Tiedote 10.8.2010 - Tutkimus yleisten tuomioistuinten työhyvinvoinnista: Kiire ja pakkotahtisuus rasittavat tuomareita ja esittelijöitä

Tänään julkistetun yleisten tuomioistuinten työhyvinvointia koskevan tutkimuksen mukaan huomattava osa yleisissä tuomioistuimissa toimivista tuomareista ja esittelijöistä koki työn määrällisen kuormituksen kohtuuttomaksi ja työn tekemiseen tarkoitetun ajan riittämättömäksi. Työn itsenäisyydestä ja palkitsevuudesta huolimatta myös kokemukset työn pakkotahtisuudesta ja lainsäädännön jatkuvasta mutkistumisesta olivat yleisiä. Sairaana työskentely oli yleistä, samoin työn ja vapaa-ajan välisen rajan hämärtyminen.

Kyselytutkimuksen tarkoituksena oli monipuolisesti selvittää yleisissä tuomioistuimissa työskentelevien tuomareiden ja esittelijöiden työoloja ja hyvinvoinnin tilaa. Tutkimukseen osallistui 77 % (703 henkilöä) kaikista yleisten tuomioistuinten tuomareista ja esittelijöistä. Aineisto edusti tutkimusjoukkoa erittäin hyvin sukupuolen, iän, kielen, tuomioistuinasteen, toimenkuvan ja virkasuhteen luonteen osalta. Kyselyaineisto kerättiin loka-marraskuussa 2009.

Stressioireet yleisiä

Tutkimuksen mukaan sekä stressioireilu että lievä työuupumus olivat tuomareilla ja esittelijöillä yleisiä verrattuna ylempiin toimihenkilöihin Suomessa. Työuupumusta esiintyi eniten juuri niillä työntekijöillä, joilla oli määrällisesti liikaa työtä, joilla työmäärän epätasaisuus toi ruuhkavaiheita työhön ja jotka eivät ehtineet kehittää itseään pysyäkseen mukana työn sisällöllisissä vaatimuksissa. Puolet työntekijöistä koki, ettei ehtinyt kouluttautua työssään. Työn sisällölliset vaatimukset yhdistettyinä määrälliseen kuormitukseen näyttivät tutkimuksen perusteella uhkaavan tuomareiden ja esittelijöiden työhyvinvointia ja työn laatua.

Myös töiden organisoinnista löytyi kehitettävää. Tuomareista ja esittelijöistä vain puolet koki, että heillä oli mahdollisuuksia arvioida omaa työssä suoriutumistaan. Esimiehiltä sai palautetta vain harva. Lisäksi tuomareiden ja esittelijöiden työn itsenäisyys ja vaikutusmahdollisuudet työhön näyttäytyivät ristiriitaisina. Työtä pystyttiin pääosin tekemään halutussa järjestyksessä, mutta vaikutusmahdollisuudet työn määrään olivat tutkimuksen mukaan vaatimattomat. Kielteisimpiä arviot työoloista ja hyvinvoinnista olivat toisaalta Helsingin ja Rovaniemen hovioikeuspiirien käräjäoikeuksissa ja toisaalta Helsingin, Rovaniemen ja Vaasan hovioikeuksissa.

Työn sisällöstä voimaa

Vaikka kuormittuneisuus työssä oli yleistä, koki moni tuomari ja esittelijä aineiston perusteella työssään myös työn imua, erityisesti uppoutumista ja omistautumista työhönsä. Vastapainona kuormitustekijöille työn voimavaroina toimivat työn kehittävyys, merkityksellisyys ja osin myös vaikutusmahdollisuudet. Lisäksi myös työn sosiaaliset voimavarat – tuki ja ystävällisyys työtovereilta, työpaikan ilmapiiri ja yhteisöllisyys sekä oikeudenmukaisuuden kokemukset – ylläpitivät työn imua ja vähensivät työuupumusriskiä.

Kehittäminen tarpeen jatkossa

Tutkimuksen tekijät näkivät jatkossa yleisten tuomioistuinten kehittämishaasteiksi muun muassa työntekijöiden kuormittuneisuuden tunnistamisen ja käsittelyn koulutuksen, vertaisryhmien, työnohjauksen ja työterveyshuollon keinoin. Tärkeinä kehittämiskohteita pidettiin myös osaamisen ja ammatillisen kehittymisen turvaamista, palautteen antamiseen panostamista sekä monipuolisen johtamis- ja tuomarinkoulutuksen järjestämistä.

Tutkimuksen toteutti Työterveyslaitos korkeimmalta oikeudelta saadun toimeksiannon perusteella. Kysymyksessä on ensimmäinen kerta, kun yleisten tuomioistuinten lainkäyttöhenkilökunnan työhyvinvointia on Suomessa tutkittu tässä laajuudessa.

Lisätiedot: vanhempi tutkija Jari Hakanen, (p. 030 474 2453, 040 5625433, jari.hakanen@ttl.fi) ja 17.8. alkaen tutkija Riku Perhoniemi (p. 030 474 2708, riku.perhoniemi@ttl.fi), hallinnollinen lakimies Hanna Nikkilä, Korkein oikeus
(p. 01036 40021, hanna.nikkila@oikeus.fi)