KKO:2010:51

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Suomen kansalainen, Virossa asunut Markus P oli vuonna 2007 tuomittu Virossa lainvoimaisella tuomiolla vankeusrangaistukseen Virossa asuneen toisen suomalaisen miehen surmaamisesta. Rangaistuksen täytäntöönpano oli samana vuonna siirretty Suomeen.

Kanne Vantaan käräjäoikeudessa

Jouni S, Kirsi T-S sekä Inka S, Pinja S ja Toni S vaativat yhteisessä kanteessaan, että Markus P velvoitetaan suorittamaan korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä Jouni S:lle ja Kirsi T-S:lle kummallekin 20 000 euroa sekä Inka S:lle, Pinja S:lle ja Toni S:lle kullekin 3 000 euroa, kaikki määrät korkoineen 15.12.2005 lukien sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen.

Markus P oli 14.12.2005 Tallinnassa Virossa tahallaan surmannut Keijo S:n ampumalla tätä pistoolilla. Surmatyön jälkeen Markus P oli paloitellut Keijo S:n ruumiin. Jouni S ja Kirsi T-S olivat edesmenneen Keijo S:n vanhemmat ja Inka S, Pinja S ja Toni S hänen sisaruksiaan. Markus P:n tekemä henkirikos oli törkeällä tavalla lopettanut Keijo S:n elämän ja aiheuttanut mittavaa ja pitkäaikaista henkistä kärsimystä hänen läheisilleen.

Markus P vaati, että kanne hylätään. Muun kiistämisen ohella hän katsoi, että asiaan tuli soveltaa Viron lakia, koska väitetty teko oli tapahtunut Virossa.

Kantajat lausuivat, että asiassa tuli soveltaa Suomen lakia, koska he asuivat Suomessa ja vahinko oli ilmennyt Suomessa. Markus P:lle Virossa tuomittu rangaistus on täytäntöönpantavana Suomessa.

Vantaan käräjäoikeuden tuomio 21.11.2008

Sovellettavan lain osalta käräjäoikeus totesi, että rikos, johon vahingonkorvausvaatimus perustui, oli tapahtunut Tallinnassa Virossa. Rikosasia oli käsitelty tekopaikan tuomioistuimessa Virossa. Harjun maakuntaoikeus oli 19.2.2007 antamallaan tuomiolla jättänyt kantajien korvauskanteen ratkaistavaksi riita-asiain oikeudenkäynnissä. Tallinnan tuomiopiirin tuomioistuin oli Markus P:n sekä Jouni S:n ja Kirsi T-S:n haettua ratkaisuun muutosta 29.5.2007 antamassaan tuomiossa todennut, että kantajien esittämän moraalisen vahingon kattamiseksi esitetyn siviilikanteen valtionvero oli maksamatta, minkä vuoksi tuomioistuin oli jättänyt vaatimuksen tutkimatta.

Kantajat ja vastaaja olivat suomalaisia. Vastaaja suoritti hänelle Virossa tuomittua rangaistusta Suomessa. Väitetty vahinko ilmeni myös Suomessa. Asian vaikutukset eivät ulottuneet Suomen rajojen yli. Asia liittyi vain sattumanvaraisesti Viroon ja kaikkein läheisimmin se liittyi Suomeen. Kantajien ei voitu katsoa valinneen asian käsittelypaikkaa sen vuoksi, että Suomen laki olisi heille sisällöltään edullisempi kuin Viron laki.

Käräjäoikeus lausui, että näillä perusteilla asiassa oli sovellettava Suomen lakia.

Ratkaistessaan pääasian käräjäoikeus kanteen hyväksyen velvoitti Markus P:n suorittamaan kantajille tuomiosta tarkemmin ilmenevät vahingonkorvaukset.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Marjatta Kaskenmäki.

Helsingin hovioikeuden tuomio 5.5.2009

Valituksessaan hovioikeuteen Markus P uudisti muun ohella vaatimuksensa Viron lain soveltamisesta.

Hovioikeus katsoi, ettei ollut syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Jalanko, Marjatta Möller ja Helena Vihriälä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Markus P:lle myönnettiin valituslupa siltä osin kuin kysymys oli vahingonkorvausvaatimukseen sovellettavasta laista.

Valituksessaan Markus P vaati kanteen hylkäämistä. Kantajien vaatimukset perustuivat Virossa tapahtuneeseen rikokseen, minkä vuoksi Viron vahingonkorvauslainsäädäntöä tuli soveltaa.

Jouni S myötäpuolineen vaati valituksen hylkäämistä. Vahinko oli ilmennyt Suomessa ja asian vahvin liityntä oli Suomeen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Keijo S:n vanhemmat ja sisarukset ovat vaatineet Markus P:n velvoittamista suorittamaan heille vahingonkorvausta henkisestä kärsimyksestä. Asiassa on kysymys siitä, minkä valtion lain nojalla oikeus vahingonkorvaukseen on ratkaistava.

Käsillä olevan tapauksen tosiseikat ja liittymät Suomen ja Viron oikeuteen

2. Asiassa on selvitetty, että Markus P on tahallisella rikoksella 12.12.2005 surmannut Keijo S:n Tallinnassa, Virossa. Sekä Markus P että Keijo S olivat Suomen kansalaisia. He asuivat teon ajankohtana Tallinnassa. Väestötietojärjestelmän tietojen mukaan Markus P:n kotikunta oli ollut ulkomailla 12.9.2005 alkaen ja Keijo S:n kotikunta ulkomailla 8.11.2005 alkaen. Kummankin entiseksi kotikunnaksi oli väestötietojärjestelmässä merkitty Helsinki. Asiakirjoista voidaan päätellä, että Markus P:n ja Keijo S:n muuton tarkoituksena oli ollut liiketoiminnan harjoittaminen Virossa. Korkein oikeus katsoo, että sekä Markus P:llä että Keijo S:llä on ollut aikomus muuttaa kotipaikkansa Viroon.

3. Markus P on tuomittu Virossa Keijo S:n surmaamisesta vankeusrangaistukseen, jonka täytäntöönpano on 30.8.2007 siirretty Suomeen. Väestörekisteritietojen mukaan Markus P:n asuinpaikka on 6.12.2007 alkaen ollut Helsinki.

4. Kaikki kantajat ovat Suomessa vakinaisesti asuvia Suomen kansalaisia, jotka ovat teon aikaan myös oleskelleet Suomessa.

Lähiomaiselle kärsimyksen perusteella maksettavasta korvauksesta

5. Kanne on perustettu vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ään, jonka mukaan surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet. Säännös on tullut voimaan 1.2.1999.

6. Asiassa on esitetty selvitystä, jonka mukaan Viron lainsäädäntö ei tunne korvausta henkisestä kärsimyksestä ainakaan sellaisena kuin tästä korvauksesta on säädetty Suomessa, vaikka eräiden edellytysten täyttyessä vahingonkärsijä saattaakin Viron oikeuden mukaan olla oikeutettu korvaukseen aineettomasta tai moraalisesta vahingosta.

Asiassa sovellettavista liittymäsäännöistä

7. Kansainvälisen yksityisoikeuden liittymäsäännöt, joita viime aikoina on kutsuttu myös lainvalintasäännöiksi, osoittavat minkä valtion lakia on sovellettava oikeussuhteeseen, jolla on liittymiä eri valtioihin. Joskus on laissa itsessään, lähinnä julkisoikeuden alalla, säännelty lain soveltuvuudesta kansainvälisluontoisiin oikeussuhteisiin, mutta näin ei ole vahingonkorvauslain laita.

8. Tekoajankohtana ei Suomessa ole kirjoitetussa laissa ollut voimassa liittymäsääntöä, joka olisi osoittanut, mitä lakia on sovellettava sopimuksen ulkopuoliseen vahingonkorvausvastuuseen, kun ratkaistavana on kansainvälisluontoinen tapaus. Myöskään asiaa koskevaa oikeuskäytäntöä ei meillä juuri ole ollut. Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa on kuitenkin melko johdonmukaisesti esitetty, että sovellettavaksi tulisi vahingon tapahtumispaikan laki. Tätä sääntöä on oikeuskäytännössä varsin laajasti sovellettu Suomea lähellä olevissa vieraissa valtioissa, muun muassa Ruotsissa.

9. Vahingon tapahtumispaikan lain sääntö voi periaatteessa viitata joko sen valtion lakiin, jonka alueella vahinkoa aiheuttanut teko on tehty tai vahinkotapahtuma sattunut, tai sen valtion lakiin, jonka alueella vahinko on kohdannut vahingonkärsijää. Suomessa on yleensä oltu ensiksi mainitun lain kannalla.

10. Euroopan unionin parlamentti ja neuvosto ovat 11.7.2007 antaneet asetuksen EY 864/2007 sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista. Tätä niin kutsuttua Rooma II -asetusta sovelletaan 11.1.2009 alkaen vahinkotapahtumiin, jotka ovat sattuneet 20.8.2007 jälkeen. Asetuksen 4 artiklaan sisältyvän yleissäännön mukaan sovellettavaksi tulee joko sen maan laki, jossa vahinko aiheutuu (4 artiklan 1 kappale) tai vastuulliseksi väitetyn henkilön ja vahingonkärsijän yhteisen asuinpaikan laki, jos kyseisillä henkilöillä sellainen on (4 artiklan 2 kappale). Jos kuitenkin kaikista tapaukseen liittyvistä seikoista ilmenee, että vahingonkorvausvastuun perustava tapahtuma liittyy edellä tarkoitettuja maita selvästi lähemmin johonkin toiseen maahan, sovelletaan tämän toisen maan lakia (4 artiklan 3 kappale). Vahingon aiheutumispaikan soveltamista koskevaa 4 artiklan 1 kappaleen sääntöä noudatetaan riippumatta siitä, missä maassa vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui, ja siitä, missä maassa tai maissa tuon tapahtuman välilliset seuraukset ilmenevät. Tätä nyt kysymyksessä olevan vahinkotapahtuman jälkeen voimaan tullutta asetusta ei kuitenkaan sellaisenaan voida soveltaa tässä asiassa.

11. Kun tässä asiassa siten noudatetaan meillä ennen Rooma II -asetusta yleensä noudatettavaksi esitettyä vahingon tapahtumispaikan lain sääntöä, se johtaa edellä 9 kohdassa esitetyn mukaisesti tekopaikan eli Viron lain soveltamiseen. Vaikka tuon säännön katsottaisiin voivan viitata myös vahingon ilmenemispaikan lakiin, ei välillisenä vahinkona pidettävän kärsimyksen ilmenemispaikalle voida antaa ratkaisevaa merkitystä sovellettavan lain valinnassa. Samaan suuntaan puhuu se seikka, että voi olla vain satunnaisista seikoista riippuvaista, missä valtiossa tähän korvaukseen oikeutetut henkilöt sattuvat vahingon tapahtumahetkellä olemaan.

12. Rooma II -asetuksen 4 artiklan 3 kappaleeseen sisältyvää niin sanottua läheisimmän lain poikkeussääntöä on jo ennen asetuksen voimaantuloa pidetty myös Suomessa yleisesti voimassa olevana kansainvälisen yksityisoikeuden periaatteena. Sen vuoksi sen soveltuvuus tulee tutkia myös nyt esillä olevassa tapauksessa.

13. Käsillä olevasta tapauksesta ilmenevistä seikoista viittaavat tekijän ja surmansa saaneen uhrin kansalaisuus sekä kärsimystä kokeneitten kantajien kansalaisuus Suomeen. Myös viimeksi mainittujen kotipaikka oli tekohetkellä Suomessa. Sitä vastoin tekopaikka ja välittömän seurauksen ilmenemispaikka olivat Virossa. Viro oli myös tekijän ja teon välittömän uhrin asuin- tai kotipaikkavaltio. Punnittuaan näitä tekijöitä vastakkain Korkein oikeus katsoo, ettei asialla voida katsoa olevan sanottujen kansalaisuuteen liittyvien seikkojen ja kärsimyksestä korvausta vaativien kantajien kotipaikan perusteella läheisintä liittymää Suomeen, kun vahingon tapahtumispaikan pääsääntö sekä tekijän ja välittömän uhrin asuin- tai kotipaikka viittaavat Viroon.

Johtopäätös

14. Edellä estetyin perustein Korkein oikeus katsoo, toisin kuin hovioikeus, että kantajien vaatimukseen saada korvausta henkisestä kärsimyksestä tulee sovellettavaksi Viron laki. Tarvittava selvitys Viron oikeudesta on oikeusastejärjestys huomioon ottaen hankittava käräjäoikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan Vantaan käräjäoikeuteen.

Käräjäoikeuden tulee palauttamisen syy huomioon ottaen ottaa asia omasta aloitteestaan ratkaistavaksi ja siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Liisa Mansikkamäki, Pasi Aarnio, Hannu Rajalahti ja Timo Esko. Esittelijä Nina Immonen.