsingin hovioikeuteen, puoltaa jo sellaisenaan vahvasti näiden asioiden käsittelyn keskittämistä markkinaoikeuden sijasta Helsingin käräjäoikeuteen ja osaltaan osoittaa, että ehdotettu järjestely ei johda hankkeen keskeisenä tavoitteena olevaan asioiden ja niitä koskevan asiantuntemuksen keskittämiseen.

Niin kuin nyt arvioitavana olevassa työryhmän mietinnössä on todettu, ehdotusten toteuttaminen joka tapauksessa edellyttäisi merkittävien lisäresurssien osoittamista markkinaoikeudelle tilanteessa, jossa tuomioistuinlaitokseen kohdistetaan huomattavia säästövaatimuksia. Markkinaoikeus on lisäksi jo nykyisellään pahoin ruuhkautunut, ja on kysyttävä, onko tässä tilanteessa perusteltua kuormittaa tällaista tuomioistuinta kokonaan uudella, määrällisesti ja laadullisesti vaativalla jutturyhmällä siinä toivossa, että ne tulevat mahdollisilla lisäresursseilla asianmukaisesti hoidetuiksi entisten rästien ohessa. Selvää joka tapauksessa on, että hankkeeseen ei pidä ryhtyä, ennen kuin siihen on osoitettu sen vaatimat huomattavat lisäresurssit.