KKO:2012:8

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Ulosmittaus

Etelä-Pohjanmaan ulosottoviraston kihlakunnanulosottomies ulosmittasi 26.11.2009 tekemällään päätöksellä rahavaroja A:n pankkitililtä. A:n tehtyä ulosottovalituksen käräjäoikeudelle johtava kihlakunnanvouti peruutti ulosmittauksen 18.1.2010 tekemällään itseoikaisupäätöksellä, koska ulosmittaus oli virheellisesti toimitettu ennen velalliselle asetetun maksukehotuksen määräpäivää.

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden päätös 19.3.2010

Ulosottovelallinen A valitti käräjäoikeuteen vaatien, että ulosmittaus kumotaan ja valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa. A ei tyytynyt kihlakunnanvoudin tekemään itseoikaisupäätökseen, vaan vaati valituksen käsittelyn jatkamista. Käräjäoikeus käsitteli valituksen A:n esittämien muiden menettelyvirheväitteiden, ulosottoperusteen vanhentumisväitteen ja korvausvaatimusten osalta. Käräjäoikeus hylkäsi valituksen vanhentumisväitteen osalta ja jätti sen muutoin tutkimatta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jorma Isotalo.

Vaasan hovioikeuden päätös 26.11.2010

A valitti hovioikeuteen vaatien, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen tai toissijaisesti, että asia ratkaistaan hänen käräjäoikeudessa esittämiensä vaatimusten mukaisesti. Lisäksi A vaati, että valtio velvoitetaan korvaaman hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa.

Hovioikeus hylkäsi A:n valituksen muilta paitsi oikeudenkäyntikulujen korvaamista käräjäoikeudessa koskevan vaatimuksen osalta. Oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeus totesi, että kysymys oli ollut ulosottokaaren 11 luvun 20 §:n 2 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, jossa ulosottoviranomaiselle on sattunut selvä virhe, joka olisi tullut korjata itseoikaisuna. Itseoikaisu oli tehty sen jälkeen, kun A oli valittanut ulosmittauksesta. Valtio oli sen vuoksi velvollinen korvaamaan A:lle ennen itseoikaisupäätöstä ulosmittauksesta valittamisesta aiheutuneet kulut. Hovioikeus velvoitti valtion korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raimo Risku, Tuula Keltikangas ja Annina Wahlbeck.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

Suomen valtiolle / Valtakunnanvoudinvirastolle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan valtio vaati, että se vapautetaan tuomitusta korvausvelvollisuudesta ja että A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 150 eurolla.

Vastauksessaan A vastusti valtion vaatimuksia ja vaati niiden hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko perusteita velvoittaa valtio korvaamaan ulosoton asianosaisena olleen ulosottovelallisen oikeudenkäyntikulut ulosottovalitusta koskevassa asiassa, kun ulosottovalituksen kohteena ollut ulosmittaus on kumottu itseoikaisuna.

Sovellettava säännös ja sen tulkinta

2. Ulosottokaaren 11 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan ulosottovalitusasiassa asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan. Tuomioistuin voi kuitenkin erityisestä syystä velvoittaa sen, jolle tuomioistuimen päätös on vastainen, osittain tai kokonaan korvaamaan vastapuolelleen muutoksen hakemisesta aiheutuneet kulut noudattaen soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännöksiä. Pykälän 2 momentin mukaan, jos sivullisen valitus hyväksytään, valtio voidaan sivullisen vaatimuksesta määrätä osittain tai kokonaan korvaamaan tämän kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jos kulujen jäämistä sivullisen vahingoksi voidaan olosuhteet huomioon ottaen pitää kohtuuttomana. Valtio voidaan määrätä korvaamaan myös ulosoton asianosaisen oikeudenkäyntikulut, jos asiassa on sattunut selvä virhe, joka olisi tullut korjata itseoikaisuna.

3. Valtion oikeudenkäyntikuluvastuulle on ulosottokaaren 11 luvun 20 §:n 2 momentissa asetettu erilaiset edellytykset riippuen siitä, onko kysymys sivullisen vai ulosoton asianosaisen oikeudenkäyntikuluista. Sivullisen oikeudenkäyntikulujen korvaamista voidaan pitää kohtuullisena tilanteessa, jossa suhteellisen selvä virhe on tapahtunut sivullisen vahingoksi. Sen sijaan ulosoton asianosaisen oikeudenkäyntikulut on tarkoitettu korvattavaksi valtion varoista vain poikkeuksellisissa tilanteissa sillä edellytyksellä, että asiassa on sattunut selvä virhe, joka ulosottomiehen olisi tullut korjata jo ensi asteen ulosotossa itseoikaisuna. Asianosaisen oikeus saada valtiolta korvaus kuluistaan on tarkoitettu selvemmin kuin sivullisen kohdalla sitoa itseoikaisun perusteisiin (HE 83/2006 vp s. 79).

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden arviointi tässä tapauksessa

4. Korkein oikeus toteaa, että A:n varojen ulosmittauksessa on tapahtunut selvä virhe, koska ulosmittaus on toimitettu ennen A:lle asetetun maksukehotuksen määräpäivää. Johtava kihlakunnanvouti on kuitenkin saatuaan tiedon A:n vireille panemasta ulosottovalituksesta peruuttanut ulosmittauksen ulosottokaaren 11 luvun 12 §:n nojalla tekemällään itseoikaisupäätöksellä.

5. A on itseoikaisupäätöksen jälkeen ilmoittanut vaativansa valituksensa käsittelyn jatkamista käräjäoikeudessa. A on vaatinut, että ulosmittaus kumotaan muiden kuin itseoikaisupäätöksessä tarkoitettujen menettelyvirheiden johdosta sekä ulosottoperusteen vanhentumisen perusteella. Käräjäoikeus on osaksi hylännyt ja osaksi jättänyt tutkimatta A:n valituksen. Hovioikeus on hylännyt A:n valituksen muulta kuin nyt kysymyksessä olevan oikeudenkäyntikulujen korvaamista käräjäoikeudessa koskevan vaatimuksen osalta. Ulosottovalitusta ei siten ole alemmissa oikeuksissa hyväksytty millään A:n esittämällä perusteella. Ulosmittauksessa tapahtunut menettelyvirhe on korjattu itseoikaisuna. Asiassa ei näin ollen ole ulosottokaaren 11 luvun 20 §:n 2 momentin mukaista perustetta velvoittaa valtiota korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeuden osalta.

Oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa

6. Valtio on vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa. Korkein oikeus toteaa, että valtio on tullut ulosottovalitusasian asianosaiseksi oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevassa asiassa, kun se on velvoitettu hovioikeudessa korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut ja valtio on valittanut hovioikeuden ratkaisusta. Valtion oikeuteen saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan sovelletaan siten ulosottokaaren 11 luvun 20 §:n 1 momentin säännöstä.

7. Korkein oikeus toteaa, että asianosaisten velvollisuutta vastata itse muutoksenhakukuluistaan ylemmissä oikeuksissa voidaan jossain määrin arvioida toisin kuin ulosottoa koskevan valituksen osalta käräjäoikeudessa. Korkein oikeus katsoo kuitenkin, ettei tässä asiassa ole erityisiä syitä velvoittaa A:ta korvaamaan valtion oikeudenkäyntikuluja Korkeimmassa oikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevin osin. Valtio vapautetaan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta A:lle.

Valtion Korkeimmassa oikeudessa esittämä oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio, Soile Poutiainen ja Pekka Koponen. Esittelijä Kristina Oinonen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: Hylkään valtion valituksen ja pysytän hovioikeuden päätöksen. A on oikeutettu korvaukseen oikeudenkäyntikuluista, jotka ovat hänelle aiheutuneet ennen kihlakunnanvoudin itseoikaisua.